What if we?✅

Jumissa

Mä olin saanut hiippailtua sängystä pois Tommia herättämättä ja sain istua keittiössä omassa rauhassani, selvittelemässä hajanaisia ajatuksiani. Toivottavasti vielä pitkän aikaa sillä niitä ajatuksia mä en heti kasaan ollut saamassa.. niitä oli paljon ja ne oli sekavia.

Sivupöydältä mä olin napannut pienen ruutulehtiön ja kuulakärkikynän, joiden avulla mä yritin saada jotain tolkkua omista ajatuksistani. Edes luonnostelmat olisi riittäneet.. yleensä paperille oli kovin helppo sylkeä kaikki ajatukset mutta nyt se tuntui ylitsepääsemättömältä.

Miten hitossa Niko ja Joel pystyivät kirjoittamaan kaikkea omissa suhteissaan läpikäymistään asioista ja vielä laulamaan ne kaikkien ihmisten kuultaviksi?! Niinkin kipeistä asioista mitä nekin oli läpi joutuneet käymään.. en mä siis todellakaan väittänyt olevani tässä ainoa jota elämä oli heitellyt. Kaikki me oma osamme sen rumasta puolesta oltiin saatu nähdä.. siksi kai meistä niin samanlaisia olikin tullut. Kokemukset yhdistivät..

"Mitä sä täällä pimeessä puuhaat?" Tommin väsynyt ääni kysyi.

Nostin katseeni sen suuntaan ja kohtasin väsyneet silmät tuijottamassa muhun päin. Kello oli vasta kahdeksan. Kyllähän se nyt vielä olisi voinut nukkua. Ihan kaikin mokomin vielä vaikka pari tuntia.

"Koitan purkaa ajatuksia" huokaisin.

Oma rauha ja pimeys usein olivat hyvä yhdistelmä sillä saralla kun yritti saada jotain tajuntaan. Toisille metsä ajoi saman asian. Jos mä vaan olisin jaksanut, olisin mäkin voinut mennä.

"Sujuuko?" se kysyi.

Silmiään hieroen se asteli mun luo ja katsoi hetken mun tyhjää täynnä olevaa paperiani. Miltäs näytti? Hyvin näytti sujuvan vai mitä...

Se laski kätensä mun olkapäille ja puristi varovasti. Hitto se teki kipeää!

Mä olin kaikesta päätellen nukkunut jossain hiton kenotuksessa taas koko yön kun hartiat oli tässä kunnossa. En mä tarvinnut kuin yhden huonosti nukutun yön ja mä olin jo aivan jumissa.

"Onpas sulla jumit" se tokaisi.

Ei ollut ehkä mun yleisin ongelmani mutta eipä se näinä aikoina mikään suurin ihme ollutkaan. Yleensä mä olin aina nukkunut hyvin ja kiireenkin keskellä vielä jaksanut pitää huolta kehostani. Uskokaa pois vain! Mä en ollut se joka kiskoi viiniä tai giniä ennen keikkaa ihan vain jännitystä purkaakseen.. mä olin meistä se jonka elämäntyyli oli kaiken terveellisin. En mä ollut mikään fitness-ihminen tai perinteinen salimarkku mutta näiden muiden rinnalla jo lähellä sitä.

"Oon nukkunut jossain ihme kyyryssä koko yön" huokaisin taivuttaen samalla päätäni hieman sivummalle. Tommi jatkoi hellällä otteella hieromistaan ja mä vaivuin hetkeksi jonnekin aivan muihin sfääreihin... ai että miten hyvää se tekikin..

"Sä nukuit viime yönä ehkä juuri ja juuri kaksi tuntia" Tommi huomautti.

Sellainen oli olokin. Tuskin mä enää edes muistin mitä oli nukkua oikeasti hyvin. Pitkään ja kunnolla. Kai mun pitäisi alkaa harkita niitä unilääkkeitä... se vain jo pelkästään ajatuksenkin tasolla pelotti. Omasta menneisyydestä johtuen..

"Ja senkin puoliksi mun sylissä" se jatkoi.

Minäkö sylissä? Nyt oli maailmankirjat pahasti sekaisin... minä joka vihasin lähentelyä sängyssä. Ei siis sillä tavalla... oli miten oli mutta jokin muutos mun oli saatava tähän nukkumisjärjestelyyn ennen kun mä oikeasti sekoaisin. Sekin oli enää vain ajan kysymys... 

***

Pitkästä aikaa kaksi uutta lukua stooreihin saman päivän aikana :)