mitä käteen jää?

56.Ahistaa liikaa

Aleksin nk

Kello läheni yhdeksää ja istuin edelleen Joelin keittiön pöydässä, ei väsyttänyt ollenkaan. Pian aloin kuulemaan ääniä ympäri taloa ja epäilin osan jengistä heränneen, joku käveli portaat alas ja pian Joonas saapui keittiöön.

Joonas: kui oot hereil?

Aleksi: en oo saanu unta

Joonas: etkö oo nukkunu ollenkaa?

Aleksi: en

Joonas: miks?

Aleksi: ei oo oikee väsyttänyt

Tiesinhän tuon olevan valhe mutta ei Porkon sitä tarvi tietää, kyl olin tähänki asti pärjänny tän ahistuksen kanssa ni pärjään nyttenkin.

Kaikki jätkät oli jo heränny ja istuttiin sohval juttelemassa, Joonas kattoi mua vähän väliä todella huolissaan ja pian tämä otti puhelimensa käteen jonka jälkeen puhelimeeni tuli ilmoitus.

Joonas: Ootko kunnossa?

Aleksi: Oon kui?

Joonas: No näytät tosi huonovointiselta

Aleksi: Oon vaa väsyny

Joonas: Ootko varma?

Aleksi: Oon

Miks pitää aina olla nii huolissaan?

Kello oli jotai kolme ja lähin Joelilta kotiin, ulkona paisto aurinko mutta oli aika vilposa. Otin taskusta tupakan jonka jälkeen sytytin tämän ja vedin savua sisään. Otin puhelimen kätee ja aloin juttelemaan Janetelle.

Snäpis

Minä: Moi

Jane<3: Moiii

Minä: Etkös pääse ens viikol osastolta?

Jane<3: Juu!!

Minä: No miltäs tuntuu päästä pois?

Jane<3: Iha vitu jees

Minä: Sitku pääset pois ni pakko nähä!

Jane<3: Jepp

Minä: Mis nähää? Tuutko meille vaik yötä? Tai mä teille? Vai ollaanks jossai pihalla

Jane<3: Hmm nyt en kyl tiiä

Saavuin kotiin ja avasin oven jonka jälkeen riisuin kengät ja takin. Menin huoneeseeni ja yhtäkkiä se samainen ahdistus joka ei koskaan lähteny muuttui iha kauheeks. En saanu happea ja silmistä vaa valu kyyneliä en ees tiiä miks itkin en vaa kestänyt enää, kaikki tunteet purkautu samalla. Lähdin alakerran vessaan hakemaan isäni partaterää ja kun olin sen saanut palasin huoneeseeni. Kyyneleet valuivat silmistä ja hengitys oli raskasta toki se oli samaan aikaan hankalaa. Nostin hihaani niin että ranteeni tuli näkyviin ja painoin terän siihe, vedin monta viiltoa ja verta alkoi valua. Aloin miettiä elämäni valintoja mutta päässäni oli yksi kysymys. Kuolenko mä nyt? En mä halunnu kuolla se ei ollu mun tarkotus. Silmissä alkoi sumeta mutta jos nyt kuolen ni pitää mun jotain sanoa jätkille.

Jonnet

Aleksi: Jätkät iha sama mitä nyt käy ni muistakaa että rakastan teitä❤️

Painoin jotain pyyhettä rannettani vasten ja no se oli viimeisin muistikuva ennenkuin päässäni sumeni.

Ollin nk

Mulle ja no kaikille muille jätkille tuli samaan aikaan viesti, se oli Aleksilta. Luin viestin ja vastasin siihen vain rakastavani häntä myös. En aattellut mitään pahaa, ei kukaan meistä ajattelut. Okei oli toi viesti aika tommone et se tappais ittensä, mut ei se sitä tekis. Eihän?

Sanat 423

Anteeks et oon julkassu paljo vähemmän lähiaikoina mut oon ollu kipeenä ni ei oo huvittanu kirjottaa