What if we?✅

Treffeillä

*TOMMI*

Kello takoi minuutteja hitaammin kuin järjen juoksu perjantai-iltana. Ja sen sanottiin olevan ahkera..? Mä olin pitänyt meidän jengiä patalaiskana mut oltiin me melko ahkeria ainakin tuohon kelloon nähden...

Tai sitten se yksinkertaisesti johtui vain siitä et mä en jaksanut kuunnella enää toista tuntia putkeen luennon omaista paasausta baletista ja siitä miten venyttely teki kropalle hyvää. Sen mä pystyin toteamaan ihan itsekin!

Viimeistään nyt mä tiesin tehneeni virhearvion. Ei millään pahalla tanssijoita kohtaan mutta baletti oli puuduttavampaa kuin artikaiini! Ja mä olin sentään jokusen tunnin viettänyt hammaslääkärin penkissä...

Jessika vaikutti mukavalta naiselta mutta rajansa kaikella.. hermoromahdus alkoi salakavalasti tehdä tuloaan ja pieni turhautumisen peikko parkkeerasi ahteriaan mun olkapäälle. Nyt olisi parasta paeta paikalta ja helvetin äkkiä...

"Kuule, mulla on aikanen herätys joten tarvii alkaa lähteä pikkuhiljaa kotiin" tokaisin kelloani vilkaisten. Ja vitut mulla mitään herätyksiä ollut! Mun motivaationi tähän keskusteluun vain oli hiipunut reilusti pakkasen puolelle. Plussakeliä ei ihan juuri näköpiirissä ollut.. Eikä tämä palvellut enää ketään.

Turhaan mä tuhlasin tuon kauniin ihmisen aikaa kun mä tiesin jo valmiiksi ettei tästä tulisi yhtään mitään. Kuka tahansa muista jätkistä olis paennut paikalta enemmän tai vähemmän herrasmiesmäisesti viimeistään siinä kohtaa kun kuuli sanat arabesque ja grand jete... multa oli aivan turha edes yrittää kysyä mitä nuo tarkoittivat. Niin hyvin mä olin kuunnellut...

"Mullakin on aikasin treenit. Mutta oli mukava ilta kyllä" nainen sanoi seinällä roikkuvaan isoon kelloon vilkaisten. Juu..

Nousin tuolistani ja kurottauduin nappaamaan tuon edessä olevan tarjottimen viedäkseni sen pois. Mä sentään yritin olla herrasmies!

Vein tarjottimen lautasineen ja kuppeineen niille tarkoitettuun vaunuun ja heitin servetit vieressä olevaan pieneen astiaan. Kolme tuntia paikallaan istumista tällä kropalla.. miten helvetissä mä selvisin keikkamatkoista?!

"Kiitos kahvista ja seurasta" tumma nainen sanoi kävellessään mun vierellä. Suunta oli kohti uloskäyntiä ja mitä nopeammin, sen parempi.

"Ilo oli mun puolella" tokaisin.

Ainut ilo mikä tämän illan puolella oli ollut, oli Espresso Housen tarjoama kahvi ja mutakakku. En mä juuri muuta kahvilalta odottanutkaan...

"Otetaan joskus uusiksi" nainen sanoi hymyillen.

Mä hymyilin vain ja kaivoin auton avaimet taskustani. Vielä kun muistais minne mä olin autoni jättänyt... luojan kiitos mulla ei ollut tästä pitkä matka kotiin. Kaljan kautta sänkyyn...

"Nähdään" sanoin hymyillen ja painoin muodon vuoksi kevyen suukon naisen poskelle. Anteeksi jos mä johdin harhaan mut mä en halunnut olla kusipää kuitenkaan... vaikka mä jatkuvasti aikaa sellaisten kanssa vietinkin. Jotku asiat vaan ei tarttuneet.. ja hyvä niin!

Nappasin puhelimen taskustani vain huomatakseni ettei kukaan ollut kaivannut mua. Surullista... toisaalta vähiten kukaan jätkistä yksin mulle mitään viestiä laittoikaan. Jos joku niin yleensä se oli sitten Olli.

Tietääkseni silläkin oli ollut tänään treffit.. sillä erotuksella vain et se oli ollut Emminsä kanssa yhdessä jo kohta kolme vuotta. Toisilla kulki, toisilla ei...

Mä painoin avaimista keskuslukituksen pois ja näin valojen välkähtävän. Toinen rivi vasemmalta. Etummainen auto. Harmaa BMW X5. Maastureista kaunein...

Huikkasin Jessikalle vielä heipat ja suuntasin kohti autoani. Kristus mikä reissu taas kerran.. ilmeisesti maailmankaikkeus muistutteli mua siitä et ikisinkun leima oli sen verran syvällä perseessä et sitä ei ihan hetkeen pois revitty. Tai sitten mun pitäisi oppia valitsemaan tasokkaammin. Tai edes yrittää olla olematta näin saatanan vaativa!

***

Ja näin saatte nauttia ensimmäisestä osasta :)