Until we die✅

Nukkumaan...?

Mä olin lopen väsynyt tähän raskaaseen illanviettoon. Vaikka yleensä jatkot mua olikin kiinnostaneet, nyt mä olin täysin valmis nukkumaan. Onneksi tässä ei sentään tarvinnut alkaa himaan enää raahautua. Kunhan vain sänkyyn jaksoi laahustaa.

Aleksi ja Olli olivat päätyneet sohvalle pussailemaan pikku sylitanssin jälkeen ja olikin suunnattoman vaikea ymmärtää et mihin tämä niiden osalta oli päätymässä. Tai no, eihän ne nyt olleet ihan samanlaisia kun mä ja Niko aina oltiin oltu.

"Tuut sä nukkumaan mun kanssa?" kuului kiinnostunut kysymys.

Mä nostin katseeni lattiasta ja näin Nikon katsovan mua hymyillen. Se ojensi toista kättään mua kohti, johon mä enemmän kuin mielelläni tartuin.

Sekä Niko että sänky vetivät mua puoleensa jo tähän aikaa yöstä. Sillä ei varmaan ollutkaan mitään tekemistä asian kanssa et yksi oli sammunut ja kaksi sukelsi vuorotellen toistensa suuhun aivan mun silmien edessä. Tommi oli jo nukkumassa ja Niko... no, Niko oli juossut ties missä...

Mä lähdin kulkemaan sen perässä kohti toista makuuhuonetta, vastaten sen käden tiukkaan otteeseen. Kunhan vain nukkumaan pääsi niin pian kuin mahdollista.

"Mä nukun sit reunapuolella" huomautin meidän päästessä makkariin. Niko sulki oven perässään ja hymyili vain mua katsoessaan. Se nojasi oveen pitäen käsiään selkänsä takana ja virnisti tyytyväisen näköisenä.

"Ja mä nukun sylissä" se tokaisi.

Mä tuhahdin huvittuneena sen sanoille ja istuin sängyn reunalle riisumaan vaatteitani. Mua ei huvittanut nukkua farkuissa ja hupparissa. Ne kuitenkin vain kiristäisivät ja saisivat mut ahdistumaan vielä entistä enemmän. Ihan kun Nikossa ei vielä olisi tarpeeksi..

Se katseli kiinnostuneena mun riisumisprojektia ja hymyili tyytyväistä hymyään. Ei tämä nyt niin kummallista katsottavaa ollut.. oli se mut sen verran monesti nähnyt ilman vaatteita. Ja tähän asti ainakin kovasti tuntunut pitävän näkemästään. Älä siis turhaan yritä esittää yllättynyttä.

Se heitti paitansa lattialle ja avasi farkkujen napin. Se loikkasi sängylle ja veti vetoketjunsa alas. Housut se potki nilkkoihin ja potkaisi sitten lattialle. Jonnekin mun omien seuraksi. Saipahan kuteetkin toisistaan yöksi seuraa..

Se veti peiton päälleen ja katsoi muhun odottavasti. En mä pystynyt katsomaan sitä hymyilemättä. Niin suloinen tuo humalaväsy oli. Se oli juuri kaiken parhaimmassa tilassa jos multa kysyttiin.. tuo sopi sille täydellisesti. Se oli niin suloinen ja aivan vitun kujalla kaikesta... silmissä vain kiinnostus vailla käsitystä yhtään mistään.

"Tänne sieltä" se määräsi.

Hetkellisesti mä jopa yritin ottaa sitä tosissani. Helppoa se ei ollut. Ei todellakaan. Olisittepa vain nähneet sen katseen. Mua olisi ollut helpompi ymmärtää silloin..

Menin sitä lähemmäs ja änkesin saman peiton alle. Ihan kuin mitäkin pingviinejä oltais oltu.. onneksi sentään asuinpaikkana stadi oli vielä toistaiseksi hieman lämpimämpi. Ja olihan mulla vieressä melkoinen lämpöpatteri. Ei tässä kylmä päässyt tulemaan millään..

Se kietoi kätensä mun ympärille ja painautui entistä tiukemmin mua vasten.

"Sä oot Joonas sitten syötävän söpö" se tokaisi.

Jos tuo olisi pitänyt paikkansa meidän ei tarvitsisi käydä enää tätä keskustelua. Eikä mun tarvitsisi miettiä et kuinka mä selviäisin aina seuraavasta päivästä kärsimyksineen kaikkineen juurikin tuon miehen seurassa.

"Syö mut sitten" sanoin.

Se nousi parantelemaan asentoaan ja kurottautui kyynärpäidensä varaan. Hetken se katsoi mua lähes vakavaksi muuttuneella katseella. Mitä se taas mahtoi suunnitella...

"Mutta sit mulla ei ole enää sua.." se sanoi surullisen kuuloisena.

Humala todella teki tehtävänsä. Sai sen ottamaan asiat vähän turhankin kirjaimellisesti. Ihan kun mä en olisi käsittänyt tuon olevan vertauskuva. En mä ihan niin tyhmä sentään vielä ollut.

"Enkä mä pärjää ilman sua" se jatkoi.

Sitten se käpertyi jälleen kiinni muhun ja tarrasi niin kovasti kiinni kuin olisi pelännyt mun lähtevän juuri karkuun. Kuinka mä sen viereltä olisin voinut milloinkaan lähteä... en vaikka se käskisi. En mä osannut päästää siitä irti. Saati sitten halunnut. 

***

Noniin tässä teille uusi osa :) Minä olen taas kuukauden verran vapaa muija(kunnes toisin todistetaan) ja saan taas käyttää kaiken aikani näitten stoorien kirjottamiseen ::)