mitä käteen jää?

70.Pitkästä aikaa sekasi

Time skip pari kk

Aleksin nk

Tänään oli perjantai ja olin hommannu juotavaa pitkästä aikaa, aattelin juua sillee iha sopivasti. Piti vain oottaa iltaa joten puuhailin kaikkea erikoista tai no piirsin eihän se nyt niin erikoista ollut, piirsin vanhempieni jotain hää kuvaa. Olin varastanut tuon kuva olohuoneemme hyllyltä ja aijoin yllättää heidät antamalla tämän heille.

Kello läheni yhtätoista ja lopetin piirtelyn, olinhan minä välissä toki pitänyt syömis taukoja enkä vain piirtänyt montaa tuntia. Vanhempani olivat jo nukkumassa joten poistuin vähin äänin ikkunan kautta, käveleskelin jonnekin kalliolle jossa olen jo joskus aiemmin juonut. Avasin ekan juoman ja aloin juomaan, yritän ainakin pitää homman hallinassa.

Tunti myöhemmin olin vähä eri mieltä lupauksestani, tämä ei ollu hallinassa ei sitten mitenkään. Kävelin humalaisena kallion reunalla, kuoleman pelkääminen oli jotenkin rauhoittavaa. Kyllähän minä vielä olin jotenkin selvin päin, täällä oli kyllä vitum kylmä ja pimeää. Mitenhän pääsisin kotiin? Uskallanko edes pyytää Ollia apuun? Pyydän ehkä Nikoa jos en selviä omim avuin.

Olin vetäny aivan kaato kännit, en nähny melkeen mitään ja silmissä oli sumeaa. Olin myös aivan jäässä ja sammuisin aivan pian, en taida pärjätä omin avuin kotiin. Menin maahan makaamaan ja aloin itkeä, eivät he halua minua hakea täältä jään tänne ja jäädyn kuoliaaksi. Enkö ois voinu juua kotona? Tai juua vähemmän? Mitä vaa etten ois täällä tässä kunnossa, otin kuitenkin puhelimen käteen ja yritin löytää Ollin mumeroa. Se oli haastavaa mutta varmaan vartin tuskailun jälkeen löysin sen, painoin soitto nappia mutta Olli ei vastannut, mitä vittua? No nyt aloin ettiä Nikon numeroa ja pian löysinkin sen, kuului pari piippausta jonka jälkeen Niko vastasi.

Puhelu

Niko: Moi Aleksi! Ootko kunnossa?

Aleksi: Niko tuu hakee mut pois täältä

Niko: Itketkö? Ootko juonu?

Aleksi: Itken ja oon hae mut pois

Niko: Aleksi rauhotu, missä oot?

Aleksi: Täällä kalliolla

Niko: Okei pysy siellä just siinä missä oot ja koita kestää tuun mahdollisimman nopeasti.

Aleksi: Kiitos Niko

Niko oli pelastava enkeli, kuolisin varmaan tänne ilman häntä. Olin pitkästä aikaa sekasi, yritin pitää silmiäni auki en halunnut sammua tänne maahan ja se vois olla Nikolle aika vaikee.

Joku saapui viereeni ja oletin sen olevan, ilmeisesti arvaukseni osui oikeaan. Niko nosti minut ylös ja piti minusta kiinni etten kaatuisi. Aloin sopertaa tuolle jotain itkien joten ihme jos hön edes saisi selvä.

Aleksi: se ei vastannu mulle

Niko: kuka?

Aleksi: Olli

Nikon nk

Aleksi: Olli

Mitenniin ei vastannut? Kyllä mä tiesin sen olevan vielä hereillä koska se laitto iha hetki sitte viestiä.

Niko: Aleksi ehkei se vaa huomannu ei mitään hätää

Aleksi: se ei rakasta mua enää