mitä käteen jää?

39.Aula täynnä itkua

Ollin nk

Heräsin aamulla silmät turvonneena puhelimen sointiin, se oli Aleksin äiti joten vastasin heti.

Puhelu

Olli: hei mikä tilanne Allun kaa?

Aleksin äiti: no se on ainaki elossa, haluisitko tulla mun mukaan sairaalaan?

Olli: tottakai! Tuunko sinne teille vai voitko hakea täältä?

Aleksin äiti: voin tulla hakemaan, kestää jonku aikaa

Olli: joo heippa

ALEKSI OLI ELOSSA!!!! Tai siis ainaki jotenki, lähes itkin onnesta mutta samaan aikaan pelkäsin pahinta. Vaihdoin vaatteet ja juoksin pihalle, selitin myös äidille tilanteen. Kello oli yheksän aamulla ja seisoin kyynelissä pihalla, mahtavaa. Pian Aleksin vanhempien auto ajoi pihaan ja menin takapenkille, mukana oli Aleksin molemmat vanhemmat. Jos musta tuntu pahalta ni miltähän niistä tuntui? Jo toinen kerta kun joutuvat kokemaan tämän. Hetken pohtimisen jälkeen avasin suuni puolivahingossa.

Olli: joutuuko Aleksi osastolle?

Aleksin isä: no me ajateltiin että ois hyvä laittaa Aleksi ainaki hetkeksi jonnekin missä tiedämme tämän olevan turvassa

Olli: okei

Eli en voi nähä Allun kanssa?

Saavuimme sairaalaan ja meitä käskettiin odottaa aulassa Aleksin heräämiseen asti, eli se herää?? Tällä hetkellä kuulosti siltä että tämä oli aula täynnä itkua, joka oli ymmärrettävää. Kerroin muille jätkille tilanteen vaikka no kaikki nukkuivat vielä.

Time skip 3 tuntia

Lääkäri tuli kertomaan että Aleksi ei vielä ollut hereillä mutta sinne saisi jo mennä, Aleksin vanhemmat sanoivat että voin mennä ensin tapaamaan Aleksia yksin. Kävelin huoneeseen ja näin Aleksin vitu huonossa kunnossa, väkisinhä siinä alkoi kyyneleet valua. Nähdessäni fritsun tämän kaulassa muistin sen yhden yön minkä vietimme yhdessä.

Aleksin nk

Heräsin jostain tuntemattomasta paikasta ja koneet piippasivat ympärilläni, myös Olli oli siellä ja piti kädestäni kiinni.

Aleksi: missä oon?

Olli: sairaalassa

Tuon sanottua muistot palasivat mieleeni, vedin lääkkeet ja päässä sumeni.

Aleksi: anteeks

Olli: ei sulla oo mitään syytä pyytää anteeks tää oli mun vika ku en kertonu sun vanhemmille tai ollu sun tukena tarpeeksi

Aleksi: älä syytä itteäs.

Olli nousi tuoliltaan ja antoi minulle pusun huulille jonka jälkeen vanhempani tulivat huoneeseen ja Olli poistui.

Aleksin äiti: voi kulta miksi sinä teit nii

Aleksi: entiiä

Katsellessani vanhempieni ilmeitä tiesin ettei heillä ollut mitään hyvää kerrottavaa.

Aleksi: miks katotte noin

Aleksin isä: no me aateltiin että ois hyvä laittaa sut osastolle hetkeksi...

Aleksi: ETTE VITUSSA

Aleksin äiti: rauhotu, se on ainoa vaihtoehto

Aleksi: pitäskö sen sitte parantaa mut?! Näytänkö siltä että paranin viime kerrallakaa?!

Aleksin äiti: ei me kulta voija tehä muuta, yritit tappaa ittes ni kyllä asialle pitää jotain tehä ja sitäpaitsi se on vaa kuukaus

Itkin vain enkä sanonut mitään hetken päästä vanhempani älysivät lähtä ja Olli palasi.

Olli: Aleksi ei mitään hätää älä itke

Aleksi: ne pitää mua hulluna ja laittaa hoitoon koska ei ite pärjää mun kanssa, mitä ihmiset koulussaki aattelee?

Olli: Aleksi rakas älä ajattele mitä muut ajattelee, sun vanhemmat aattelee varmasti vain sun parasta.

Aleksi: eikö sulla tai kellää tuu mua ikävä

Olli: voi rakas tietenki meillä tulee sua ikävä

Time skip 3pv

Pääsin viimein sairaalasta ja no täältä osastolle mut eka saan hakee tavaroita kotoa. Jätkät oli käyny tääl jokapäivä joka oli ihan mukava. Olli oli nytteki tässä mun kanssa ja oli siihen asti et lähin pois koska halus olla mun kaa mahollisimman paljon.

Oltiin kotona ja istuttiin Ollin kaa mun sängyllä itkemässä.

Aleksi: emmä halua lähtä

Olli: enkä mä halua että sä lähet

Aleksi: mulla tulee sua niin ikävä

Olli: niin mullaki sua.

Nousimme ylös ja suutelimme jonka jälkeen halasimme todella pitkään. Sitten mun kuitenkin piti lähtä.

Istuin autossa itkien ja äitini vielä kehtasi puhua mulle.

Aleksin äiti: kukas ton kivan jäljen sun kaulaa teki

Hän kysyi nauraen

Aleksi: ei vittu kuulu sulle

En halunnut puhua heille enkä ikävöi heitä ollenkaan. He laittoivat mut taas tänne helvettiin "se on sun omaks parhaaks" ei vittu ole pitäisitte vaa turpanne kiinni ku ette ollenkaa tiiä miltä musta tuntuu.

Sanat 616

En varmaa aijo kauheesti kirjottaa Aleksin osasto ajoista