28. ongelmanuoret

1.2K 73 92
                                    

ellen

Lämmin tuuli osuu mun poskelle, kun mä istun maassa yhen puun juurella. Mulla on päällä vaan t-paita ja verkkarit, mutta mulla on silti vähän kuuma. On kesäkuu, mun synttärit ja mulla on surullinen ilme mun kasvoilla, kun mä tuijotan mun conversejen kärkiä.

Siitä on nyt kolme kuukautta, kun Markus kuoli.

Mä en ikinä anna ittelleni anteeks, miten mä pimitin siltä sitä tietoa, että mä rakastin vielä Jasperia, jota mä en oo ees nähnyt sen kaiken jälkeen.

Ebba sano mulle sinä iltana, kun se tuli mun luokse, että jos mä oikeesti rakastaisin Jasperia, mä en ois koskaan rakastunut myös Markukseen. Se sano, että se ei tietenkään välttämättä oo oikeessa, mutta halusi, että mä mietin sitä.

Mä mietin aamuyöhön asti ja mä tajusin, että mä oon rakastunut Markukseen. Mä päätin soittaa sille aamulla, joten mä menin nukkumaan. Ja kun mä heräsin, mun puhelin oli täynnä vastaamattomia puheluita ja viestejä, että mun pitää tulla sairaalalle.

Markus oli nukahtanut koko yöksi sinne kylmään sateeseen ja se oli saanut hypotermian. Sen ruumiinlämpö oli liian matala, eikä sitä pystytty enää pelastaa.

Se oli mun elämäni hirvein päivä. Mä näin sen viimestä kertaa silloin, kun mä särjin sen sydämen. Enkä mä kerennyt ees kertoa sille, että mä rakastan sitä.

Nyt mä katson sen hautakiveä, joka on asetettu sen siskon viereen. Mä oon istunut tällä samalla paikalla joka viikko sen hautajaisista lähtien. Mä juttelin sille, kerroin mitä meille kuuluu, mitä on tapahtunut ja mitä mä mietin. Ja mä kerroin joka kerta, kuinka mä rakastan sitä.

Kaikkien niiden kolmen haudoilla on kauniita kukkia, mutta Markuksen haudan vieressä on myös pieni kyltti, jossa lukee

sulla oli meidät, ongelmanuoret

the end


A/N:
ekana haluun sanoo, et anteeks
tokana, että kiitos
kolmantena, että mä itkin hitosti :')

mä alotin tän kirjottamisen 1.9.2020
mä en tiiä, et lukeeko tätä enää ne tyypit, jotka oli mun ekoja lukijoita tälle tarinalle mutta mä haluun antaa sulle aplodit jos oot pysynyt tässä mukana, vaikka oon ollu hirveen huono tässä lukujen julkasemisessa.

ja jos sä et oo ollu alusta asti tai tulit vasta äsken mukaan, annan sulle silti aplodit, koska sä luit tän kirjan.

markus oli mulle tosi tärkee hahmo ja mä oon todella surullinen, et mä tein näin. oon hirvee

miksi sä teit sit näin?
mä halusin tehä tarinan, jolla ei oo onnellista loppua.

miks just markus?
mä en halunnu, et markus menettää enää ketään, joten jos joku muu ois kuollu, mun ois ollu tosi vaikee ja paha kirjottaa enää eteenpäin. enkä mä muutenkaan tienny, et miten mä saisin tähän tarpeeks onnellisen lopun, ku musta tuntu, et kaikki oli liian päin vittua

toivottavasti ette kuitenkaa vihaa tätä tarinaa tän lopun takii :')

kiitos hirveesti kaikille teille, ily

~meeraseli

ongelmanuoretWhere stories live. Discover now