Palanen taivasta ripauksella hulluutta

Todistajina vain nämä neljä seinää

Se tunne, kun voit ulkona kävellessä vain laittaa kuulokkeista sen tietyn kappaleen soimaan

Katsella vain nopeasti asfaltilla vilistäviä kengänkärkiäsi ja vain uppoutua musiikin luomaan maailmaan

Tai istua yksin huoneessasi, mykistää puhelimen ilmoitukset ja vain katsella pienestä ikkunastasi iltataivasta

Sitä, kuinka aurinko maalaa jäähyväisen punaistaan taivaalle ennen kuin se katoaa horisontin taakse

Tai kun voit yksin yön pimeydessä istua vesirajassa katselemassa kaupungin siluettia sen tyynessä pinnassa

Nauttia siitä autuaasta hiljaisuudesta ja rauhallisesta ilmapiiristä, mikä päivisin ei rannalla ole mahdollista

Tai laittaa sen kaikista voimakkaimman ja tunteita pursuavimman sanoituksen soimaan, jonka tanssiliikkeet osaisit vaikka unissasi

Hyödyntää kulkuusi jokaista asunnon neliösenttiä ja sisäistää kaiken tunteidesi kirjon yksitellen liikkeisiisi, kuin liikkein voisit ne purkaa ulos rasittuneesta pienestä kehostasi

Lukeudun ihmisiin, jotka eivät koskaan näytä tunteitaan muiden seurassa

Vaan pahimmillakin hetkillä loihdin mitä kauneimman hymyni koristelemaan huuliani ja tarjoan olkapääni sitä sillä hetkellä tarvitseville

Lukeudun ihmisiin, jotka eivät koskaan itke muiden edessä, vaan antavat tunteiden valua poskillaan vasta rappukäytävässä

Lukeudun ihmisiin, joiden tunteet jäävät neljän seinän sisään, vain omiksi pieniksi salaisuuksiksemme

Moni pitääkin persoonaani vakaana ja sisintäni tunnekylmänä

Mutta todellisuudessa persoonani on epävakaa, diaknoosiksi asti epävakaa

Samoin heikko sydämeni tuntee kaikki tunteet muita tuhansia kertaa suuremmin

En vain koskaan näytä sitä ulospäin

Se ei sovi kuvaan, jonka olen itsestäni antanut muille

Se ei sovi siihen ihaillun vahvaan ja sinnikkääseen ulkokuoreeni, johon muut ovat tottuneet

Siksi sisälläni vellovasta kaaoksesta, epävarmuudesta ja surusta tiedän vain minä itse

Ja nämä neljä seinää, jotka ovat monta romahdusta todistaneet

Miten olen kaatunut lattialle itkemään

Miten olen satuttanut itseäni

Miten olen juonut itseni sekavaksi

Rikkonut ja heittänyt tavaroita

Huutanut ja karjunut

Hakannut päätä seinään ja puhunut omalle peilikuvalleni

Menettänyt viimeisetkin järkeni hivenet

Kunnes pian taas olen koonnut itseni takaisin kasaan, kun puhelin on soinut tai oveen koputettu

Kirsikkana päällä se vanha tuttu hymy, kuin mitään ei olisi tapahtunut