Sisäinen taistelu
Oma itseni vastaan ne pimeät varjot
Kun järki sanoo toista
Ja tunteet toista
Lupasin itselleni, että ei enää
Mutta sen lupauksen arvo alkoi huveta silmissä
Kun vajoan hiljalleen syytöksiin
Ja alan uskoa niitä
Vaikka aiemmin osasin sivuuttaa sen äänen päässäni
Kaduttaa jo ennen kuin mitään on edes tapahtunut
Haluaisin soittaa, itkeä ja puhua sen hiljalleen kannen alla kiehuneen tuskan ulos
Mutta jokin estää minua
Haluan tätä, enkä apua
Jos sanoisin ajatuksistani ääneen, hakisin huomiota
Sinänsä, en edes halua enää sotkea ketään muuta mieleni labyrinttiin
Olen niin eksynyt, että minua pelastamaan tulevat ihmisetkin hukkaavat suunnan
Eivät tiedä mitä sanoa
Hiipivät vain hiljaa pois kun löytävät ulospääsyn
Ennen kuin edes huomaan
Istun kylmällä kivilattialla
Tärisen, vaikka iho tuntuu nihkeältä
Kyyneleet eivät edes jaksa enää valua poskillani, kun yritän hangata punaista väriä pois lattian saumoista
Kuuma vesi tuntuu selässä
Olo on etova
Päässäni on vain sumua
En pysty ajatella mitään
Seison vain paikallani, kun yritän epätoivoisesti hakea kontaktia takaisin tähän maailmaan
Keinonani suihkun märkä halaus
Viestikenttä aukeaa monta kertaa
Tekisi mieli huutaa
Olo on epätoivoinen
Katumus ahmii kehoni rippeitä kovaa vauhtia sisäänsä
Mutta en saa yhtäkään sanaa ulos
Lopulta suljen puhelimen
Eihän se ole aitoa, jos sanon siitä ääneen
Sisäinen taistelu, jonka voittajaa ei ikinä tulla saamaan selville
En minä halua kuolla
Mutta en halua elää tätä elämää enää päivääkään
Miksei ole olemassa keinoa paeta elämää, ilman että sitä tarvitsee lopettaa?
Miksi täytyy vain taistella ajatuksen kanssa
Sen, joka pohtii lopettamisen ja jatkamisen väliä
YOU ARE READING
Palanen taivasta ripauksella hulluutta
RandomSärkyneen sydämen palasia Suurempi tai pienempi ripaus hulluutta Pieni tuppo vaaleanpunaista hattaraa Kaksi sydänströsseliä Mausteseos pelkoa, ahdistusta sekä jännitettä Sekoita reilusti: heittele, visko, ravistele ja pyöritä kulhoa, kuin se olisi k...
