ongelmanuoret

25. miettimättä

Sen käsi tuntuu lämpimältä mun kättä vasten, vaikka sataakin kylmii pisaroita. Sen sanat tuntuu helpottavilta ja turvallisilta, vaikka se puhuuki vaan jostain leffasta, minkä se on kattonut perheensä kanssa. Sen läsnäolo tuntuu pamppailulta mun rinnassa ja muljahteluilta mun vatsassa.

Oon ihan sekasin kaikesta siinä. Mitä vittua mä tein, et sain sen ees puhumaan mulle, tai kattomaan mua? Ei kenenkään noin täydellisen ihmisen pitäis ees tuhlata aikaansa tämmöseen. Mun elämän paskoihin puoliin sotkeutumiseen.

Mun tekee mieli kysyy siltä, et mitä sä teet siinä, ku sä voisit olla missä tahansa muualla. Se voi pelata jotain Aliasta sen parhaiden kavereiden kanssa, eikä kävellä kylmässä sateessa jonkun heikon ongelmalapsen kanssa.

-Arvaa mitä mä just keksin? se kysyy ja mä katon sitä kulmat koholla. Sen hiukset on vähän märät ja sen takin kaulus ulottuu melkein korviin asti, kun se pitää sen olkapäitä koholla.

-Kerro, kehotan sitä ja puristan sen kättä, kuin varmistaen, että se on yhä siinä.

-Muutetaan kopperoon ja lopetetaan lukio kesken, se kertoo pokkana ja mä alan virnistää.

-Et sä oikeesti kykenis sellaseen, totean naurahtaen, ja se katsoo mua muka loukkaantuneena. -Kuitenki haluut pitää sitä valkolakkia ja hienoo mekkoo jotkut ceen paperit kädessä.

-Älä vittu nyt, se hörähtää ja tönäsee mua sen kyynärpäällä. -Mä en mistään papereista välitä. Mä haluun vaan elää mun elämää ilman mitään testauksia.

-Otetaan hatkat johonki Kanadaan ja perustetaan eläintarha.

-Et sä tohon kykenis.

-Haista paska.

Me ollaan jo takaisin Ebban talolla ja sielä on vieläkin valot päällä. Me pimpotetaan ovea muutaman kerran ja sitten Verna avaakin jo oven. Sillä on huulipunat ihan levinneet ja joku kaljapullo kädessä.

-Mä pussailin, se sanoo heti ja me mennään sen ohi sisälle. -Te missasitte sen, ku mä pussailin.

-Toivottavasti et mun veljeä, Ellen tuhahtelee ja mä ripustan takin naulakkoon. Verna hoipertelee eteisen oviaukolle ja ottaa tukea mun olkapäästä.

-Vittu, se sanoo jämäkästi ja kattoo mua suoraan silmiin. -Pussailu on kivaa.

-Jannen pussailu? kysyn ja virnistän sille, kun se nyökyttelee.

-Tiettekö sen ku te haluutta vaan uudestaan pussailla sen kaa ku te lopetatte ja sit susta tuntuu et oksennat jos se ei nyt palaa sun huulille? Verna sammaltaa yhteen pötköön ja mä vilkasen Elleniä, joka kattoo jo valmiiksi mua. -Eiku ainii, ku tehän ootte ne tyhmät 'en uskalla tehdä aloitetta' -tyypit.

Ellen repeää sen sanoille ja mä työnnän Vernan pois meidän tieltä pyöritellen silmiä.

-Mee nukkuu, oot kauheessa kunnossa, mä nauran ja se horjahtaa seinää päin, mutta me jätetään se selviämään itsekseen meidän perässä olkkariin.

Sohvalla makoilee vaan Odessa ja Janne, jotka nauravat telkkarissa pyörivälle jalkapallo-pelille. En mä tiiä, että mikä siinä niitä naurattaa, mutta niillä näyttää olevan hauskaa.

-Veliiiii! Janne huutaa heti, kun se näkee meidät. Odessa hyssyttelee sitä nauraen hiljaa ja Janne hyssyttelee myös. -Te missasitte, ku mä ja Verna pus-.

-Kuultiin jo, Ellen naurahtaa. -Mitä vittua te ootte juonu?

-Kaikkea, Odessa vastaa. -Me pelattiin kolmistaan sitä, et vastaa tai juo, ja vittu tuli pahoja kysymyksiä!