Until we die✅

Luotettava

Mä seisoin Joelin kämpän oven takana ja odotin sen aukeavan kuin itsestään. Niko oli yrittänyt saada mua jäämään mut mulla ei ollut aikomustakaan kuunnella mitä sillä oli sanottavaa. Mua ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Taakseni katsomatta mä olin poistunut paikalta ja jalat vain kuljettivat mut tänne...

Nikon suht aggressiivinen lähestymistapa oli säikäyttänyt mut ihan huolella. En mä ollut tottunut sen olevan tuollainen.. aina siihen oli voinut luottaa eikä sitä milloinkaan tarvinnut pelätä. Nyt mä pelkäsin... mikä siihen oli oikein mennyt...

Koputin oveen muutaman kerran ja jäin odottamaan. En mä tiedä miksi mä ylipäätään olin tänne edes tullut mutta se jokin vain oli johdatellut mut tänne. Kai mä sitten luotin Joeliin enemmän. Senkö kanssa mun olis pitänyt ruveta seurustelemaan... siitä ei muuta seuraiskaan kuin katastrofi.

Vaikka Joel olikin ihana ja mulle niin tärkeä, kumppanina se oli aivan perseestä. Ennen kun joku ehti kyseenalaistaa niin ei.. me ei oltu kokeiltu moista. Sen lukuisia suhteita sivusta seuranneena mä vaan tiesin sen olevan todella haastava poikaystävä. En mä itseänikään helpoksi voinut luonnehtia mutta mä olin haastava hieman toisella tavalla...

Hetken odottelun jälkeen ovelle ilmestyi söpö takkutukkainen blondi pelkät boxerit jalassaan. Se katsoi mua hämmentyneen näköisenä silmiään hieroen. Ja tämänkin yksilön mä olin onnistunut herättämään...

"Voinks mä tulla sun luo yöksi?" kysyin varovasti.

Se kurtisti kulmiaan kysyvästi mutta siirtyi ovelta sivumpaan, päästääkseen mut peremmälle. Ja minä menin. Vedin oven kiinni perässäni ja jätin kengät kynnysmatolle.

"Jääkaapista löytyy syötävää jos tekee mieli jotain" Joel sanoi tepastellen samalla vessan suuntaan. Harmitti että mä olin mennyt herättämään sen.. mutta ei se toisaalta vaikuttanut olevan asiasta erityisen pahoillaan. Toivottavasti se saisi vielä uudelleen unen päästä kiinni.

Ei mun tehnyt mieli yhtään mitään. Mä halusin vain nukkumaan. Vaikka mä tiesin et ajatukset tulisikin pyörimään enemmän tai vähemmän Nikon ympärillä. Mä en vaan voinut tajuta mikä sen oli saanut käyttäytymään tuolla tavoin... en mä Joelilta siihen vastausta odottanut mutta ehkä sen kanssa sai ajatuksia edes hieman muualle. Tai ainakin siltä saisi lämpimän halauksen ja turvaa.. juuri sellaista mitä mä tällä hetkellä tarvitsinkin..

Mä jätin suosiolla puhelimeni eteiseen sillä mä en halunnut kuulla piippaustakaan Nikon suunnalta. Kyllä tämä varmasti joskus selvitettäisiin mutta sen aika ei ollut nyt. Ehkä aika saisi sen itsensäkin tajuamaan et nyt ei mennyt ihan putkeen... että niin ei vain voinut toimia. Se ei ollut millään tasolla ok...

"Mä luulin sun yöpyvän Nikon luona" kuului Joelin ääni vähän matkan päästä.

Se tuli vessasta hiuksiaan haroen ja kuuluvasti haukotellen. Sillä oli söpöt sateenkaaren väriset boxerit jalassa jotka herätti väkisinkin lievää hilpeyttä mun väsyneessä mielessäni.

"Niin mäkin" vastasin.

Hetken se katsoi mua kuin olis yrittänyt suurinta arvoitusta ratkaista. Rubikin kuutiokin oli kuin lasten leikkiä mun rinnalla. Sanoo mies joka ei koskaan ole edes koskenut moiseen...

"Eihän mitään vakavaa kuitenkaan?" se kysyi kulmaansa kohottaen.

Se oli melko tulkinnanvarainen kysymys. Riippui varmasti pitkälti siitä miten asian halusi ymmärtää. Riidat parisuhteessa oli ehkä normaalein asia maailmassa ja käsitykset siitä miten niitä ratkottiin, vaihteli varmasti useinkin. Ei siis sinänsä mitään normaalista poikkeavaa..

"Meidän käsitykset riitojen selvittelystä vaan eroaa vähän toisistaan" huokaisin.

Se vastaus näytti riittäneen Joelille sillä se jätti kysymykset sikseen ja lähti suuntaamaan takaisin makuuhuoneeseen. Sallisikohan se mun tulla vierelle...

"Saanks mä tulla viereen?" kysyin varovasti.

Se käännähti mun suuntaan ja hymähti huvittuneena. Kyllä se mun läheisyydenkaipuuni tiesi. Sellainen mä vain olin. Jos se jollekin oli liikaa niin harmin paikka sitten.

"En mä olettanutkaan sun nukkuvan sohvalla" se tokaisi.

Lähdin seuraamaan sitä makkariin ja hymyilin itsekseni. Onnea oli ystävä joka tunsi sut läpikotaisin. Mikään toisessa ei enää yllättänyt ja yksi katsekin riitti kertomaan kaiken oleellisen. Meidän oli oikein hyvä näin. 

***

Kertokaapas sitten millä shipillä alotetaan uudet oneshotit? :))