~ One little life ~ Olli Matela and Y/n

41. Muki

"et" sanon ja uhkailen heittää Joonasta mukilla sillä Joonas puolestaan uhkailee tiputtaa läpinäkyvän mukin maahan "okei wow wow wow rauha maahan" Tommi saapuu paikalle "nyt molemmat idjootit ne lasit siihen pöydälle ja tänne näin" Tommi komentaa ja nappaa molempia kädestä kiinni, hän taluttaa meidät sohvalle, siinä molemmat istutaan kädet ristissä "noniin te ootte molemmat yli 3-vuotiaita ja tarviitte kasvatuskeskustelun?" Tommi aloittaa ylpeästi "siis venaa oonks mä yli 27" järkytyn hetken pohtimisen jälkeen keskeyttäen Tommin luennon "oot sä mut sää näytät nuoremmalta" Joel kommentoi väliin "ei mut minä vuonna oon syntyny?!" Järkytyn entistä enemmän "95" saan vastaukseksi "siis mitä helvettiä täytänks mä 28 tänä vuonna?" kysyn "valitettavasti" Joel räkättää "kui vanha sä oot" kysyn Ollilta  "26" hän vastaa huvittuneena "no voiny vittu" huokaisen mutta annan Tommin jatkaa  "vituttais muaki mut todentotta mennään asiaan. Te ootte molemmat aikuisia ihmisiä, ette lapsia. Sovitaanko niin ettei kumpikaan jatkossa uhkaile toisiaan millään esineillä ettei vaan tule paha mieli toiselle, ei oo kiva sitte setviä riitoja?" Tommi kysyy selkeästi ja seuraa liikkeitämme "Joonas?" Tommi katsoo miestä suoraan silmiin "joo on selvä" Joonas vastaa ja alistuu kohtaloonsa "y/n?" Tommi toistaa nimeni ja havahdun "annakku arvaan, sä laitat vastaan" Tuo pitkä brune mies sanoo hymyillessään "emmää mittää lupaa" vastaan "oot aina ollu niin kiltti ni kyl mä uskon sua" Tommi nyökyttää päätään "kiltti" toistan sanan epäluuloisesti ja siirrän katseeni hieman alaviistoon "mitä sä oot tehny" Tommi laittaa kätensä kasvojensa eteen sarkastisesti "en mitään pahaa" vastaan ja koira pomppaa samantien ylös, Tommi katsoo minua epäilevästi "ei, jos sä sanot sen ääneen mä hirtän sut yöllä tosta ovenkahvasta" kuiskaan hiljaa vaikka varsin hyvin tiedän muidenkin kuulevan "

Herään kolmen aikaan yöllä pieneen paniikin tunteeseen mistä lie johtuu, halaan vain Ollia joka mutisee unissaan jotain vieressäni.. Parinkymmenen minuutin päästä nousen varovasti ylös, tääl on varmaan 20°c ja mulla on silti kylmä, laitan hupparini päälle toisen hupparin jonka löysin, varmaan Ollin luulisin.. kävelen hiljaa alakertaan ja alakerrasta menen ulos, kummakseni siellä on jo joku, en jaksa välittää..

"Pitäskö sun syyä jotain?" Aleksi kysyy takaatani, nojaan keittiön tasoon käsilläni ja alakuloisesti pudistan päätäni yrittäen vältellä kyyneleitä "okeiokei" Aleksi sanoo ja loppuakohden hiljenee, reippaasti lähden pois tuosta huoneesta ja kävelen ulos koira perässäni, lenkille pitäs mennä, mun ei tarvii syödä oon läski painan huimat 39kg ja oon 170cm pitkä, ihan liikaa painoa.. ihmekkö joskus osastolla ollu ku ylipainoo noi paljo duh..

*Skip 1h*

Sain jonkun 6km lenkin tehtyy tunnissa ja koira ainaki nautti.. Ryhdistäydyn ja pyyhin kyyneleeni pois "anteeks ku häiritsen mut on pakko kysyy oliks joku teistä viimeyönä ulkona..?" kysyn hiljaa pojilta "eii, kui?" Saan heiltä vastauksen "aa .. kävin joskus kolmelta ulkona ja tos oven vieres vaan seiso joku, ei se sanonu mitään ni aattelin antaa olla rauhas.. luulin et se oli joku teist" kerron hiljaa ja pystyn vain aistimaan kaikkien katseet minussa "siis mitä?! joku seiso siinä ja- miten pystyt sanoo ton noin rauhassa eiks toi oo pelottavaa kuitenki siihe nähen et ollaa jossai keskellä metsää ja naapuriin on varmaa kymmene kilometrii?" Tommi kysyy "miks pelottas.. mitä pitäis pelätä?" Mumisen hiljaa "ai mitä?! no kelaa et se mies olis voinu vaik tappaa sut?" Tommi järkyttyy "olis kerranki käyny hyvä tuuri" hymähdän ja menen pois "i guess olisin selvinny siitäki, vittu." Mutisen itsekseni.

Seison paikoillani katsoen tyhjyyteen, ei varsinaista kohdetta siis, huomaan Aleksin tulevan luokseni mutta jatkan eteenpäin katsomista, koira havahtuu myös Aleksiin ja menee eteeni murisemaan Aleksille, mies liikkuu vasemmalle silloin koirakin liikkuu, Aleksi rohkenee ottaa askeleen minua päin koiran murinasta huolimatta. Roki haukahtaa tälle äkkinäiselle liikkeelle "roki jätä" sanon ja lähden kävelemään sinne mistä Aleksi juuri tuli, koira kävelee vierelläni ja poikien ohitse kävellessämme tuo murisee hampaitaan näyttäen pojille, pohdin hetken minne olen matkalla ehkä vaan kierrän talon.. Kerran talon kierrettyäni päädyn kiertämään sen toisen kerran mutta pysähdyn kun pojat ovat talon takana katsomassa toiseen suuntaan minusta "hui helv- kiljasiks sää äskön?" Niko kysyy ja säikähtää minua, pudistan päätäni ja jatkan matkaani.

"On tosi ihanaa nähä teijät täällä, kiitos jokaselle joka tänne on tullut me kaikki arvostetaan sitä tosi paljon" Joel aloittaa seistessään lavalla "seuraavaks bad idea" Niko huokaisee rauhallisena.

Katselen yleisöä sillä välin kun kukaan ei jostain syystä ole tällä puolella lavaa missä olen kuvaamassa, kuitenkin siirrän katseeni kameraan ja ottamiini kuviin, kauanhan mä kuvia kerkesinki selata kauan, säikähdän kun joku heittää minua plektralla, no kukapa muukaan kun tämä ihana poikaystäväni Olluska. Vilkaisen häneen ja sitten Joeliin joka puhuu jotakin "mä nään te haluutte jonkun lavalle" Joel naurahtaa ja yleisö alkaa kiljumaan, nostan plektran maasta ja heitän sillä vuorostaan Ollia jatkaen Joelin katsomista "hei c'moon kiljuitte kovempaa ku koko keikan aikana" Joel sanoo loukkaantuneena "haha tosiaan, jengi kyl tietää kenestä me puhutaan, nostakaa käsi ilmaan ketkä ties tän henkilön ennen ku tää bändi tuli kunnolla julkisuuteen" Joonas jatkaa tästä, suhteellisen moni heistä nostaa kätensä ilmaan "wau, mut tosiaan moni ei tiiä tän biisin tarinaa joten me se teille kerrotaan" Joonas sanoo "nää lyricsit on kirjotettu osastolla vuonna 2013, alunpitäen ihan vaan joku osastopäiväkirja joista me saatettiin koota biisi, nää ei siis millään tavalla oo tarkotettu lauluun vaan pikemminkin vaan ajatusten purkamista ja jotain runoutta. Sattuu kuitenki ajatella miten paljon yks pieni ihminen on 26 vuoden aikana kokenu, kiitos" he sanovat ja alkavat soittamaan sekä laulamaan, jatkan kuvien selaamista mutta kuunneltuani hieman lisää sanoja tuosta kappaleesta ja tajuttuani että tuota en oo ennen kuullut, nostan katseeni heihin "nyt se hölmö tajus jotain" Joel sanoo Nikon laulaessa, en oo varma mut kuulostaa ja näyttää siltä et Niko itkee, mut kuka hölmö?  Niko on kyykyssä lavan edessä ja otan tuosta kuvan sillä hän näyttää laulavan niin tunteella, oon vieläkin pihalla kenestä täs laulus nyt puhutaan, kyllä jotenkin samaistuttavan kuuloset lyricsit täs .. "kiitos, kiitos ja kiitos jokaselle rakastetaan teitä" Joel sanoo ja on heidän aikansa ottaa yhteiskuva jolloin on minun aika se mennä ottamaan, sen sijaan että he valmistelisivat yhteiskuvaa he tulevat ryhmässä halaamaan minua "vittu sää ees tajunnu et se laulu oli sulle tarkotettu" Joel naurahtaa tässä ryhmähalissa "kyl se alko jotenki tutulle kuulostaa loppuu kohden, kiitos" sanon hiljaa halin päätyttyä jolloin jotain he minulle vastasivat. Otan kuvan heistä ja vilkaisen vielä yleisöä, oon ylpee näistä jätkistä, tosi ylpee.

Nojaan käsilläni jonkinsortin korkeaan tasoon kasvot käsiin haudattuna "minkä niminen se osasto oli?" Tommi kysyy huoneen nurkasta "se oli kai s1" Aleksi vastaa hänelle "mitä varten y/n oli siel/mikä se osasto on?" Tommi kysyy "se osasto on vaikeeta syömishäiriötä sairastaville et i guess sen takii" Aleksi mumisee "vittu" tuhahdan itsekseni ja suljen oven.

_______________________________________

Öö no vähä random hyi hyig

Kirjotettu kesäkuussa, ei oo oikeen motivaatiota kirjotella mut nyt alotin 48 osan kirjottamisen:)

1063 words