Juurtunut paikoilleen
Katsellut satamassa pienen lyhdyn alla ulapalle
Muutosten laivoja, joihin astuu aina vain lisää ihmisiä
Pelko, joka kahlitsi kiinni
Antoi vain katsella
Muttei itse sopinut yrittää
Päässä kaikuu vain pelkkä Mitä jos?
Mitä jos valinta lähdöstä olisikin vielä huonompi, kuin valinnat täällä?
Mitä jos sitä valintaa ei voi enää perua?
Kun tarpeeksi kauan istui
Kuunteli kyytiin nousevien ihmisten tarinoita
Sai niistä voimaa
Rohkeutta
Elämme täällä kuitenkin vain kerran?
Olen vain istunut niillä sataman puisilla laudoilla
Odottanut muutoksen tapahtuvan itsestään, tulevan vain yhtäkkiä hakemaan minut
Mutta niin ei ikinä käynyt
Jalat olivat huterat
Puutuneet pelkästä paikallaan olosta
Sydämen syke kuului korviin asti
Kiivasta rummutusta, joka sai pään tuntumaan utuiselta
Hengitin syvään
Ja astuin laivan kyytiin
Se oli pelottavaa
Katsella kun kaikki tuntemani jäi hiljalleen horisontin taakse
Se vaati totuttelua
Mutta se oli kaikki sen arvoista
Tottakai joitain asioita kaipaa
Mutta täällä hiljaa istuessa
Hieman vielä eksyneenä
Katselen noita valoja, joista en ennen edes tiennyt
Ja tunnen, kuinka olen täällä vähemmän eksynyt
YOU ARE READING
Palanen taivasta ripauksella hulluutta
RandomSärkyneen sydämen palasia Suurempi tai pienempi ripaus hulluutta Pieni tuppo vaaleanpunaista hattaraa Kaksi sydänströsseliä Mausteseos pelkoa, ahdistusta sekä jännitettä Sekoita reilusti: heittele, visko, ravistele ja pyöritä kulhoa, kuin se olisi k...
