Entä, jos sittenkin?

7.

Me kävellää hieman syksyisessä metsässä, joka johtaa rautatiesillalle. Mä päätin kiertää täältä, koska täällä on tosi hyvät maisemat. Me ei olla juteltu juuri mitää tän matkan aikana, mut eipä oo tarvinukkaa. Mua vaa mietityttää se mitä Edward sano koululla. Mä en oo varma, et onks kauheen järkevää alkaa vielä seurustella ku just ja just tiietää meijän nimet ja iät. Mut en mä kyl kauheen järkevä ookkaa.

Junaraide tulee näkyviin ja vähän ajan päästä rautatiesilta. Me mennää kävely väylälle ja pysähytää kattomaa maisemia.

"Hienot maisemat" se toteaa.

"Nii" mä vastaan. Mä otan taas röökin ja vedän taas sitä savua mun keuhkoihin.

"Mitä mieltä sä olisit, jos me yritettäs suhetta?" Ede kysyy. Mä meen hetkeks lukkoo. Mä en oo seurustellu sitten 8luokan jälkee, joka kesti viikon, koska mä tajusin sillon olevani homo.

"Ai siis seurustelua?" kysyn vielä varmuuden vuoks.

"No eiku pano suhetta. Tottakai seurustelua, höpsö" se sanoo ja naurahtaa söpösti perää. Mä katon sitä silmii ja se mua. Mä en tiiä, mut tää mitä mä teen seuraavaks tuli mullekki ihan puskista. Mä laitan käden sen takaraivon kohalle ja painan sen pään niin, että me suudellaa. Mä siis suutelen sitä. Se vastaa suudelmaa ja kietoo sen kädet mun ympärille. Meijän huulet on kuin luotu toisilleen. Ihan ku meijän huulet ois oottanu tätä hetkeä ikuisuuden. Se vetäytyy hetkeks irti musta ja kattoo mua hetken hämmentynennä, mut se hämmennys muuttuu melkeempä heti hymyksi. Mä hymyilen sille vähän takas.

Mun mahassa on niitä kuuluisia perhosia. Mun huulia kihelmöi ja mä oon niin täpinöissäni, et en melkeen pysy aloillani.

"Toi tais olla joo" Ede naurahtaa ja suutelee pikasesti vielä mun huulia enneku me jatketaa matkaa.

"Joo" mä vastaan ja otan sen kädestä kii. Me siinä kävellää mun himaa käsikädessä sanomatta taas sanakaa. Tää matka menee tosi nopeesti vaikka me ei ees jutella paljoo. Enneku mä avaan oven mä katsahan Edwardia.

"Jos mutsi tai joku kysyy voinko esitellä sut mun poikaystävänä?" kysyn, koska en oo varma onks meillä vielä ketää, sillä kello on vasta kaks.

"Tottakai" se vastaa ja väläyttää mulle sen uskomattoman komeen hymyn.

Mä avaan oven ja huhuilen, et onks tääl ketää, mut vastausta ei kuulu. Me otetaa kengät pois ja me ollaa kävelemässä porataita ylös, mut sit joku tulee meijän taakse.

"Onks toi nyt se kenen takii oot vähän outo?" Matiaksen ääni kuuluu takaamme. Me molemmat käännytää ja katotaa Matiasta.

"Mä luulin, et lähit aamulla" vastaan.

"Eiku mä oon tääl viel viikon" se sanoo ja virnuilee. Mä vilkasen Edee ja se mua.

"Öhm.. Nii tässä on mun poikaystävä Edward" sanon. Sana poikäystävä kuulostaa hassulta ja ihanalta.

"Okei no mä oon Matias Rixun setä" Matias esittäytyy. Ne kättelee ja me mennää sit mun huoneesee. Mä meen istumaa mun sängylle ja Ede tulee mun vieree. Mä vilkasen sitä ja se tuijottaa mua outo virne kasvoillaan. Mä kohotan sille kulmiani ja se tulee mua lähemmäs. Se tulee vieläki lähemmäs niin, et me ollaa ihan kiinni toisissamme. Sen kasvot on ihan mun lähellä ja meidän huulet melkeen hipoo toisiaan. Mut se ei teekkää sitä mitä mä oletin vaan se rupee kutittamaa mua ja mä vaa sohin sitä mun jaloilla ja nauran ihan sikana.

"APUA!" mä huudan nauraen. Se ei lopeta vaa alkaa nauramaa ja kutittaa mua sitä enemmän.

"Lo..pe..ta" yritän sanoa nauraen. Se loppujen lopuks lopettaa. Mä makaan selällee ja se istuu mun vatsan päällä, koska se kutitti mua äsken.