49.En ois halunnu

90 4 0
                                    

Aleksin nk

Heräsin taas uuteen kauheeseen päivään, en ois halunnu mutta pakko oli. Nousin istumaan ja kattelin ympärille, kello oli kuus ja kaikki nukkuivat. Oli rauhallista, olokin oli rauhallinen eikä vittuuntunut. Enhän mä elossa olemisesta nauti mutta ois tosi väärin muita kohtaan jos lähtisin. Oon aina niille nii ilkee ku ne vaa yrittää auttaa, en voi syyttää ketään muutaku itteäni. Itsehän elämäni sotkin. Tänään ei oo koulua sillä on lauantai, se oli vitun jees juttu. Halusin ekaa kertaa pitkästä aikaa hengailla jätkien kaa joten kysyin jos he voisivat tänää nähä, vaikkakin kaikki varmaa nukkuivat.

Jonnet

Aleksi: Moi voitteks nähä tänää? Voijaa olla vaik meil ja tehä jotai tai tehä jotai mitä haluutte.

Tommi: Mä ainaki voin nähä, muut jätkät taitaa vielä nukkuu

Aleksi: Mahollista on

Tommi: Miten sulla menee?

Aleksi: Hyvin, entä sulla?

Tommi: Tosi hyvin

Aleksi: Hyvä

Eihän mulla ehkä oikeesti menny nii hyvin mutta emmä voi sitä noille kertoa, ne huolestuis nii paljo ja kyselis liikaa. Ahistaa pelkkä ajatuski siitä. En oo pitkää aikaa ollu Ollin kaa kahestaa, en oo nukkunu sen kaa enkä oo ees pussannu sitä viimesee kahtee viikkoon. Tuntu iha kauheelta ajatella miltä Ollista tuntuu, se sais kenet vaa ja kuka vaa ois parempi ku minä mut silti se on mun kaa. Ainoa parantumisen motivaatio oli se että olisin parempi ystävä ja parempi poikaystävä, ehkä hekin ovat kiitollisia jos paranen ja olen parempi ihminen. En voinut sanoin kuvailla kuinka pahalta minusta tuntui heidän puolestaa, olin vaikein mahdollinen ihminen jonka kanssa olla kaveri mutta silti he jaksoivat minua kaiken jälkeen. he ovat olleet tukenani masennuksen vaikeimpinakin aikoina ja samoin syömishäiriössä he ovat tukeneet minua ja auttaneet parantumaan eikä unohdeta sitä miten he ovat auttaneet minu alkoholin käytön kanssa, oon kokenu ehkä liikaa paskaa mun ikäseks mutta omalla tavalla nautin siitä. kaiki aian sanovat kuinka olen aikuistunut ikäisekseni, sen ei pitäisi olla niin. Kaikki paska mitä oon kokenu on tehny musta tälläsen, en todellakaan oo vahvempi tai aikuistuneempi oon vaa vitu tyhmä jolla on traumoja.  Jos se olisi oma valinta oisin mielummin vieläkin pikkulapsi joka leikkii leluilla ku teini joka tuhoaa itteään. Olishan se helpompi vain luovuttaa ja kadota, kenenkään ei tarttis huolehtia viiltelenkö tai oonko syöny tai kattoo mun perään ku oon humalassa. Nousi sängyltä ja päätin tehdä erään asian, hain kaikki teräni jonka jälkeen kävelin vessaan ja vedin ne pöntöstä alas. Helpompaa parantua jos ei oo teräviä esineitä kokoajan lähettyvillä. Tämän jälkeen haistatin vitut myös syömishäiriölle ja menin syömään, söin kaksi leipää enkä näitäkään oksentanu ulos. Wow jätkät ois oletettavasti ylpeitä tästä suorituksesta. menin sohvalle katsomaan telkkaria sillä kaikki edelleen nukkuivat, paitsi Tommi.

Kello oli nyt jotain 10 ja istuin vanhempieni kanssa sohvalla juttelemassa.

Aleksin äiti: mites sulla ja Ollilla menee? En oo nähny Ollia pitkää aikaa

Aleksi: kyl meil menee hyvin ei vaa oo ollu motivaatiota nähä ketään

Aleksin isä: tää tulee vähä yllättäen mutta mä ja sun äiti mennään tänää sun tädille ja jäädään sinne pariksi päiväksi koska sun täti on tosi kipeenä ni jonku pitää hoitaa sen lasta ni saisitko jonku tänne sun kaa kun ei uskalleta jättää sua yksin?

Aleksi: juu jätkät tulee varmaa tänää käymää tääl

Aleksin äiti: voisko joku olla sun kaa pari yötä?

Aleksi: ööm no varmaa Olli

Eikö niil oo oikeesti mitää luottoa muhun? Okei iha ymmärettävää mut silti. Menin huoneeseeni ja päätin laittaa Ollille viestiä.

Snäpis

Minä: Moi

Rakas❤️❤️: Moii

Minä: Voitko olla mun kaa pari yötä? Mun vanhemmat lähtee kotoo ja tahtoo jonku vahtimaan mua

Rakas❤️❤️: Oon ilomielin sun kaa vaikka loppu elämän

Minä: ❤️❤️

Tiiän et voin aina luottaa Olliin, se on aina mun tukena ja valmiina tulee missä ikinä oonki varmistaakseen et oon turvas.

Sanat 608

mitä käteen jää?Donde viven las historias. Descúbrelo ahora