~ One little life ~ Olli Matela and Y/n

26. Yllätys

Y/n: kävely juoksen ympyrää ettei minun tulisi kylmä. Pakkasta on varmaankin yli - 20°c. Vihellän/vihlaisen? jotta koirani tulisivat luokseni ja niinhän nuo tulevatkin. Avaan ulko-oven ja päästän koirat sisälle, tömistelen kengistäni suurimmat lumet pois ja sisälle päästyäni otan kengät pois jaloistani, ulkovaatteet jätän vielä päälle. Valkoisen lipaston ohi kulkiessani nappaan pöydältä puhelimeni ja avaan sen sormenjäljellä, 24 uutta viestiä WhatsApissa avaan ensimmäisenä bändin ryhmän jonne on tullut 23 viestiä, luen ne kaikki jonka jälkeen vaihdan keskustelua

..

Koputan oveen ja peitän ovireijän odotan hetken jotta joku tulisi avaamaan oven, heti oven avauduttua kävelen sisälle ja kiedon käteni tuon ihmisen ympärille "Olli mikä on?" kysyn mutta mies ei saa sanojaan suusta, miehen harmaan hupparin hiha on hieman veressä tiedän jo mitä hän on tehnyt.. "Olli rakas" mumisen ja saatan tuon sohvan eteen istumaan "jooko oota siinä hetki.." mumisen hälle lisää. Kävelen vessaan ja otan sieltä puhdistusainetta, muutaman vanulapun sekä sideharsoa jonka jälkeen menen Ollin luokse. En näe miehen kasvoja sillä hänellä on huppu päässä ja kämmenet kasvojen edessä "Olli anna sun käsi" pyydän mutta Olli ei tottele minua "sä tiiät itekki et ne pitää putsata anna se käsi jooko" anelen lisää saaden miehen sitten luovuttamaan. Putsaan haavat jotka ovat yllättävän syviä ja käärin niiden päälle sideharsoa. "Olli miksi?" kysyn pettyneenä ja tuo ojentaa puhelimensa minulle, avaan puhelimen koodilla ja ensimmäinen asia mitä näen on Ollin isä makaamassa sairaalassa ja alhaalla teksti missä lukee "isälläs on haimasyöpä.. Aik pieni mahis selvitä 😕" lasken puhelimen lattialle "Olli mä LUPAAN että sun isäs selviää, mä oikeasti lupaan, mä tiedän se selviää." toistan hänelle "rakas vaikka kui paha olo olis, jooko älä enää satuta ittees, siit ei pääse helpolla eroon.. Eikä se siitä jäävä jälki oo kauheen nätti" mumisen hiljaa silittäessäni hennosti Ollin kättä "Olli etkai sä luule et mä oon sulle vihanen?" kysyn "mmh" hän mutisee hieman epävarmasti olen hetken hiljaa "en oo sulle vihanen, en tietenkään oo" vastaan päättäväisesti "miks?" Olli kysyy hieman epäselkeästi mutta ymmärsin kuitenkin "se ei hyödytä mitää..  Mulle huudettii ja oltii vihasia ku mä viiltelin ei tuntunu kivalta.." huokaisen ja hengitän syvään. Laitan käteni miehen ympärille "rakas en haluu et sä itket, kaikki kääntyy viel hyvin, hän selviää kyllä ja sä selviät kanssa" sanon jo toistamiseen ja säikähdän jonkin märkää kuonoa kaulassani, Ronja. Koira menee Ollin eteen ja nuolee hänen kasvoja vaikka tosin Olli ei näytä kummemmin nauttivan tästä naamapesusta.. Missäköhän toi kieli on käyny.. Noh eikai sil välii, ainakin mies sentään hymyili hieman. Koiran väkivaltaisen suukotteluhetken jälkeen nousen ylös Ollin tehdessä saman. Hän halaa minua "anteeks y/n.." Olli kuiskaa pettyneen oloisena. Laitan käteni tuon hartioille ja annan nopean pusun hänen huulille sittemmin painaen pääni miehen rintaa vasten

..

Tänään Kuopiossa keikka, enhän mä sinne lavalle mene, kuvaamaan vaan juoksentelen ja pompin ympäriinsä "Joonas arvaa mitä mä näin eilen" sanon kun olen liukunut näillä kengillä lähemmäksi Joonasta "no mitäs" Joonas kysyy iloisena "en oo varma" vastaan ja häivyn, juoksen portaat alas siitä kapeimmasta kohdasta, pojat tulevat minua vastaan mutta minähän en pysähdy, löydän hämähäkin ja otan sen käteeni. Juoksen ylöspäin ja saan pojat jostain syystä kiinni "Olli voidaanko me ottaa tälläne lemmikiks?" kysyn ja näytän hämähäkkiä hälle "HYIHELVETTI PISTÄ SE POIS" Joel kiljuu nähdessään hämähäkin "ei me nyt oteta tollasta lemmikiks.." Olli mumisee ja on valmiina perääntymään hetkenä minä hyvänsä "no höh, Joonas ainaki haluu" sanon ja kipitän portaat takaisin ylös ja liu'un jälleen näitä liukkaita lattioita pitkin "Joonas haluuksä hämähäkiin" kysyn jälleen tuolta pörröpäältä "JOO" hän sanoo ja ojentaa kätensä, annan hänelle hämähäkin ja jälleen lähden omille matkoilleni miks mä ees oon tääl? pojat pakotti.. Otan kamerani penkiltä jonne sen jätinki, vastuullista jättää ihan helvetin kallis kamera toho vaa mut nooh.. Kiertelen ympäriinsä ja lopulta päädyin ulos keikkajonon viereen, katson noita ihmisiä jotka jonottavat monia tunteja täällä pakkasessa, huomioni kiinnittyy kuitenkin yhteen porukkaan joilla näyttää olevan hauskaa ja tonttulakit päässä - unohtamatta joulupukkiasuja menen noiden kohdalle aidan taakse "APUA" yksi kiljaisee ja nousee ylös muiden toistaessa saman "okei mitä, miten missä?!" yksi puhelee "saanko ottaa teistä kuvan, näytätte ihanilta?" kysyn varovasti "oh my god tottakai!!!" yksi intoilee ja nuo järjestäytyvät riviin otan muutaman kuvan "kiitos paljon" kiitän heitä "aijoks julkasta ton?" näistä lyhyin kysyy "en julkase ellette haluu?" vastaan luoden sitten hieman kysyvän katseen heihin "julkase jookooo" nuo pyytävät yhteen ääneen johon vain nyökkään "saadaanko vielä nimmarit?" yksi noista kysyy pitäessään kättänsä suunsa edessä "jooh" mumisen ja otan tytön ojentaman paperin ja kynän vuorotellen jokaiselta "kiitos ihan superisti ku tulit vaa puhuu meille!!" nuo kiittävät jonka jälkeen liukenen pois paikalta. Sisälle astuttuani tajusin kuinka kylmä ulkona on olla jonkin hupparin kanssa.. "mitäs te kaks tuolla olitte?" Joel virnistää "mitähän helvettiä sä selität?" kysyn ja katson taakseni "oikee kahestaa olitte siellä" Joel jatkaa "missä?" kysyn "tuolla huoneessa" Joel sanoo "ihan ulkona olin enkä missään huoneessa Jonskun kanssa, teijän keikalle tulee neljä joulupukkia" kerron "OMG ONKSUL KUVA" Joel innostuu. Näytän hälle kuvan noista joulupukeista ja jatkan jälleen matkaani

Jokuryhmä

Niko- tulkaa tähä mein huoneeseen

Minä olin ensimmäinen jossei Nikoa lasketa.. "vähä akward kysyy sulta mut onks Ollilla kaikki hyvin, se on vähä poissaoleva eikä innostu niist asioista mistä se ennen on innostunu..?" Niko kysyy minun pyöriessä jonkinsortin ympärää "noh voisha sil paremminkin mennä.. Sitä huolestuttaa vaa tosi tosi paljon sen isä.. Enempää en viiti kertoo kysy Ollilta.. " vastaan nopeasti "aa okei" Niko mumisee

"kolme minuuttia pojjaat, täysillä vaa" Joel kannustaa tuossa noiden haliryhmäympyrä systeemissä jossa on kaikki muut paitsi Olli. "rakas? Kaikki on hyvin kävi miten kävi, mut edelleen mä lupaan kaikki menee vielä hyvin" sanon hipihiljaa nojatessani seinään samalla katsoessani Ollin jokaista liikettä. Mies hiplaa käsiänsä ja kävelee edestakaisin "kaks miNaa" Joel hirnuu ja lähtee jo lavalle päin muut perässä, jään Ollin kanssa kahdestaan tähän huoneeseen. Huokaisen itsekseni ja haen Ollin basson sille kuuluvasta "kotelosta" jonka jälkeen kävelen Ollin luokse "Olli sä rakastat tätä, nyt menet tonne" sanon ja nappaan miestä toisesta kädestä kiinni ja vedän tuota perässäni. Ennen lavalle meneviä portaita nousen ensimmäiselle portaalle, laitan basson hihnan Ollin pään ylitse, halaan nopeasti miestä "hyvin se menee, oot rakas" sanon hiljaa ja puolijuoksen pois. Laitan hupun päähäni ja menen vasempaan reunaan turva-aidan ja lavan väliin tietenkin niin ettei minua hirveästi huomattaisi, välillä se huomio kiinnittyy muhun enemmän ku keikkaan.. Huoh.
Seuraavaksi pojat tulevat lavalle ja hetken päästä Joonas viittoo minut luokseen mies kumartuu lavan reunalle "onksul plektraa mä hävitin sen jo" mies kysyy lähes huutaen, ymmärrän meinaan eihän täällä metelissä kuule mitään.. Ja vielä vähemmän korvatulpat pääs... Tutkin hupparini taskut ja kyllähän mä aina plektran omistan.. Ojennan plektran Joonakselle ja nappaan samalla tuon hiuksista sulan pois, tosiaan joku sen sinne tunkas koska "Joonaksen hiukset = linnunpesä", eikä sen kyllä ollu tarkotus keikalla siellä olla.. Ööh. Joonas kiittää minua laittamalla kätensä vastakkain omiaan (🙏🏻) ja kumartaa pienesti. Peruutan pois samaiseen paikkaan missä olinkin

..

Keikkaa on jäljellä kymmenen minuuttia Joel, Niko ja Joonas selittävät jotain omaansa "tiiättekö sen tunteen ku omistat yhen ystävän - tai paremmin sanottuna parhaan kaverin, joka kuuntelee aina mitä sanot, se ei ikinä kerro mitään eteenpäin, auttaa, lohduttaa, pitää huolta vaik mikä olis.. just se ihminen joka on selvinny siit pahimmast helvetistä yksin. Se joka satutti itteään ja nykyää pitää huolta ettei kukaan muu vaan tekis niin 'joskus o vaa helpompi luovuttaa' sä sanoit niin hiljaa etten melkee kuullu.. Anteeks ettei me olla kysytty mitä kuuluu, niinkö ihan oikeesti. Säki aina toistat sitä samaa kysymystä siihen asti et saat oikeen vastauksen, en ymmärrä miten.. Väsättiin sulle tällänen kappale" Niko sanoo ja samantien nuo alkavat soittamaan.. Kappaleen loputtua "kiitos y/n kaikista näistä vuosista, kiitos siitä et oot repiny meijät jokasen vuorotellen ojasta pois  kiitos jokasesta sekunnista, toivon et monta on vielä edessä" Joel sanoo "ja vaikka kuinka sä meijät haluisit nytkin tappaa ni et sä kuitenkaa sitä tee" Joonas lisää

_______________________________________
Täst ei pitäny tulla tälläne iha vitun sekava ja paska luku mut jos ensluku onnistus paremmi..? EI TÄST TULI IHAN HORVEE EN KEHTAA JULKAISTA

1270 words