Tämä viikonloppu oli täynnä tapahtumia. Äidin sairaalareissu, Karan ja Olivian kanssa kännääminen ja Willin luona yötä oleminen. Jestas.
Lauantaina olin Willin luona ja aamun jälkeen vain juttelimme, söimme ja juttelimme lisää.
Tulin kotiin iltapäivällä ja loppuillan söin ja katsoin leffaa äidin ja Adan kanssa. Aika rauhallinen lauantai.
Sunnuntaikin meni vain kotona ollessa uneksien Willistä. Hän teki minut aina iloiseksi, nostatti sydämeni sykkeen korkealle ja hän oli vain niin ihana. Hän oli fiksu, mukava, kiltti ja niin hyvännäköinen. Willin silmiin pystyi uppoamaan ja hänen hiuksensa olivat pehmeät ja sileät. Niistä oli kiva tarrata hieman kiinni. Hänessä kaikki oli täydellistä.
En olisi voinut kuuna päivänä uskoa hänen oikeasti olevan poikaystäväni.
_______________________________
Oli seuraava päivä eli maanantai. Viikon rasittavin päivä ja viikonpäivä, josta tehdään aina kaikki väsyneimmät ja kuluneimmat meemit.
Koko yön oli satanut. Pisarat olivat rapisseet katon päällä ja ränneistä tippuneen veden ääni oli ollut äänekäs. Sorainen pihamme oli märkä ja ulkona oli raikas tuoksu. Sateen tuoksu.
Heräsin kahdeksalta. Äiti ja Ada olivat jo lähteneet. Nautin yksinolosta. Viikonlopun hektisten tapahtumien jälkeen oli kiva olla rauhassa.
Tänään minulla olisi fysiikkaa, matikkaa, psykologiaa, filosofiaa... ei yhtään Willin tuntia.
Lukujärjestyksemme vaihtuvat aina välillä. Se on kai siksi, jotta pysyisimme virkeinä ja keskittyisimme paremmin opiskeluun, kun ei jäädä jumiin yhteen tiettyyn järjestykseen. En ymmärrä sen olematonta logiikkaa mutta kai se vaatii vain totuttelua.
Noustessani sängystäni avasin verhot ja katsoin edessä olevaa pihatietä ja toisella puolella olevaa metsää. Ilma oli rauhallinen. Sateesta leppynyt. Viime yön sade oli ollut rankka päätellen sateen ropinasta kattoa vasten. Puiden lehdet olivat jo ruskeita ja puiden alla olevat lehtikasat olivat sekaisin. Syksy kukoisti.
Puin ylleni mustat tiukat farkut ja tummanruskean villapaidan. Laitoin kaulaani pienen kultaisen sydänkorun ja harjasin sen jälkeen hiukseni. Hiukseni suoristuivat laineistaan harjan mennessä ylhäältä alas ja pöyhin niitä vähän etteivät ne olisi liian suorat.
Menin alakertaan ja laitoin kahvin tulemaan. Söin leipää ja odotin kahvin valmistumista. Kahvin valmistuttua join sen nopeasti, nappasin koululaukkuni ja skootterin avaimet ja lähdin ovesta ulos.
Ajoin varovasti kouluun ottaen huomioon kostean soran. En halunnut kaahata ja ottaa riskiä kaatumisesta. Kaaduin viimeksi kesällä kun oli satanut ja tie oli kostea. Sain käsivarsiini ja polviini tarpeeksi mustelmia varoitukseksi olla jatkossa varovaisempi.
______________________________
Odotin fysiikan tunnin alkua kaapillani samalla lukiessani aineen kirjaa. Näin Karan ja Olivian hieman kauempana, he näyttivät olevansa tulossa tänne päin. Muistaisivatkohan he kännireissuamme?
Kyllä heidän pitäisi, ottaen huomioon lupauksemme, että he lopettavat juomisen jos minä juon.
Will kertoi heille silloin olevamme yhdessä. Se tuli silloin hieman puskista enkä ollut odottanut sitä. Toki halusin sitä mutta se tuli aika äkkiä. Ja sain kuulla siitä hänen kertoessaan sen kavereilleni. Emme keskustelleet siitä ensin edes. Keskustelimme toki jälkeenpäin, mutta se oli silti yllättävää.
Kara ja Olivia olivat nyt edessäni ja laitoin kirjani laukkuun.
"Moi", Kara sanoi ja korjasi mustia kiiltäviä hiuksiaan. Olivia seisoi hiljaa vieressä.
"Moi", vastasin.
"Muistaks meidän lauantain vetopäivän?", Olivia kysyi ja näytti siltä, kuin olisi kerännyt kaiken rohkeutensa kysyä sitä.
"Joo?", kysyin kurtistaen kulmiani ja laitoin hiukseni korvan taakse.
"Se oli aika...villi ilta. Muistaks sä kaiken?", Kara sanoi epäröiden.
"Juu, miltei kaiken itse asias...", sanoin kysyvä ilme kasvoillani ja jatkoin: "meidän kannattais varmaan puhua siitä."
"No todellakin! Sä ja Will ootte yhdessä!", Kara huusi ja Olivia tökkäsi häntä.
"Hyshh!!", minä ja Olivia huusimme Karalle.
"Hiljempaa! Mut joo, vissiin", huusin Karalle hieman säikähtäneenä.
"Sori. Sitä on vaan vaikee käsittää ku tieks...Will on opettaja. Ja se on meiän koulun opettaja", Kara sanoi astetta hiljempaa.
"No joo ymmärrän. En mäkään tiiä miten täs kävi näin enkä ois uskonu et joku muuteskaan tykkäis must takaisin mut ei Will kovin vanha oo. Se on 24. Siin on vain 8 vuotta ikäeroo", vastasin.
"No älä nyt tolleen sano. Oot super kuuma ja saisit kenet tahansa", Olivia sanoi hymy nousten kasvoillaan.
Hymyilin Olivialle kiitoksena.
"Okei Olivia joo, Emaline on kuuma! Mut oikeesti, se on opettajan kans yhessä!", Kara huusi Olivialle.
Olivian hymy laski ja hänen ilmeensä muuttui hieman säikähtäneeksi Karan huudosta.
"Okei voitaisko me nyt lopettaa huutaminen? Koht kaikki kuulee täst ja se on viimeisin asia mitä haluun. En tiiä miten täs nyt kävi näin mut tykkään oikeesti Willistä ja se on hyvä jätkä. Tai no, mies. Kuitenkin, se on hyvä tyyppi ja ehkä teki tykkäisitte siit jos tutustuisitte siihen?", sanoin.
Kara ja Olivia katsoivat toisiaan ja Kara sanoi: "Siis kyl Will on ihan hyvännäköinen mut tää on silti yllättävää."
Olivia katsoi nopeasti Karaan, otti syvään henkeä ja kysyi: "Millainen Will sit on?"
Yllätyin hieman Olivian kysymyksestä ja tunsin perhosia vatsassani ja aloin hymyilemään pienesti. Mistä mä aloittaisin?
"No Will on tosi kiltti ja se välittää muista ihmisistä. Se lukee tosi paljon kirjoja ja ne merkitsee sille paljon. Suurta bonusta tuo sen komea ulkonäkö ja sen kyvyt saada mut..no eipä sillä sen väliä", vastasin ajatukseni täynnä Williä ja silmäni loistaen.
"Wow okei. Sä taidat todella tykätä siitä", Kara sanoi yllätys äänessään.
Olivia hymyili ja sanoi: "No jos se oikeesti sit kohtelee sua hyvin ni ehkä tää on kaikki ihan fine, vai mitä Kara?".
Kara mietti hetken vastaustaan ja katsoi minua.
"No joo", kuului hetken päästä.
Koulun kello soi ja menimme kaikki kolme fysiikan tunnille.
YOU ARE READING
Vääränlaista kemiaa
Teen Fiction"Ihan kuin välillämme olisi ollut jokin magneetti. Magneetti, joka liitti huulemme yhteen. Magneetti kahden himoa täynnä olevan ihmisen välillä. Siinä oli kemiaa. Se oli väärin mutta sitä se oli. Kemiaa ja himoa kahden ihmisen välillä." Emaline on 1...
