mitä käteen jää?

6.Epätoivonen

Aleksin nk

"Olen tuntenut nämä jätkät vasta kaksi kuukautta mutta he ovat minulle jo todella tärkeitä en ole saanut samanlaista tukea ja rakkauta keltään muulta kuin heiltä, vanhemmat heitti suljetulle ja väitti hulluksi ku oisin tarvinnu vaan apua. Toki jätkät ei tiiä lähes mitään ei ne tiedä ku että mua ollaan kiusattu en oo vielä kertonu itsetuhosuudesta tai muustakaan mutta vaan koska ollaan tunnettu liian vähän aikaa. Pian on Joonaksen ja Joelin synttärit heillä on sama syntymäpäivä ja olen miettinyt mitä hommaisin lahjaksi Joonakselle ajattelin hankkia jotain kitaran kieliä ja Joelille jonkinlaisen nuotti kirjan. Pitäisi hankkia apua mutta en jaksa taas sitä samaa paskaa en kuitenkaan halua elää miksi hankkisin apua joka pakottaa elämään? Voiko korjata jos vahinko on jo tehty? Onko siitä enää paluuta? Ennen kuvittelin että elän sata vuotiaaksi mutta selviänkö edes neljääntoista? Unelmani oli perustaa bändi ja oma koira nyt unelmani on päästä pois tästä helvetistä. Onko tapaa jolla en satuta muita mutta pääsen kuitenkin tuskasta pois? Eikö olisi itsekästä jos he pakottaisivat minut elämään tässä tuskassa? Eikö olisi helpompaa päästää minusta irti jos se helpottaisi minua? Jossain on kai vastauskin."

Irrotin kynän ja suljin päiväkirjani kyynelten valuessa silmistäni. Mietin Aarnin sanoja siitä kuinka olin lihonnut ja kyllä sen nyt näen kun katson peiliin ja numeroa puntarissa. En tiennyt että yksi numero voi määritellä niin paljon, se oli taas liian korkea joten jätin ruuan välistä eihän se niin paljoa haittaa? Se on vain pari ateriaa ja ehkä minusta pidettäisiin enemmän jos oisin laihempi se on vain fakta. Hain jääkaapista kuitenkin energia juoman sillä kun sellaisen juo tyhjään vatsaan tulee hupsu olo? En osaa selittää alkaa huimata ja päässä pyörii vähänkuin alkoholissa taino mistä minä tiedän en ole juonut alkoholia ehkä kuitenkin pitäisi. Kuulostaa epätoivoiselta mutta vanhemmat ovat ensi viikonlopun poissa mutta alkoholit ovat täällä...

Jätkien ryhmä jossa ei oo Allua

Olli: Miks tehtiin ryhmä ilman Aleksia??

Joel: Oon huolissani Allusta

Niko: Sama!!

Tommi: Sama, ehkä meidän kannatais kysyä siltä eikä puhua selän takana?

Joonas: Nahh eka pitää keskustella ilman sitä ja sitte saada sen näkemys asiaan.

Olli: Samaa mieltä Porkon kaa. Allu ei varmasti puhu meille

Joel: No ei varmasti meille muille mutta Ollille varmasti

Niko: Samaa mieltä Joeliinan kanssa.

Joel: Nii mikä vittu?

Tommi: Pidettäiskö keskustelu nyt siinä Allussa eikä Joeliinassa?

Niko: Juu!

Olli: Ilomielin.

Joonas: JOO!

Joel: Älä huuda

Niko: Nää on viestejä ei se voi huutaa ainakaa niin että kuulisit.

Joel: Häiritsee silti.

Tommi: NONII turvatkiinni ja puhutaan siittä Allusta

Joonas: Se on tosi etäinen en oo puhunu sille koko vklp mitää ku se ei vastaa

Niko: Se on myös tosi vaisu koulussa eikä syö:(

Joel: Se nukkuu tunneilla ja on aina tosi kalpee.

Olli: En oo nähny et se söis mitään ainakaa neljään päivään

Tommi: Se näyttää aina kärsivältä ku sen käteen osuu ees vähä. Sillä on myös monesti kuivunutta verta hihoissa.

Olli: Sillä oli viime vklp jotain verisiä papereita roskiksessa!!

Joonas: Mistä tiiät?

Olli: Olin niillä?

Joel: Epäreilua mulle se vaa jutteli pari sanaa.

Tommi: Eli se luottaa Olliin enemmän? Nyt lähetetään Olli kyselee siltä

Niko: JOOO!!

Joonas: Käy

Joel: Kyl

Olli: Okei mä meen niille.

Aleksin nk

Joku oli ovella ja olin yksin kotona eli oli pakko mennä avaamaan. Oven takaa paljastui Olli. "Allu nyt puhut ihan totta ootko sä kunnossa??" Olli kysyi. "Oon joo" vastasin ja väänsin tekohymyn naamalleni. "No jos oot kerta niin kunnossa ni nosta sun hihat." Ollin sanat kantautuivat korviini ja paniikki valtasi kehoni alkoi ahdistaa oksettaa pyöryttää pudistin päätäni kieltäytymisen merkiksi mutta Olli ei lopettanut ennekuin nostin hihani

Ollin nk

Aleksi alkoi hitaasti nostaa hihojaan joiden alta paljastui viiltoja täynnä olevat kädet. Olin vain hiljaa ja kyyneleitä alkoi valumaan, kävelin Aleksin luokse ja vedin tämän haliin. Mitähän muuta on mistä en tiedä? Se olkoon mysteeri ennekuin Aleksi suostuu kertomaan.

Sanat 626

Toivottavasti tykkäätte ja sori jos on sekava mut kirjotin nopeesti ainaki tän lopun