~ One little life ~ Olli Matela and Y/n

27. Joonas, minä ja Olli

"Joonas onksul veistä" huokaisen "noei taida olla" Joonas vastaa minulle "okei" mumisen "mihin sä veistä" Joonas kysyy "No riippuu haluutko tietää, mihin veistä ny yleensä käytetää" esitän vastalauseen "no öö en mä tiiä" Joonas vastaa, pyöräytän silmiäni itsekseni en sit saanu sitä veistä "Joonas voitsä oottaa hetken" kysyn vaisusti "joo tietenkin" blondit hiukset omistava mies sanoo ja tulee lähemmäs minua "se keikka tänään, ja se vika kappale, ette te niikö tosissanne tehny sitä mua varten tai se mitä puhuitte ette todellakaan tarkottanu sitä?" kysyn "voi sua, tietenkin me tehtiin se SINUA varten ja tottakai me puhutaan meijän parhaasta kaverista totta, sä oot oikeasti tosi ihana ihminen vannon et jokanen vois kirjottaa kokonaisen kirjan kuinka hyvä ihminen sä oot, ja hei mieti vähän mitä kaikkea sä oot kestäny eikä sulla vieläkään varmaa oo helpointa" Joonas sanoo hiljaa "ja no mä tiiän et voi olla vaikeeta ymmärtää et susta välitetään mut se on vaan totuus, ollaan tunnettu ala-asteesta asti ja vaik siitäki on jo varmaa kakskyt vuotta edelleen sinä ekaluokkalainen ja minä nelosluokkalainen täs seistään vaik meistä kumpikaa ei olis sitä uskonu.. " katson kenkieni kärkiä ja puren pienesti alahuultani etten nyt vain alkaisi itkemään "kaikki on hyvin" Joonas sanoo ja ottaa minut haliin

..

Hetki hengailtiin muiden kanssa kunnes sitte pitää mennä nukkumaan pompin hiljaa ympäri huonetta. Havahdun oven koputukseen ja menen avaamaan oven "noni jooko voinko tulla nukkuu teijän vieree, mä en kestä olla Aleksin kaa samas huonees sil on joku muija siel" Joonas naurahtaa hiljaa "no siis joo mun puolesta" vastaan ja käännyn sitten katsomaan Ollia joka näemmä myös ilmaantui käytävän/eteisen toiseen päätyyn, hän nyökkää. Kipitän Ollin luokse ja halaan häntä "rakastan sua" Olli kuiskaa "mäki rakastan sua" kuiskaan hänelle

..

Step one vittu nukutaan. Järjestelmähän meni niin että minä keskellä, Olli ja Joonas sivuilla. Olisin ollu vapaaehtonen sängyn alla nukkuja mut niin no.. Katselen käsiäni hämärässä huoneessa "hyvää yötä" Joonas sanoo kikattaen "hyvää yötä" Olli vastaa samaan äänensävyyn .. Toisaalta täst nukkumisesta tuliko aika paljon..

Nousen istumaan jalkani ovat siinä päässä missä tyyny on.. Samassa pojatkin nousevat täsmälleen samaan aikaan siinä sitten pimeässä tuijotettiin hetki toisiamme "mitäs sä siel" Olli kysyy huvittuneen kuuloisena "no ainaki mä lähin metsästää mun puhelinta" vastaan yrittämättä nauraa onnistun siinä.. Jostain syystä tää yöllä valvominen on jotenki niin ihanaa nauran joka asialle.. "mihin sä puhelinta?" Joonas kysyy "hyvä kysymys mut en ikinä löytäny sitä" vastaan hälle..

..

Noh lopulta päästiin nukkumaan.. Tai korkeintaan ees oikeinpäin makaamaan.. Makaan kyljelläni aivan kiinni Ollissa. Joonas nukkuu jo. Huokaisen hiljaa tälle minun yliajattelulle.. "kaikki on hyvin" Olli sanoo rauhallisesti minulle hipihiljaa mähän vaan huokasin? Tiukennan haliani. Olli tuoksuu hyvältä..
Seuraavana aamuna tai pikemmin aamuyönä nousen ylös jälleen. Pesen hampaani ja puen takkini sekä kenkäni "minne sä meet?" Olli mumisee puolunessa "mä käyn vaan ulkona, nuku sä vaan" vastaan hiljaa ja avaan sitten huoneen oven.

..

Joulukuun eka päivä. Letitän Ollin hiuksia sen verran kuin niitä pystyy.. Tiiättekö jos 4-vuotiaan hiuksia letittää.. Ollilla vaan on enemmän hiuksia, jokatapauksessa yhtä turhaa mut mitäs muuta mä täs tekisin. Olli pyörittelee kynää kädessään kunnes lopulta ottaa puhelimensa pöydältä, sen näytön auetessa uuden viestin merkiksi. Oma katseeni seilailee ulkona. Olli kirjaimellisesti pomppaa ylös tuolilta ja halaa minua. Mikäs sulle tuli? Nostan toisella kädelläni Ollin puhelimen ja luen sen viestin jonka hän hetki sitten sai. Lasken puhelimen takaisin pöydälle hiljaa ja hymyilen jälleen itsekseni Ollin rintaa vasten mä sanoin sulle Olli, kaikki menee vielä hyvin.

..

Olen studiolla Nikon Joelin ja Joonaksen kanssa "mietin pitäskö kitara ja basso ottaa samaan pakettiin?" Niko ehdottaa "voisha sitä yrittää" Joonas mumisee. Itse vain katson täriseviä käsiäni "y/n, käykö sulle?" Joel kysyy rauhallisesti "juu" vastaan hänelle vaisusti
   Saimme tuon basso ja kitara osuuden samaan äänitykseen kolmannella yrityksellä "hyvin meni" Niko sanoo lempeästi meidän tullessa ulos äänityskopista. Joel nousee tuolilta ylös ja kiertää yhden kerran tuon tukipilarin tapaisen pylvään sitten istuen takaisin tuolille "mitä sä Joel teet?" Joonas kysyy "en mitään" mies vastaa epävarman oloisena "noaijaa" Joonas mumisee "ainii, mikäs Ollille taas tuli ku ny se osaa olla jo ilonen" Niko kysyy "Niih no sen ei enää tarvi olla huolissaan sen isästä lyhyesti sanottuna.." vastaan hänelle. Joonas ja Joel saivat jo jonkinsortin painiottelun käyntiin

..

"mitä yleensä ihmiset tekee? I mean elämä tuntuu tosi tylsältä, aamulla harmikseni herään, käytän koirat ulkona, meen töihin, pääsen töistä, meen kotiin, käytän koirat ulkona ja meen nukkumaan" mumisen itsekseni. Miks herään joka aamu, miks mä oon täällä vielä, miksei mikään mun itsemurhayritys oo onnistunu? Millä tuurilla. Miks en kuole anoreksiaan? Miks mul on näin helppoa? Miks oon saanu pojat mun elämään erityisesti Ollin? Olliha sitäpaitsi vihaa mua.. En kyllä ihmettele ku pitää olla ihan vitun ruma lehmä.. Lehmät on kylläkin söpöjä.. No helvetti rapu sitte.. Katson itseäni peilistä pyyhkäisen kyyneleeni pois jonka jälkeen raapaisen kynsilläni vanhojen viiltelyarpien päälle miksi? En tiedä.

Lupauduin taas tulee kuvaamaan.. Tietenkin.. Etsin poikien pukuhuoneen tapaisen huoneen koska kamerani on jostain syystä siellä.. En pysty ajattelemaan poikia itkemättä, kuinka tärkeitä noi jätkät oikeesti on.. Vedän hupun paremmin päähäni ja toisen käteni asetan otsalleni piilottamaan paremmin näitä itkuisia silmiäni enkä muutenkaan tahdo kasvojeni näkyvän, koputan poikien huoneen oveen jääden sitten odottamaan että joku tulisi sen avaamaan. Oletettavasti Tommin avatessa oven astelen sisälle muina miehinä ja käyn hakemassa kamerani nopeasti katsomatta kehenkään. Nappaan kameran pöydältä ja nopeasti käännyn takaisin sinne mistä juuri tulinkin..
..

Ja seuraavaksi lavalle saapuukin Blind Channel, no okei okei pojjaat pääsee taas leikkimään vuoden kolmanneks vika keikka oon ylpee näistä rakkaista mitä nää on saanu aikaan tänävuonna.. Kiertuetta ja vaikka mitä..

Keikan loputtua selaan jollakin käytävällä kuvia joita otin "teijän pukkari on tuolla noin mä voin ohjeistaa sut sinne niin, ei oo turvallista olla tääl yksin käytävällä varsinkaan naisena" isokokoinen mies sanoo ja ottaa käsivarrestani kiinni riuhtaisen itseni irti "mä kyl tiiän mis mun kuuluis olla" tiuskaisen "aa no mut tuol on maskeeraaja.." tämä turvamieheksi pukeutunut mies kertoo "jaha.." sanon ja käännyn toiseen suuntaan nopeasti kävellen "hei oota" mies huutaa minulle ja kiihdyttää itsekin vauhtiaan "en jaksa kävellä voidaanko juosta?" kysyn kävellessäni väärinpäin mies katsoo minua "oletko tosissasi ilmeellä" minähän juoksen jos haluan ilman lupaa. Mieskin juoksee, samalla käytävällä ollessame avaan yhden huoneen oven ja menen siitä sisään tönäisten sen sitten kiinni jonka jälkeen jatkan edelleen kuvien selaamista, ihan vitun rasittavaa mutta mähän oon. Piakkoin oveen koputetaan en raaski avata ovea "voiks joku käydä avaamas oven?" Joel kysyy jolloin kaikkien katseet ovat minussa "en mä haluu.." mumisen hiljaa ja käännyn katsomaan oven suuntaan, Olli nousee ylös ja käy avaamassa oven "tuliko tänne yks tyttö tai no oikeastaan nuori nainen?" oven takana oleva mies kysyy "..jooh.. mitenni?" Olli kysyy suht hiljaa "mä voisin viiä sen tonne noin" mies kertoo "joo ei kiitos" Olli toteaa ja laittaa oven kiinni. "rakas, kai sä oot kunnossa?" Olli kuiskaa kietoessaan nuo kätensä ympärilleni, nyökkään vaisusti, ei sua toisissas vois vähempää kiinnostaa.. "onko varmasti" hän kysyy vielä. En vastaa mitään kaikki on hyvin muuten mut mä en todellakaan ansaitse olla teijän kanssa että jos sattuis olee jotain terävää mukana ni antakaa mulle ni mä haluisin testata et onnistuisko tänää toi itsemurha? "kaikki on hyvin" sanon hiljaa ja yritän ryhdistäytyä "mä rakastan sua" kuiskaan "mäki rakastan sua" Olli kuiskaa takaisin ja painaa nopeasti huulensa vasten omiani "hei tää ei oo nyt reilua, Y/n sano rakastavansa Ollia mut mites sit me loput viis" Joonas tuhahtaa kädet puuskassa "rakastavaiset"

_______________________________________

En tykkää täst yhtään ja jotenki hätiköin tänkin osan kaa.. Mut noooh😵🫑 yritän ens osasta tehä jotenki siedettävän.. Kirjotettu 4.12.2022

1200 words