Instagram ➳ yoonmin ✔

057 ; mä tykkään susta, idiootti

Yoongin, Hoseokin ja Namjoonin kämppä oli modernisti sisutettu ja ehdottomasti upein koti, jonka Jimin oli koskaan nähnyt. Koko mesta oli erittäin siisti: tavaroita ei lojunut ympäriinsä ja pinnat oli puhdistettu todella huolellisesti. Värimaailma pystytteli lähes kokonaan valkoisen, mustan sekä ruskean ja harmaan eri sävyissä.

"Haluatko jotain?" Yoongi kysyi.

"Voin ottaa teetä, jos se vaan sopii."

"Okeydokey."

Hetken kuluttua pojat joivat teetä valkoisen pöydän ääressä. Yoongi kyseli Jiminiltä, mitä tuo aikoisi tehdä tulevaisuudessa peruskoulun jälkeen, eikä nuorempi osannut vastata. Hän oli kyllä pohtinut sitä monesti, muttei todellakaan tiennyt mitä haluaisi tulevaisuudeltaan.

"Onhan sulla onneksi vielä jonkin verran aikaa miettiä", Yoongi sanoi ja taputti Jiminiä toverillisesti olalle. Pojan kosketus sai Jiminin värähtämään ja hänen poskiaan ja kaulaansa alkoi kuumottaa. Hemmetti, miks mun kasvojen piti just nyt alkaa kilpailemaan kuumuudesta auringon kanssa, Jimin ajatteli hermostuneena.

Poikien katseet kohtasivat. Jimin tunsi sydämensä hakkaavan yhä lujemmin ja lujemmin, muttei katkaissut katsekontaktia. Tällaista tilaisuutta ei tulisi uudestaan.

Sekunnin ajan Jimin luuli, että Yoongi suutelisi häntä. Pojan kasvot lähestyivät epäilyttävästi hänen omiaan, eikä heidän välillään ollut muutamaa senttiä enempää, kun ulko-ovi kävi. Jimin vetäytyi salamannopeasti taemmas.

"Voi helvetti", Yoongi sihahti. Hetkessä hän oli noussut ylös ja kiiruhtanut ovelle.

"Miten te ootte jo nyt täällä?" Yoongi kysyi. Hänen äänensävynsä oli ärtynyt ja jopa vihainen, mutta ennen kaikkea pettynyt.

"Älä ny raivoo, tää on meidänki koti", Namjoon naurahti.

"Mulla on vieras, ette te voi nyt tunkeutuu tänne. Se ahdistuu jos tuutte tänne", Yoongi kuiskasi. Hän puhui hiljaa, koska ei halunnut keittiössä istuvan Jiminin kuulevan.

"Ai joku muija?" Namjoon kysyi.

"Ei kuulu teille, menkää nyt", Yoongi aneli.

"Voi jumalauta", Hoseok tuhahti, "Okei, lähetään viihteelle, Namjoon."

"Eihän kello oo vielä ees paljoo", Namjoon valitti, "Käydään ensin studiolla. Taisin unohtaa mun laturin sinne."

Ja niin miehet katosivat eteisestä. Yoongi palasi keittiöön, jossa punasteleva Jimin yhä istui.

"Sori tosta äskeisestä. Niiden ei pitänyt tulla vielä, ne sano että ne pysyy poissa koko päivän", Yoongi tuhahti ja hörppäsi teetään.

"Ei se haittaa. Tää on niiden koti, ei mun", Jimin sanoi hiljaa.

"Äh, älä nyt. Minähän kutsuin sut", Yoongi sanoi.

Sitten tuli hiljaista. Kului muutama minuutti, eikä kumpikaan tiennyt mitä sanoa. Äskeinen tilanne oli ollut varmasti kummallinen molemmille osapuolille.

"Mitä se äskeinen oli?" Jimin kysyi lopulta näpräten hupparinsa hihaa.

Yoongi pysyi vaiti. Lopulta hän sanoi:

"Etkö sä muka nää tätä kipinää. Hitto vie, Jimin, ootkö sä tyhmä vai tyhmä."

"Ilmeisesti tyhmä", Jimin naurahti kiusaantuneena. "Mitä sä tarkoitat?"

Yoongi huokaisi.

"Mä tykkään susta, idiootti."

-

Yoonmin on syntynyt.

Wohoo, siitä on tänään tasan vuosi kun liityin Wattpadiin! 🎊🎉

Ketään ei kiinnosta mun fiilistely paskaakaan, mut ihsm oon harvinaisen onnellinen rn

Oon äärettömän kiitollinen jokaiselle, joka on lukenut mun kirjoja, painanut voten tai kommentoinut jotakin. Ootte ihan huippuja, kun jaksatte kommentoida ihania juttuja, ne piristää ihan äärettömän paljon ;-;❤

+ Kiitos 282 seuraajasta!

Muistan edelleen sen päivän, kun mun ensimmäisellä kirjalla oli 53 lukukertaa ja olin ihan fiiliksissä.

Nyt edellä mainitulla kirjalla on yli 21K lukukertaa.

Oon sanaton.

Kiitos.

-peilikuvaton