Toivottavasti siskoni opettaja saa potkut.
Kuka edes on Walter Tomeson?
Miksi hänellä on sama sukunimi kuin Willillä?
Ovatko he jotenkin sukua?
4 asiaa, jotka olivat pyörineet päässäni viimeiset 2 tuntia.
Saapuessani kauppaan huomasin parkkipaikalla tutun auton. Mustan, avokattoisen, vanhahtavan auton. Se kiilsi auringossa. Tiesin kenen auto se oli.
Menin paistopisteelle ottamaan patongin. Näin hieman kauempana edessäni Willin. Näimme viimeksi viikonloppuna emmekä olleet edes soitelleet sen jälkeen.
Will huomasi minut ja hymyili. Tervehdin ja hymyilin takaisin. Hän lähti kävelemään minua kohti.
"Hei", Will sanoi halatessaan minua. Puristin hänen selkäänsä ja sanoin: "Moi".
Irrottauduin halauksesta jatkamalla: "Et voi uskoo mitä on tapahtunu. Hain tänään mun siskoo Adaa koulusta. Selvis et sen opettaja löi sitä ja kaato sen maahan siten koulupäivän aikana."
Willin silmät suurenivat mutta hän ei näyttänyt yllättyneeltä. Hän kysyi: "Kuka opettaja?"
"Joku Walter....Tomeson", vastasin.
"Walter Tomeson?" Will kysyi.
"Niin?", kurtistin kulmiani.
"Tomeson?", Will jatkoi.
"Huomasin kyllä et teillä on samat sukunimet. Voisitko kertoo mulle mikä homma? Tunnetteks te? Ootteks te sukua?", kysyin hieman turhautuneesti.
"Walter Tomeson on mun veljeni. Isoveljeni."
Will aloitti ja hieroi otsaan samalla.
"Se on aina ollu meistä se vastuuton ja ongelmallinen. Tai siis, meidän vanhemmat halusi meille molemmille yhteiskuntaa edistävät ammatit mut Walter ei oo oikein ottanu työtään...miten sen nyt sanoisi...kovin hyvin." Will jatkoi.
"No te ootte aikuisia. Tehän voitte itse päättää ammatistanne?", kysyin hieman hämmentyneenä.
"Mä oon itse asias aina ite pitänyt opettajan ammatista. Varsinkin suomen kielen. Kirjat ja kirjoittaminen on aina ollu mulle lähellä sydäntä mut Walterille ei. Kuiteskin, Walteril ja meiän isällä oli paljon riitaa Walterin tulevaisuudesta ja noh...meiän isä on...tai no...hän suosii ankaraa rakkautta. Jos noin voi edes sanoa. Hän ei ota sanaa 'ei' kuuleviin korviinsa. Eli toisin sanoen, uskon et isä uhkaili Walterii ja painosti sen työn ottamiseen." Will sanoi.
Okei tohon mä en ollut varautunut.
Hän huokaisi ja jatkoi: "Walter ei vissiin enää jaksanut. Oon tosi pahoillani Emaline. En tietenkään hyväksy tommost mut en ole yllättynyt."
"Okei", oli ainoa mitä pystyin sanomaan. En ollut varautunut tuohon. Toki mulla oli aavistus, että he ovat sukua mutta Willin oma aikuinen veli löi mun ala-astelaista pikkusiskoa? Se on niin väärin.
En tiennyt jatkaako tuota aihetta Willin kanssa vai ei, joten otin hänen kädestään kiinni ja kysyin: "Milloin me muuten hengataan taas?"
Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili minulle.
Olin kaivannut hänen hymyään.
YOU ARE READING
Vääränlaista kemiaa
Teen Fiction"Ihan kuin välillämme olisi ollut jokin magneetti. Magneetti, joka liitti huulemme yhteen. Magneetti kahden himoa täynnä olevan ihmisen välillä. Siinä oli kemiaa. Se oli väärin mutta sitä se oli. Kemiaa ja himoa kahden ihmisen välillä." Emaline on 1...
