ongelmanuoret

18. hyttynen ja sen uhri

Mun poskia kuumottaa ja vatsassa tuntuu siltä, että siellä olis kokonainen Korkeasaaren eläintarha. Mun jalat on ihan veltot ja mun pää on täynnä vaan pelkkiä disco-konsertteja ja pinkkejä pilviä.
Vittu tuntuu ku oilisin ollut nyt eilisestä asti ihan pilvessä. Nytkin mun sydän tykyttää ja ajatukset kulkee omilla teillään. Mut silti mulla on ihan vitun hyvä olo ja mun tekee mieli pyörtyä ja huutaa.

Ja kun mä puen mun vaatteita päälle, mä en voi olla kuulematta Ellenin iloista tervehdystä, joka kantautuu meijän hotellihuoneeseen, kun se ilmeisesti tulee sisälle. Kaikki muutkin on vissiin jo tuola, mutta mä heräsin vasta vähän aikaa sitten mun pilvilinnahattarasydänsateenkaari -unista.

Mä haron mun tukkaa ja vilkuilen itteäni peilistä. Mun poskille on ilmestynyt vähän pisamia auringonpaisteen ansioista ja silmät on ihan samanlaiset kuin ennenkin. Ne turhat tummat renkaat niiden ympärillä on vähän hälvennyt, mutta silti ne vielä näkyy. Mä nukuin viimeyönä hyvin. Oikeesti hyvin. Ehkä kuus tuntia ja se on mulle ihan vitusti.

Paitsi sitä unta häiritsi vähän Jannen loputon kuorsaus ja sen käsi, joka kokoajan yritti lukita mut sen ympärille. Janne nimittäin halusi välttämättä yhdistää meijän sängyt yhteen, jotta me voitais olla 'toistemme lohtuhalityynyjä näinä yksinäisinä aikoina' Jannen mukaan. Mä nimitin sen kumminkin 'kokeilu halailu ennen naisia' systeemiksi ja se vielä julisti että 'bros before hoes'.

Janne ainakin tykkää kieriä mun päällä.

-Ja sieltä saapuu meidän hyttysemme! Odessa ilmoittaa heti, kun astun mun ja Jannen huoneesta vihdoin ihmisten ilmoille. Koko porukka istuu olkkarissa ja keittiössä. Henri ja Elina hengaa parvekkeella, mutta tuijottaa silti mua vinot hymyt niiden kasvoilla.

Mä en heti tajua, että mikskä Odessa mua kutsui, mut sitten mä kurtistan mun kulmia.

-Mikä? naurahdan ja vilkaisen vahingossa Elleniä. Sen posket on ihan punaset ja se läprää puhelimensa oransseja kuoria. Mä repäisen katseeni kuitenkin irti siitä.

-Hyttynen, Melissa toistaa. -Aikamoinen monsterihyttynen ku tollasia jälkiä oot saanu aikaan.

Mä siristelen mun silmiä sille ja istun Jannen viereen keittiön pöydän ääreen. Mä en tajua, että mistä vitusta ne puhuu. Hyttynen mä en ole. Tai ehkä yhtä ärsyttävä, mut en mä mitää jälkiä jätä.

-Oi Ellen! Odessa larrattaa. -Näytä sun hyttysenpistokset Markukselle.

Mä katon Elleniä, kun se merkitsevästi katsoo mua takaisin, ja sitten taivuttaa sen päätä taaemmas näyttäen mun tekemiä jälkeä. Vittu.

Mä yritän pidätellä mun hymyä. Oon mä niistä ylpeä. Teinhän mä ne Ellenille. Siis Ellenille. Mut tällä hetkellä mä toivoisin, että ne lähtis nopeampaa pois.

-Se väittää että se oli hyttynen mikä nuo fritsun näköiset punakkaläikät teki, Verna nauraa. -Vaikka ilmiselvästi te kaks ootte nussinut keskellä yötä jossain perseessä meijän muiden nukkuessa.

Mä pudistelen mun päätä huvittuneena.

-Vitun pässi pidä pääsi kiinni, Ellen tiuskasee saaden Vernan vaan nauramaan.

-Teistä kumpikaan ei ollu omissa hotellihuoneissa yöllä. Me nähtiin! Ebba taputtaa sen käsiä yhteen. -Noni nyt kertokaa, millon tulee eka baby?

-Ei vittujen kevät, mä huokasen ja nousen ylös. -Mäpä tästä poistunkin shoppaamaan ittelleni korvatulpat.

-Mä tulen mukaan, Ellen ilmoittaa ja me lähetään yhessä pois huoneesta muiden vislauksien saattelemina. Ja heti, kun ovi on kiinni, Ellen pysäyttää mut ja katsoo mua tuimasti silmiin.