ongelmanuoret

8. outo tunne

On mennyt jo viikko siitä, kun me käytiin siellä pulkkamäellä. Nyt on torstai. Mantsan koe jouduttiin tehdä seuraavana maanantaina aamu kahdeksalta, ja se jos jokin vitutti. En mä osannut siitä paskaakaan.

Elmeri ei ole ees hirveen paljoa jaksanut mun kanssa hengata. Se on selvästi mustasukkanen, kun mulla on nyt kasa uusia kavereita, enkä oo enää vaan sen ja Joelin kaveri. Tottakai mä haluan olla niiden kanssa vielä, mutta mä vietän nyt muutenkin niin paljon enemmän aikaa Helistössä, kuin Takalahessa.

Tietenkin mä palaan aina Elmerin luo Takalahteen, koska mähän asun sen luona nyt. Ja mä en vois olla mistään kiitollisempi, ku siitä.

-Tehäänkö tänään jotain? Elmeri kysyy, kun me syödään aamupalaa niiden putipuhtaassa keittiössä. Niiden keittiö on tosi kodikas. Seinillä on Elmerin ja sen siskon koululuvia ja perhekuvia. Verhot on sellaset tosi räikeen oranssit, kuten myös matto, pöytäliina ja leivänpaahdin. Siis oranssi leivänpaahdin? Pöytä on sellanen perus valkonen ja pyöree ja lamppu ihan perus paska mikä kaikilla on.

Oon aina ollu siitä aika kade. Meijän kämppä oli aina niin synkkä siihen verrattuna, et mä oisin vaan halunnut aina hengata siinä keittiössä kaiken aikaa.

-Hmm, mä mumisen ja hörpin vettä lasista.

-Vai ootko sä taas niiden Helistöläisten kanssa? Elmeri kysyy ja nyrpistää sen nenää murokupilleen. Mä nostan mun katseen mun leivästä ja kohotan mun kulmia.

-Mitä?

Mä ehkä vähän hämmennyin siitä sen kysymyksestä. Mä en oisi osannut arvata, et sitä oikeesti ottaa sydämmeen se, et sain uusia kavereita.

-Sä oot niiden kaa koko ajan, Elmeri huokaisee ja nousee pöydästä ylös ja vie astiat tiskikoneeseen.

-Joo mutta—

-Muistaksä et Joel ja mä ollaan oltu sun parhaita kavereita nyt vitun monta vuotta?

Se oikeesti suuttu.

-Muistan eikä se oo muuttunu miksikään, mutisen ja haron mun tukkaa.

-Se tuntuu siltä et ois, Elmeri huokaisee ja hieroo sen silmiä. Sitten se katsoo mua aika loukkaantuneen näkösenä.

-Anteeks oikeesti, mut musta on ollu kiva olla uusien tyyppien kanssa, mä sanon. -Ja jos vaikka tänään mennään Joelille tai jotain?

Elmeri vaan tuhahtaa, mutta sitten hymyilee.

-Vitun natsi.

-Kato peiliin pelle.

Mä tykkään siitä, et Elmeri ei ole pitkävihainen tyyppi. Mut se on ihan oikeessa. Oon aina vaan niiden uusien tyyppien kanssa. En mä oikeesti ees muista, et millon viimeks me hengattiin kolmestaan.

-Syö ja lähe ja sit tuu ok? Elmeri sanoo ja poistuu keittiöstä.

Sitten se lähtee talosta jättäen mut yksin sinne keittiöön. Mä syön nopeesti ja juoksen hakemaan mun repun Elmerin paskasesta huoneesta. Sit mä lähen ryminällä laittamaan kengät jalkaan ja häivyn itekkin.

****

-Markkuuu! Odessa huutaa, kun mä löntystelen niiden luokse punasille sohville.

-Odeee! mä matkin sitä ja romahdan sen ja Jannen väliin. Janne sillä sekunnilla nojaa mun olkapäähän ja kiroilee.

-Janne on vihanen, koska sen mutsi ei anna sen polttaa röökiä niiden terassilla, Melissa selventää. -Sun mamá on kyl ihan järkevä.

-Vitun mamá saatana, Janne nurisee, jolloin mä alan silittämään sen hiuksia.