18.Hullu

124 8 0
                                    

Aleksin nk

Heräsin aamulla Ollin vierestä tai no olin osittain tämän päällä. Ollin vieressä oli turvallinen olo, kun palaan täältä kotiin joudun palata myös synkkään todellisuuteen jossa olin yksin. Kaikkien piti lähtä viimeistään neljältä, kun Ollin vanhemmat palaavat ja kello oli tällä hetkellä jotain kymmenen ja taisin olla ainut hereillä. Oli kyllä vitun jano joten nousin sängystä ja menin keittiöön juomaan.  Paikka oli aika läävä joten päätin vähän siivoilla, vein astioita tiskiin ja roskia roskiin. Pian joku koputti selkääni.

Olli: mitä teet?

Aleksi: siivoon

Olli: miks

Aleksi: no tääl oli hirvee sotku enkä viittiny jättää tätä paikkaa semmosseen kuntoon

Olli: ei sun kuitenkaan yksin tarttis siivota, oltas me muutki voitu auttaa

Aleksi: mä en ihan usko tota ku muut jätkät on vielä nukkumassa ja sä vihaat siivoamista

Olli: no totta mut ei sun silti tarttis yksin siivota

Aleksi: no emmä halunnu herättää teitä

Olli: mä heräsin siihen ku lähit, tuli yhtäkkiä hirveen kylmä

Aleksi: anteeks ei ollu tarkotus herättää

Olli: ei se haittaa

Aleksi: okei mutta älä vaa inise ettei mun pitäs siivota yksin vaan auta

Olli: no emmä kyl ehkä sittenkää halua

Aleksi: vittu Olli

Sain Ollin jollain ihmeen kaupalla auttamaan, okei piti sitä vähän tapella ja lahjoa mutta ei se nii haittaa. Oltiin saatu jo siivottua ja istuttiin pöydän ääressä juttelemassa Ollin kanssa, kun muut jätkät heräsivät. Juttelimme siinä jätkien kanssa ja pikku hiljaa porukkaa alkoi lähtä ja pian minäkin lähdin, lähdettyäni Ollille jäi vielä Niko ja Tommi. Oli aika rauhoittavaa kävellä kotiin kun maassa oli lunta ja lisää vielä satoi mutta ei silleen liikaa vaan silleen sopivasti. Vittu mitähän vanhempani sanovat hiuksistani? En meinaa oo vieläkään kertonu että värjäsin ne, eivät kai he nyt niin pahasti voi suuttua tai ainakin toivon niin.  Olin nyt oveni takana ja tästä ei enää ollut paluuta, astuin sisään ja kävelin vanhempieni luokse.

Aleksi: mitäs tykkäätte mun hiuksista?

Aleksin äiti: mitä sä oot menny tekemään?

Aleksi: no halusin vähän vaihtelua ni keksittiin jätkien kaa värjätä mun hiukset ja Olliki värjäs sen hiukset pinkiksi

Aleksin äiti: mitähän Ollin äiti sanoo asiasta?

Aleksi: en kyllä tiiä

Juoksin omaan huoneeseeni turvaan onneksi äiti ei ainakaan vielä suuttunut. Ajattelin kirjoittaa päiväkirjaani koska tuntui vähän siltä että voisin avautua.

"Pelkään että aika ajaa mut ja jätkät erilleen, koska jätkät on ainut hyvä asia mun elämässä. en oo ikinä ollu niin onnelinen mitä oon niiden kanssa ja niiden kanssa voin olla ainakin melkein oma itseni. Halusin silti täältä maan päältä pois, koska elämäni oli kuitenkin aivan kauheaa. saattoi kuulostaa oudolta mutta jätkät estävät minua lähtemästä, ei mitenkään sanallisesti tai teollisesti vaan ihan pelkästään olemalla olemassa, en voisi hylätä heitä. Yksin ollesani elämä kyllä paljasti todellisen puolensa, olen yksinäinen ja pääni tyhjä mutta samaan aikaan täynnä ajatuksia. Tuntui turhalta ja elottomalta ihankuin mua ei edes olisi, kumpa minua ei olisi. Ainoa tapa saada itseni tuntumaan eloisalta yksin ollessa oli viiltely, tiedän kuinka pahaksi se on minulle mutta en minä enää osaa lopettaakkaan. En ole taaskaan syönyt mitään koko päivänä, vaikka  haluaisinkin syödä nälän tunne on tietyllä tavalla niin mukava että nautin kun olin nälkäinen. Pidin siitä tunteesta kun iho viiltyy auki, siitä tunteesta kun näännyn ja siitä kun olen niin humalassa etten tiedä mistään  mitään, se on varmaan todella paha asia mielenterveydelleni. Moni voisi sanoa että olen hullu ja minun pitäisi hankkia apua, mutta en halua apua. Tuntuu mukavalta tietää että tappaa itseään hitaasti, saatoin olla sairas mutta nautin siitä."

Suljin päiväikirjani ja menin sängylle makaamaan, pitäisi puhua jollekkin mutta en halunnut vaivata ketään. Olin alkanut ajatella erästä asiaa, olisiko mahdollista että olisin ihastunut Olliin? Tai siis kun olin hänen kanssaan kahden oloni oli samaan aikaan maailma onnelisin mutta samalla minua jännitti ja pidin hänestä todella paljon mutta pidin hänestä eri tavalla kun muista jätkistä, se oli jotain isompaa ja jotenkin tunteellisempaa. Tiesin vain yhden jolta pyytää apua, Joonas. Hän oli myös ihastunut parhaaseen kaveriinsa ja nyt heidän välillä oli jotain, ehkä mun ja Ollinkin välillä voisi olla jotain.

Sanat 651

Yritin nopeesti kirjottaa jotain ni ei oo paras

mitä käteen jää?Where stories live. Discover now