9.

1.5K 108 22
                                    

Mä oon vaa makoillu täs mun sängys ja yrittäny saada Eden kiinni valehtelematta tunnin eli kello tulee kohta puol neljä. Joonas laitto äsken viestii ja kysy ollaaks me saatu jo sovittuu, mut no.. Ede ei vastaa, joka on ihan helvetin lapsellista. Mä laitan sille sadannen viestin, jossa mä käsken sitä vastaamaa. Se näkee sen heti, mut ei kuitenkaa soita takas.. Mä painan sen nimen kohalta ja toivon et se vastais. Yhtäkkiä tyyttääminen loppuu ja puhelimen toisesta päästä ei kuulu mitää.

"Ede?" kysyn, mut sieltä ei kuulu vieläkää mitää.

"Jos sä kertoisit mitä on tapahtunu voisin ehkä selittää tarkemmin, jos muistan siitä tapahtuneesta mitää" sanon ja kuuluu syvä huokaus.

"Mulle tuli kuva missä.. Missä sä halasit Joonasta ja Joonas sua ja näytti ainaki siltä, että se pussais sua poskelle ja sä näytit siin aika tyytyväiseltä" Edward selittää.

"Ei jumalauta, kuinka lapsellinen sä oikee oot?" kysyn ehkä liianki vihasen kuulosena.

"No vittu miltä susta tuntuis, jos mä oisin ollu sun tilalla?" se kysyy korottaen ääntään.

"No se olis aivan eri asia!" huudahdan.

"No millä tavalla?!" Edeki huudahtaa.

"Älä huuda!" mä huudan ja tajuun, et mun on tosi hyvä sanoo noin.

"No älä sä huuda!" se huudahtaa ja sen jälkee tulee syvä hiljaisuus. Mä huokasen niin, että se varmasti kuulee sen.

"Joonas on mun paraskaveri ja me ollaa tunnettu ikuisuuden, me halaillaa ku toinen on lähössä jonnekki tai, jos me nähää pitkästä aikaa" selitän rauhallisemmin.

"Aha" Ede töksäyttää.

"Aha?" toistan perässä.

"No nii" se sanoo.

"Eiks sul oo mitää muuta sanottavaa?" kysyn.

"No en tiiä.." se huakasee.

"Just" sanon. Me ollaa hetken hiljaa.

"Siis me ollaa oltu vast kaks päivää yhessä ja meillä on jo nyt riita" se sanoo.

"Nii, koska sä oot ihan turhasta mustis" sanon ärtyneenä.

"No sori" se sanoo. Toi kuulostaa aika sarkastiselta.

"No mä meen nyt" sanon ja lopetan puhelun. Mä en tiiä mitä mun pitäs tehä huomen koulus. Voijaaks me muka olla tän jälkee ihan normisti.. Mä en ainakaa voi.. Ehkä..

***
Herään taas siihen ärsyttävää herätyskelloo. Mä sammutan sen ja katon puhelinta kello on 7:01. Ei vittu.. Mä nään Eden.. No ihan sama kyl mä selviin täst päiväst. Onhan tänää perjantai.

Mä nousen ylös ja puen vatteet päälle. Mä meen alakertaa pesemää hampaat ja sen jälkee mä syön leivän. Meen hakemaa kahvia, mut mä en ehi ku Matias tulee mun luokse.

"Huusiks sä sille sun poikaystävälles eilen illalla?" Matias kysyy. Mä käännyn sitä kohti ja huokasen.

"Joo.." vastaan ja lasken katseeni alas.

"Hei, kyl te saatte tänää sovittuu" hän sanoo ja taputtaa mua olkapäälle. Ynähdän vaa jotain epämäärästä vastaukseks ja laitan kahviini maitoa ja sokeria. Juon kahvin melkein yhellä kulauksella, koska kello on jo niin paljon, et mun pitäs oikeesti mennä. Mä otan repun jonka sisällöstä en tiiä ja laitan kengät ja sit ulos. Kävelen aika nopeesti, mut pysähyn ku kuulen mun nimen. Mä käännyn ja se on Ede.

Entä, jos sittenkin?Where stories live. Discover now