~ One little life ~ Olli Matela and Y/n

36. Itsemurha

"Y/n sano mitä ajattelet just nyt" Aleksi kysyy minulta minun taas katsoessani ikkunasta ulos tosin vain toiselta puolelta huonetta, katsahdan lempeästi Aleksiin ja lasken katseeni sitten takaisin ikkunaan "sä et koskaan tiiä millon on vika kerta ku sä näät jonkun, kui?" sanon hissukseen "mietin vaan" Aleksi vastaa ystävällisen kuuloisesti   "toi on totta oikeestikkin, mut pelottavaa kuulla se sun sanomana" Tommi lisää "tajuun mitä tarkotat mut mitä tarkotat?" Kysyn hiljaa "lähinnä sitä et miten sulla menee" Tommi kysyy "en oo tappamas itteeni, mut miten jokanen keskustelu päätyy muhun?" huokaisen ja varovasti raavin rannettani hupparin kangas tietenkin välissä "hyvä kysymys, sori"

Jäin tosissaan miettimään aamusta keskustelua, luuleeks ne oikeesti et oon nytki suunnitellu itsemurhaa? - no joo syyn aihetta on eihän niitä yrityksii ookkaa ku päälle 40.. mut se et mul menee sen asian kaa iha hyvin, en oo miettiny koko itsemurhaa YHTÄÄN..

"Y/n?" säpsähdän Ollia ja vilkaisen pelokkaasti häneen "pystytkö jatkaa" hän kysyy huolestuneen kuuloisena "joo tietenki" vastaan hiljaa ja kestää hetken tiedostaa mitä olinkaan tekemässä, näemmä kitaraa virittämässä, vai soittamassa? Joo varmaan toi eka..

Kävelen eteiseen jonkun koputtaessa oveen, ei kukaan muukaan sitä varmaan avaamaan menisi.. avaan oven ja säikähdän takanani seisovaa Aleksia "mä haluun pyytää anteeks" hän kuiskaa mutta tämän oveen koputtaneen miehen asteltua sisään kumpikaan ei sano sanaakaan, livahdan Aleksin ohi "ollaa oltu nii hiljasii instagramis et pitäskö mein jokasen pitää Q&A?" Niko ehdottaa "joo pidetää vaa" Tommi vastaa, sillä jos Tommi suostuu tähän niin kaikkien muidenkin täytyy suostua, Tommi on epäaktiivisin instagramissa kenestäkään meistä "nyt on ihan pakko kysyy, y/n miten helvetissä sulla on 497 tuhatta seuraajaa?!" Joonas kysyy johon mumisen itsekseni jotakin "kaveri on tunnetumpi ku tää koko bändi" Tommi toteaa "mmh"

"Mikä on?" Olli kysyy meidän kävellessään jonnekkin, minun tietenkin jättäytyessä tällä kertaa muiden taakse kävelemään, Olli siis jättäytyi myös, tosin vasta monta sataa metriä käveltyämme "ei mikää" sanon välinpitämättömästi, ei mun tarkotus oo olla ilkee..anteeks.. "noku on sulla nyt joku, mä nään sen" hän mutisee vieressäni "tavallaan, mua suoraan sanottuna vituttaa, miks te ette usko mua? Mä en ole tappamas itteeni ihan oikeesti, joo mä tiiän varsin hyvin et minkä takii voi olla vaikee uskoo, mut mä tarkotan sitä nyt, lupaan" selitän hiljaa Ollin katsoessa koko puhumiseni ajan minua, oma katse kuitenkin edessäpäin "mä oon pahoillani, mut me pelätään ihan oikeesti et me menetetään sut" Olli sanoo hiljaa, toi kolahti johonki tosi syvälle, ei ei ei miksi? "ei, älkää.. mä en haluu et te pelkäätte noin mitätöntä asiaa" vikisen hiljaa "sä et arvosta ittees, sä sanot aina et oot turha, ja ihan paska kaikessa, sanot et oot ruma ja pidät huppua aina niin syvällä et sun kasvoista ei juurikaan mitään näy, sä et tykkää siitä mitä näät peilistä, et omasta mielestäs ansaitse ketään ihmisiä sun lähelle, sun pitäis kuolla ja et kaikki mitä teet on turhaa. Ei, et oo turha, oot tosi hyvä kaikessa, ei olla varmaan koskaan nähty sun epäonnistuvan missään, tiiätkö kui moni ihminen on sanonu sua tyylii koko maailman kauneimmaks ihmiseks ja oot kaunein ihminen kenet ne tuntee, ja se on ihan totta, sä ansaitset sulle tärkeitä ihmisiä sun lähelle, tietenkin, sun ei pidä kuolla, sä ansaitset elää, ja kaikki mitä teet on todellakin hyödyllistä ei turhaa.." Olli kertoo

_________________________________________

En väkisin pakota kirjottaa tähän mitään ku muutenki tosi paska osa - ja ainiin se mies kuka sinne ovelle tuli ja sisään asteli oli joku Aleksin kaveri jolla oli vaa Allulle asiaa

533 words

Kirjitettu joskus toukokuussa