mitä käteen jää?

60.Arpi jos toinenki

Aleksin nk

Heräsin aamulla sohvalta johon illalla nukahdin, kuulin vanhempieni juttelevan keittiössä eli he olivat vielä kotona. Etsin puhelimeni käsiini jonka jälkeen menin ilmoittamaan jätkille olevani tänäänkin kotona.

Jonnet

Aleksi: En tuu tänäänkää kouluu

Tommi: :(

Joel: Onko sulla kui paha olo?

Aleksi: Iha vitu

Joonas: Voi raukka:(

Olli: Tuonko sulle jotain?

Aleksi: En tarvi

Niko: Koita levätä ja parane pian

Aleksi: Juu<3

Okei mitä sitä vois tänää tehä, en ainaka mitää kauhee siistiä ku oon kipeen. Kuulin ulko oven sulkeutuvan eli vanhempani lähtivät nyt töihin, se tarkoitti että oli yksin taino Rillan kanssa. Rillasta puheen ollen tämä kipitti olohuoneeseen ja hyppäsi sohvalle jonka jälkeen hän kääriytyi viereeni nukkumaan, voisin itsekin nukkua lisää joten suljin silmäni ja jatkoin uniani. Heräsin siihen että puhelimeni soi ja soittaja oli Olli joten vastasin.

Puhelu

Olli: Moii millanen olo?

Aleksi: No väsyttää ja kurkku vitu kipee muuten iha hyvä

Olli: Tarviitko jotain?

Aleksi: En edelleenkään

Olli: Okei no voinks tulla käymää koulun jälkee? Voisin tuua sun kirjat

Aleksi: Tuu vaa

Olli: Okei heippa

Aleksi: Heippa

Kello oli jotain kymmenen aamul, en saanu enää unta joten päätin mennä suihkuun. Riisuin vaatteeni jonka jälkeen laitoin suihkun päälle ja astuin tämän alle, kieltämättä lämmin suihku oli aika mukava tälleen kipeenä tai siis on se aina kiva mut nyt se oli viel kivempi. Katselin käsiäni joissa oli arpi jos toinenki, samoin jaloissani tai no tarkemmin ottaen reisissäni. Istuin suihkun latialle sillä halusin miettiä asioita ja no suihkussa oli paras miettiä. Tiiättekö miltä tuntuu ku teijän keho haluaa parantua mut mieli ei? Tuntuu ku oisit jumissa kehhossa joka haluaa elää samalla ku mieles käskee sua kuolla, voin sanoo ettei tunnu hauskalta. Kylhän mä halusin parantua mutta samalla sain tietynlaista turvaa siit et olin sairas sillee kyl te tiiätte, sain huomiota ku en ollu päästäni ihan terve. Ku paranen porukka varmaa unohtaa et mikään oli ikinä vialla, kaikki unohtaa mut ja menetän kaikki.

Istuin keittiön pöydässä syömässä, joojoo taas vaan syön ja lihoon mut iha vitu sama se mulle on. Mul ei oo ikin ollu näi nälkä ku nyt on ollu ja tää tuntuu oudolta, haluisin syyä koko aja vaikka normaalisti en halua syyä mitään. En oo viillelly sen jälkee ku viilsin mun ranteet auki, alkanu vähä pelottaa sen jälkee. Ovikellomme soi joten menin avaamaan ja yllättäen oven takana oli Olli, tämä käveli sisään jonka jälkeen suuntasi olohuoneeseemme. Istuin tämän viereen sohvalle ja tämä alkoi kertoa päivän tapahtumia, Aarni oli kuulemman kaatunu portaat alas ja joutu sairaalaa kuulostan ehkä ilkeeltä mut iha oikee sille. Oltiin jotenki päädytty sohvalle nii että makoilin pitäen päätäni Ollin sylissä, tämä silitti hiuksiani samalla selittäen jostan kokeesta mutta en oikeen kuunnellu vaa keskityin yhteen söpöön poikaa. Pian tämä laski katseensa minuun ja toi huuliamme lähemmäksi, pian ne jo koskettivatkin toisiaan. Kieltämättä tämä oli hiukan vaikeaa kun toinen meistä oli sivuttain jonka takia nousin istumaan ja menin Ollin syliin. Päästyäni tämä syliin jatkoimmen suudelmaamme, aika söpöä että Olli halus pussailla mun kaa vaikka olinkin kipeänä.

Sanat 491