- 37 -

2.4K 129 91
                                    

Ihan tällästä pientä kysyttävää tähän alkuun. Tän luvun jälkeen tulee siis vielä epilogi ja oon miettinyt jonkilaista spin-off jutskaa, jonka voisin julkasta sen jälkeen. Pääideana mulla ois siis, että kaikki luvut on eri henkilöiden näkökulmista ja tapahtumat sijoittus ennen tätä tarinaa.

Eli kysymyksenä siis, että lukisitteko jotain tällaista ja kenen tän tarinan henkilöiden näkökulmasta te haluaisitte niitä lukuja?

Ei mulla muuta. Toivottavasti pidätte tästä luvusta.

—————

Mikael oli tunnustanut. Se oli tunnustanut ihan kaiken.

Oikeudenkäynnit olivat viikonloppuna peräkkäisinä päivinä. Kaksi kuukautta ramppiksen tapahtumien jälkeen. Olin todistajana niissä molemmissa. Minulle selitettiin, ettei minun ollut pakko todistaa, mutta halusin sitä itse.

Ensimmäinen oikeudenkäynti oli minulle helpompi. Siellä käytiin läpi kaikki ramppiksen tapahtumat. Kaikki oli kovin virallista ja minullakin oli Markon vanha puku päällä. En ollut ainoa todistaja. Marko, Julia ja Jere todistivat myös. Aaron ei ymmärrettävästi halunnut todistaa parasta ystäväänsä vastaa.

Muistan kuin lujaa sydämeni oli hakannut, kun minua pyydettiin astumaan eteen. Istuin salin etuosassa olevalle tuolille, jonka edessä oli pöytä ja pieni mikrofooni. Olli, Elias ja Riku olivat syytettyjen paikoilla. Riku piti päänsä ylhäällä. Elias vilkuili hermostuneena ympärilleen, vaikka yritti pysyä rauhallisena. Olli taas piti päänsä alhaalla eikä katsonut ketään. Vilkaisin veljieni suuntaan. Marko nyökkäsi rohkaisevasti, kun Aaron taas tuijotti ystäväänsä jännitttyneenä ja selvästi hermostuneena.

Minulle annettiin lupa aloittaa. Vedin syvään henkeä. Kerroin kaiken siitä lähtien, kun pääsin kotiin sairaalasta siihen hetkeen, kun poliisit ryntäsivät sisälle ramppikseen. Tunsin kaikken katseet itsessäni, mutta jatkoin siitä huolimatta. Vastasin rehellisesti kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin, joita oli enemmän kuin olin olettanut.

Oloni oli yllättävän vapautunut, kun sain viimeinkin istua takaisin omalle paikalleni. Oikeudenkäynti kesti vielä todella pitkään. Olli näytti kaikista murtuneimmalta, silloin kun Jere todisti. Tämä ei nimittäin säästellyt mistään yksityiskohdista ja oli todella armoton Ollia kohtaan. Kyllä minä sen ymmärsin, kun Kassun tila oli sellainen, kun oli. Hän ei ollut kuollut, mutta vaipui koomaan leikkauksen jälkeen eikä ole herännyt vielä monen kuukaudenkaan jälkeen.

Lopulta meitä pyydettiin poistumaan salista, kun päätös rangaistuksista tehtiin. Aaron pyöri hermostuneena ympyrää, eikä Markon rauhoittelut auttaneet yhtään. Hän katsoi myös haikeasti käytävän toisessa päässä istuvaa Juliaa. He olivat eronneet. Aaron oli käynyt tapaamassa tyttöä sairaalassa pian kaiken tapahtuneen jälkeen. Veljeni tuli kotiin ja lukittautui huoneeseensa moneksi tunniksi. Ei ollut kovin vaikea päätellä, mistä he olivat puhuneet.

Me pääsimme takaisin saliin tunnin kuluttua, kun oikeus oli tehnyt päätöksensä. Aaron oli niin kalpea ja huonovointisen näköinen, että pelkäsin hänen pyörtyvän. Tuomari rykäisi ja pyysi syytettyjä seisomaan, kun hän saneli rangaistukset.

Rikulle määrättiin kaksi vuotta ehdollista vankeutta ja sakkoja maksettavaksi laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä. Siinä otettiin huomioon hänen aijempi vankeustuomio. Eliaksen täysi tuomio saataisiin selville vasta seuraavassa oikeudenkäynnissä, mutta hänet todettiin syylliseksi laittomaan uhkaukseen.

Olisin valehdellut, jos väittäisin, ettei minua pelottanut kuulla Ollin tuomiota. Aaron tärisi vieressäni ja yritti pitää itsensä kasassa. Ollia syytettiin pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja tapon yrityksestä ja todettiin syylliseksi näihin kaikkiin. Tuomiossa, jossa hän sai 180 tuntia yhdyskuntapalvelua, kaksi vuotta ehdollista vankeutta ja mittavat sakot, oltiin otettu huomioon se, että Olli oli alaikäinen ja osoitti katumusta tekoihinsa.

Golden hourWhere stories live. Discover now