Entä, jos sittenkin?

6.

Meillä on tosi hauskaa ja me ollaa oltu tässä jo ainaki tunnin. Mä oon juonu jo mun kahvin, mut Ede ei oo viel ku se höpöttää niin paljon. Mä oon just sanomassa sille jotain, mut en ehi ku kello kilahtaa ja sisään tulee Thomas ja sen "paraskaveri" Elias. Mä vihaan kumpaaki ja oon hakannu molemmat parii kertaa ja oon mäki saanu niiltä pari hittii, mut en nyt niin montaa ku mä käyn välil nyrkkeilemäs.

Mä tuijotan niitä silmät viirussa ja Thomas huomaa mut ja ne tulee meijän kohalle.

"Ai oot oikee kahvilla sun poikaystäväs kaa" se sanoo ilkkuen.

"Joo Ede ei oo mun poikaystävä ja mitä sä sitte oot tänne tullu tekee?" vastaan.

"Öö... En tiiä" se vastaa nopeesti.

"Siis ei vittu mä en tajuu miks oot ton hintin kaa. Ainii. Hintit pitää yhtä, sori mä unohin" Thomas sanoo ja nauraa perää. Mua alkaa vituttaa liikaa. Mä vilkasen Edee joka kattoo kysyvästi, mut mä en sano sille mitää vaa nousen tuolilta ja otan Thomaksen rinnuksista kiinni ja laitan sen päin seinää.

"Nii mitä sä sanoit?" kysyn uhkaavasti.

"Nii että hintit.." Thomas yrittää sanoo mut ei kerkee ku mä jo lyön sitä naamaa. Siltä alkaa valuu nenästä verta ja muut kahvilassa olijat on kauhuissaan. Mä viiton Eden tulemaa ja me lähetää kahvilasta pois. Mä kävelen ovesta ulos Ede mun perässä.

"Mitä hittoo toi oli?" se kysyy ihmeisään.

"Thomas on vitun ärsyttävä ja kerjää aina verta nenästään. Ei kannata ottaa itteensä sitä mitä se sen suustaan laukoo" sanon ja otan röökin ja sytytän sen ja vedän taas sitä savuu mun keuhkoihin.

"Juu en mä ottanukkaa itteeni. Meeks sä himaas vai tuuks sä meille?" se kysyy. Mä otan mun taskusta puhelimen ja katon kelloa. Kello on 16:03 en mä jaksa enää Edelle mennä. Jotenki Thomas pilas mun hyvän fiiliksen taas.

"Kyl mä meen himaa" sanon ja Ede nyökkää. Me sanotaa moikat ja mä meen kävelee eri suuntaa ku Edward, koska täältä toista kautta on nopeempi himaa ku jos kiertäisin Eden kautta.

Mä oon himas ja meen suoraa mun huoneesee ja katon mun yöpäydällä olevaa kuvaa Iidasta. Mun silmäkulmasta vierii kyynel. Mä meen makamaa mun sängylle ja otan Iidan kuvan ja painan sen mun rintaa vasten.

"Mä oon pahoillani, et sulle kävi niin.. mulla on niin vitun ikävä sua, mut mä tiiän, et sä ootat mua siellä" kuiskaan osoittaen sanat pikkusiskolleni. Puristan kuvaa kovemmin rintaani vasten ja multa alkaa vierimää kyyneleitä. Mun on pakko pistää biisi mikä on ihan multa mun pikkusiskolle. Se on Krista Siegfriedsin Can you se me. Mä kuuntelen sitä ja itken ääneti. Alan laulamaa kertsin kohalla musiikin mukana.

I wish you chould see that
I'm okay
You words they took me far
I wish you chould see that
I'm okay
That I am moving on

Mä tiiän, et musta ei ois uskonu et mä kuuntelen tällästä, mut tää on Iidalle. Ja ainaku mä kuulen tän biisin nii mä rupeen itkemää. Ne kyyneleet vaa tulee väkisin. Aina.

Mua alkaa väsyttää nii mä rupeen nukkumaa.

***
Tänää on tiistai ja me ei olla Eden kaa puhuttu sunnuntain jälkee yhtää. Mä en tiiä miks, mut mä luulen, et se ehkä vähän säikähti sitä ku mä löin Thomasta. Nyt on matikkaa ja Edel ei oo tää sama kurssi, mut Joonas on kuten aina mun vieres. Mä oon kuulemma ollu hiljasempi ku ennen, mut en mä kauheesti puhu koskaan. Yleensä ne toiset joitten kaa mä puhun on ne jotka selittää ja mä vaa hymähtelen.

"Hei kuuleks sä?" Joonas kysyy.

"Öö.. En" vastaan ja kohotan sille kulmia et se tajuis toistaa mitä se just äsken mulle sano.

"Nii et mikä sua vaivaa? Oot jotenki outo" se sanoo.

"Ai" sanon ja se pyöräyttää silmiään.

"Nii et mikä vittu sulla on?" Joonas kysyy ja maikka mulkasee meitä, et olatas hiljaa, mut ei mua kiinnosta jos saan huudot siltä.

"No en mä tiiä.. Ede ei oo puhunu mulle sunnuntain jälkee.. Se tais säikähtää ku mä vedin Thomasta turpaa" selitän ja Joonas kattoo mua ihmeissään.

"Millon sä Thomasta oot nähny?" se kysyy.

"No sunnuntaina ku oltii kahvilla Eden kaa. Thomas tuli vittuilee" sanon.

"Ai. No en kyl ihmettele Thomaksest, se aina keksii vittuilun aiheen, jos näkee sut" Joonas sanoo. Se on ihan totta, se aina haluu keksii ees yhen asian mistä vittuilla mulle. Mä tyydyn vaa hymähtää sille vastaukseks ja sit mä suljen taas mun korvat ulkomaailmalta.

Tunti loppuu ja mä meen tupakka paikalle Joonaksen kaa. Mä en ehi ees ottaa röökii ku joku ottaa mun ranteesta kiinni ja vetää kauemas muista. Se on Edward.

"Meijän pitää puhuu" se sanoo neutraakilla äänen sävyllä.

"Miks?" kysyn yhtä neutraalisti.

"Sä.et oo puhunu mulle sunnuntain jälkee" se sanoo.

"No hyvä sun on sanoo. Et oo säkää ees vilkassu mua" sanon vähän ärtyneenä.

"No vittu onko tullu mielee et saatoin ehk vähän säikähtää sitä et vedit turpaa sitä kusipäätä?" se kysyy vittuuntuneena.

"No on tullu. Ja mitä välii sil on, jos mä en vaik puhuis sulle enää koskaa?" kysyn.

"No tottakai sillä on väliä!" se huudahtaa.

"Miks?" mä kysyn.

"Koska mä tykkään susta enemmän ku frendinä! Onko tullu mielee?" se huutaa.

"Älä huuda. Ja en mä tiiä onko tullu mielee. En mä oo aatellu et sä voisit tykätä musta" sanon. Se kattoo mua silmii ja mä sitä.

"Richard, mä tiiän, et me ei olla tunnettu ku vast vähän aikaa, mut mä oikeesti haluisin olla sun kaa enemmän ku frendei" se sanoo.

"Mut.. Sä et ees tunne mua.." sanon sille. Enkä mä tiiä miks mä sanon sille niin, koska mäki haluun olla sen kaa enemmän ku frendi.

"Mut mä opin tuntemaa" se sanoo.

"Nii.. Mut.. No.. Haluuks tulla meille?" kysyn.

"Ai nyt?" se kysyy hymyillen.

"Nii" vastaan ja se sanoo et se tulee mielellään. Mä en tiiä mitä tänää tapahtuu, mut ihan sama. Mä elän hetkessä.

Words: 972

Moikka! Nyt tuli aika nopeesti tää luku :) Nii ja muistakaa lisätä tää tarina teijän kirjastoo ja seuraa mua :))

~I