~ One little life ~ Olli Matela and Y/n

32. Keikka

Y/n

Apuah kesä taas, oon tosi onnellinen ainaki ny mitä hetkeen oon ollu. Syömishäiriö ei oo edenny parempaankaa suuntaan, paino pysyny samana mut musta on tullu vielä kapeempi (miten se on enää mahollista?) .. Kuinkakoha pitkää enää pystyn elämään? En kuitenkaan syömishäiriöön haluu välttämättä kuolla, haluun ees yrittää parantua.. Ylipäätään se ajatus siitä parantumisesta pelottaa liikaa ja tiiän etten tuu kuitenkaan koskaan kunnolla parantuu, enkä tuu saamaan mun painoa ees 10kg ylöspäin 5kg maksimi, sen yli en pysty menemään.. Tuijotan rauhassa terassilta vettä tänään illalla mun pitäis lähteä Helsinkiin ja huomenna olis joku keikka, ja siitä pari päivää eteenpäin suvilahdes joku festarien tapanen..?

Hyppelen paikoillani ja katselen ympärilleni "tuu mun mukaan" Joonas sanoo ja lähtee kävelemään edelläni. Seuraan miestä ja lavalle kävellessään epäröin hetken mutta rohkenen perään, eihä siellä oo ees yleisöä "mä sain mun käden paskaks joten sä soitat tänää" Joonas toteaa pokkana "siis mitä" kysyn "niin että sinä soitat tänään mä paskoin käteni" mies toistaa "mut siis sun ei tarvi ku vaikka kävellä ympäriinsä huppu päässä, okei? Lupaan tää palkitaan viel." Joonas kertoo ja katsoo minua. Hengitän syvään "mut millo- tai ihasama joo okei" vastaan jonka jälkeen lähden pois, viel kolme tuntia..

Nyt vuorostaan kaheksan minuuttia, koitan pitää hengitykseni tasaisena mutta se tuppaa olevan joko liian tiheää tai sitte en hengitä heh.. Pystyn tähän, ei se niin paha oo. "ihan rauhassa, sä oot taitava esiintyjä vaik siit et kai tykkääkään" Niko yrittää rohkaista minua "nii tai sit vähä viiltelet ku pelottaa" Aleksi kuiskaa minulle "vedä iha itte muutama, et nauti" tuhahdan ja pysähdyn, eipä tainnu enää pelottakkaa "ei sitä tiiä" hän jatkaa vittuiluaan "voidaa kokeilla" vastaan "mielellää, pitääks mun hankkii oma" tuo mustahiuksinen poika kysyy "osta oma, kaks euroo" huokaisen "no täähä menee jo hyvin, pystyks näyttää mallia" Aleksi kysyy ja virnistää "tietenki, mitä vaan sun takia" tuhahdan hiljaa "kiitos rakas, oot ollu niin hieno tyttö et mun pitää palkita sut, mitäs neiti haluais" Aleksi kysyy "voidaanko yhes hypätä vantaanjokee, tai hirttäytyä molemmille puolille ovea? Eka vaihtoehto on kivempi" pyydän "toki, mut sä saat näyttää mallia" Hän kertoo "näyttäny jo, harmi ettet ollu näkemässä" tiuskaisen hiljaa "ai nää oot niinkö oikeesti yrittäny kyssaa, miten oot viel sii" Aleksi naurahtaa "liia hyvä tuuri" mumisen "miksei kukaa kertonu et tää o hypänny sillalta" Aleksi kysyy ja tönäisee hennosti minua "no siks koska se ei sulle kuulu, wow" Joonas yhtyy keskusteluun "
Keikan loputtua jään tuijottamaan suoraan eteeni, tuolla oli just ihan helvetisti ihmisiä ja kieltämättä en tykänny. Edelleen toisaalta mietin et täähän kitara on mun oma kitara, miksei Joonas ottanu omaansa vaan mun? Tasaan taas hengitykseni joka aina jostain syystä menee vähän sekasin. Miks mun ja Aleksin keskustelut on aina mussa, mitä mä oon tehny yms. Se ennen keikkaa puhuttu keskustelu eihän se loppujenlopuks ollu tosissaan puhuttu, mut siitä huomas sen ettei se ollu mitään kaverien välistä läppää vaan pikemminkin ärsyttävä keskustelu joka päätyy tappeluun ellei sitä lopeta ajoissa. Ei oo kuitenkaa okei heittää minkää näköstä läppää itsemurhasta tai viiltelyst .. kai. "mental breakdown vai muutevaa söpön näköne" tuosta äänestä ei sitte erehdy, Aleksi voisitko ystävällisesti jättää mut rauhaan, oot kiusannu mua jo tarpeeks, ei kyllä yhtää enään jaksais. "sä oot niin kaunis, nätti, täydellinen" Aleksi 'kehuu' minua. Ei taas tätä jooko? "Olli on tai oli sun sen takii ku oot vaan täydellinen mut en sit tiiä mitä kävi, oot liian itsenäinen. Mä tykkään just itsenäisitä tytöistä ni eiks me oltas hyvä pari ja sitäpaitsi ollaan nyt tääl kahestaan meil on aikaa" Aleksi kertoo ja siirtelee hiuksiani pois kasvojeni edestä mutta ne jatkuvasti valuvat takaisin. "minun pikkunen kitaransoittaja" hän kuiskaa ja työntää minut seinää vasten. Juokse vitun idjootti?! "jos yhtään vastustele tää sun kitaras on paskana joskus ku tuut studiolle kotooltas" Aleksi kertoo ja vaihtaa äänensävynsä agressiiviseksi. "okei kiltti tyttö" hän hokee. "kato mua silmiin" hän komentaa ja yrittää saada katsekontaktia jota välttelen "kato mua silmiin" hän alkaa puristamaan rannettani "ai ei vieläkää usko" Aleksi nostaa hihani ja raapaisee aika kovaakin, noinhan se kannattaa tehä aika uusille viiltelyjäljille, verta<3 "mikä sua sattuu" mies miettii ääneen "puukottaminen, mut se olis vaan sun etu, en haluu sun kuolevan" Aleksi jaarittelee ja lyö minua solisluun kohdalle, ilmeeni ei toisinaan värähtänytkään "nyt keksin" hän nauraa ja ottaa taskustaan sytkärin. Hän vetää taas hihani ylös ja sytyttää sytkärin sittemmin noh (jos tiiät miten sytkäril satiteaa itteään ni joo sit tiiät.. en haluu mennä liian syvälle.. Tai nooh..) "ooksä sadisti, sus on vähä semmosia piirteitä" kysyn pokkana tuon edelleen leikkiessä sytkärin ja käteni kanssa "en" kuulen tuon sanovan. Hymähdän hiljaa, ja vetäisen käteni irti, tämän seurauksena mies lyö minua "sä oot aika tylsä" Aleksi nauraa vihaisena ja kävelee pois

Joel:

Joha oli keikka mietin itsekseni "missä y/n" Aleksi esittää kysymyksensä meille "sä et tee sillä tiedolla yhtään mitään" y/n sanoo hiljaa ja kävelee hakemaan paperia samalla heittäen toisen, punaisen roskiin "miks se oli punanen" Aleksi kysyy ja katsoo tarkasti tuota noh nättiä naista "et selvii pitkälle valehtelulla" nainen mumisee jonka jälkeen Aleksi hiljenee "en valehtele" Aleksi puolustautuu pitkän mietinnän jälkeen "se varmaan johtuu siitä ku tais olla kiva raapasta astetta kovempaa mun kättä ja leikkii sellasta sadistista, onks kaikki hyvin..? Ootko ajatellu hankkivas apua etkä käyttää mua hyväkseks, ihansama raapasetko vai vitsailetko mun viiltelyjäljistä tai itsemurha yrityksistä se anyway ei kuulosta kivalt. Kiitos ja anteeks" nainen tuhahtaa hiljaa ja lähtee takaisin ulos "mitähän toi meinas Aleksi." esitämme kirjaimellisesti yhteen ääneen kysymyksen "no.. Tai.. Joo tiiän tein väärin. anteeks" Aleksi mutisee "mitä helvettiä ei se oo tehny sulle yhtään mitään pahaa - eikä kukaa meistä tiiä ees miten sil menee täl hetkel" Joonas sanoo Aleksille "haloo se on täydellinen, osaa varmaa ihan kaiken mitä vaan voi, ihan helvetin nätti, jne.." Aleksi mumisee "just niin, ja sitä meijän pitäis arvostaa" kommentoin "mut silti se ei oikeuta sua satuttamaan" Niko lisää "tiiän mut en ikinä tuu seurustelee sen kaa" Aleksi huokaisee hieman vihaisena "et niin eikä toi ainakaa hyödytä yhtään mitään" tiuskaisen turhautuneena "nojoo mut..ei se ees sanonu et sitä olis sattunu tai mitää" Aleksi mumisee ja näyttää katuvan sanomaansa "no katotaa" huokaisen ja otan taskustani sytkärin, joka toisinaan on Joonaksen, enkä kyllä tiedä miten se mulla on? Kiskaisen Aleksin käden itselleni ja nostan hihan, sytytän sytkärin ja asetan sen Aleksin käden alle niin ettei se vielä koske "no onko kuuma" käännyn turhautuneena katsomaan Aleksia joka lähes itkee jo, "näemmä on kuvitteleppa toi liekki sun kätees" mumisen "mut ei se.." Aleksi vieläkin jatkaa "älä, me voidaa vaikka puukottaa sitä ihan helvetin kivuliaasti kylkee eikä se hätkähtäiskää" tuhahdan turhautuneena "miks.." Hän rohkenee kysyä "mielenkiintosta, mut kylkee puukottaminen ei sit satu hirveesti" y/n mumisee kävellessään takaatani mitäh?

_______________________________________

En tykkää pitäs suunnitella näit osia oikeesti jotenki järkevästi ettei näis ois aina tää sama paska kirjotusasu ja ainii mullon yänää synttärit ja tää on ollu drafteissa kolme kuukautta sooo

1364 words