Blood brothers || Blind Channel one shots

Olli x Aleksi: Petturi

[Aleksi]

Istun minun ja Ollin tyhjän asunnon sohvalla. Olli ei ole kotona. Hän oli edellisenä iltana lähtenyt käymään baarissa eikä häntä ollut kuulunut kotiin sen jälkeen. Näin on käynyt jo useamman kerran. Mä en ymmärrä missä se aina käy. Eikö mun seura enää kelpaa? Enkö mä riitä Ollille? En ehdi pohtia asiaa sen enempää kun ovi avattiin ja Olli astelee sisään melko krapulaisen näköisenä. Hänen hiuksensa ovat sekaisin ja silmät olivat turvoksissa. "Missä sä oot taas ollu?" tiedustelin heti kun basisti tuli olohuoneeseen. Mä katsoin sitä kädet puuskassa. Tällä kertaa mä halusin kuulla totuuden. Olli oli hiljaa. Mä näin siitä miten se mietti mitä se vastaa. "Olin baarissa ja sammuin vessaan, siinä se" se sanoo lopulta. Mä en aio tällä kertaa päästää sitä niin helpolla. "Sä oot sanonu näin joka vitun kerta! Nyt kerrot oikeesti missä sä aina oot? Enkö mä riitä sulle?" kysyin nyt jo vähän hermostuneena. "Riität, Aleksi mut ku mä..." Olli sanoi mutta se keskeytti lauseen. Ilmeisesti se ei tiennyt miten jatkaa sitä. Mä tuijotin sitä vetoavasti silmiin ja odotin. Mä aion saada siltä rehellisen vastauksen vaikka väkisin. Mä kuulen siitä että se valehtelee. Silmiin tuijottaminen oli ilmeisesti Ollille liikaa. Se kääntyy selin muhun ja silloin mä näen jotain. Sen kaulassa on punainen jälki. Mä tiesin heti että se ei ole mun tekemä. Mä aloin haukkomaan henkeä. "S-sun k-kaula....ootko sä pettäny mua?" kysyin nieleskellen kyyneleitä. Olli kääntyi muhun päin. Se ilmeisesti tajusi että mä olin huomannut. Se katsoi mua hädissään yrittäen selvästi keksiä keinoa pelastaa tilanteen. Mutta mä tiesin jo mistä on kyse. "Mä luotin suhun..." sanoin hiljaa. "Aleksi rakas mä voin selittää..." Olli aloitti hätäisesti mutta mä nousin seisomaan ja keskeytin sen. "MÄ VITTU LUOTIN SUHUN ENEMMÄN KU KENEENKÄÄN IKINÄ JA SÄ MEET VITTU PETTÄMÄÄN MUA. MITEN SÄ VOIT TEHÄ MULLE NÄIN?!" mä huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti. "Mä voin selittää.." Olli yritti mutta mä en kuunnellut. "TÄSSÄ EI NYT SELITYKSET AUTA!! MÄ LUULIN ET MÄ OON SUN AINOO JA ETTÄ SÄ RAKASTAT MUA!" huusin. Silloin Ollikin suuttui. "SÄ TEET HÄTÄISIÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ETKÄ ANNA MUN VITTU EDES SELITTÄÄ!" se karjui. "Kuka se on?" kysyin nyt jo vähän rauhallisemmin. "Ei kukaan" Olli sanoi. "Yhden illan juttu"  se vielä lisäsi. "No ei vaikuta yhen illan jutulta ku oot monta kertaa menny muka baariin mut musta tuntuu et oot käyny vaa panee jotai toista mun selän takana!" sanoin tiukasti. Kyyneleet valuvat poskilleni. Mut valtasi epäusko, viha ja suru. "Aleksi kuuntele nyt! Mä olin kännissä. Se ei merkannu mulle mitään!" Olli sanoi. "Ai ei merkannu?! Silti sä oot ollu sen kaa monta kertaa!" tiuskaisin. Siinä kohtaa Olli suuttui toden teolla. Se kohotti kätensä ja läimäytti mua poskeen. Mä nostin käteni poskelleni ja katsoin Ollia epäuskoisena. "S-sä l-löit mua" sanoin ja tunsin kyyneleet mun silmissä. "Anteeks Aleksi mä-" Olli aloitti mutta mulla oli mennyt lopullisesti hermot. Mä en halunnut olla Ollin kanssa enää missään tekemisissä. Ensin se pettää mua ja särkee mun sydämen ja nyt se vielä löi mua. "Ulos" mä sanoin tiukasti. "M-mut Aleksi" Olli yritti. "PAINU VITTUUN MUN KÄMPÄSTÄ ÄLÄKÄ ENÄÄ IKINÄ NÄYTÄ NAAMAAS TÄÄLLÄ. TÄÄ OLI TÄSSÄ!" mä huusin kyyneleet silmissä. Olli vaan seisoi keskellä olohuonetta joten mä päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Mä aloin keräämään Ollin tavaroita sen matkalaukkuun. Mä en edes vaivautunut viikkaamaan niitä. Sitten mä hain sen hygieniatavarat vessasta ja heitin nekin laukkuun. Olli yritti estää mua mutta mä huitaisin sen sivuun ja jatkoin. En mäkään haluaisi näin tehdä mutta mulle ei jää muita vaihtoehtoja. Mä en vaan enää pysty olemaan ihmisen kanssa, joka ei ole mun luottamuksen arvoinen. Olli oli pettänyt mut. Me oltiin luvattu että tää suhde olisi kestävä ja me voidaan kumpikin luottaa toisiimme mutta ei se näköjään pitänytkään paikkaansa. Melkein kaikki Ollin tavarat on jo eteisessä. Viimeiseksi mä menen meidän musahuoneeseen ja otan kaikki Ollin kitarat ja bassot seiniltä. Laitan ne koteloihin ja vien eteiseen. Samoin vahvistimet. Mä tarvitsen enää yhden ainoan kitaran, joka on mun oma akustinen kitara. Mun olisi tehnyt mieli heittää tavarat parvekkeelta kuten elokuvissa mutta en halua maksaa yhtäkään rikki mennyttä asiaa.  Lopulta kaikki Ollin tavarat ovat eteisessä. Niitä oli yllättävän paljon mutta eiköhän se pärjää. Ei mua kiinnosta. Soittakoon vaikka taksin. Mä en aio enää auttaa sitä. Olli seisoi edelleen olohuoneessa. "Aleksi rakas eikö me voitas keskustella vielä?" se kysyi ja lähestyi mua. Mä peräännyin. "Älä tuu yhtään lähemmäs äläkä sano mua rakkaaks!" sanoin ja yritin kuulostaa tiukalta mutta mun ääni särkyi. Se, että Olli kutsui mua rakkaaksi sattui liikaa. "Nyt ulos" sanoin ja osoitin ovea. "M-mut.." Olli sanoo ja senkin ääni särkyi. Mä en katsonut siihen päin. En halunnut nähdä sitä. "Me voidaan kyllä selvittää tää jotenki. Aleksi kiltti!" Olli sanoi. Silloin mä sain mun lujuuden takaisin. "Ei, nyt helvettiin täältä. Mä en halua nähdä sua enää ikinä!" mä sanoin. Olli huokaisi ja meni ovelle. Se avasi sen ja alkoi kantaa tavaroitaan ulos. Mä seurasin sitä kädet puuskassa ja nieleskellen kyyneleitä edelleen. Kun viimeinenkin kassi oli rappukäytävässä, Olli tuli takaisin sisään. "Aleksi-" se sanoi. Mutta mä en aikonut enää kuunnella mitään raukkamaisia selityksiä. "Ei kun nyt painut helvettiin" mä sanoin. Olli nielaisi. Se käveli rappukäytävään. Mä menin oviaukkoon. Olli seisoi rapussa orvon näköisenä. Pahaltahan tämä tuntuu mutta tämä on ainoa oikea ratkaisu. Me katsottiin hetki toisiamme. Sitten mä ojensin mun käden. "Avain". Mä sanoin. Olli kaivoi taskustaan avaimensa ja ojensi sen mulle. Mä riuhtaisin sen itselleni ja tartuin oven kahvaan. Vielä viimeisen kerran mä katsoin Ollia. "Aleksi kiltti älä-" Olli yritti vielä vaikka se oli jo selvää että mä en ole päästämässä sitä enää sisälle. "Hyvästi ja hyvää loppuelämää" sanoin ja pamautin oven kiinni Ollin nenän edestä. Mä liu'uin ovea pitkin lattialle istumaan ja painoin pään polviin ja purskahdin itkuun. Kyllähän mä rakastin Ollia mutta se satutti mua enkä mä aio antaa anteeksi. Sitten mä tulin ajatelleeksi bändiä. Miten me jatketaan kun mä ja Olli ei olla enää missään tekemisissä keskenämme? Pitääkö vain kestää se, että mä joudun edelleen näkemään ihmistä, joka särki mun sydämen vai pitäisikö lähteä bändistä vaikka se kuinka paljon sattuukin? Bändi ja bändin jätkät on olleet mulle kaikki kaikessa mutta mä en tiedä pystynkö mä enää jatkamaan Ollin takia. En tiedä kestääkö mun sydän sitä. Bändin jätkät kyllä ymmärtäisivät mutta kestääkö mun mielenterveys sekä eron että bändin menettämisen. Ja entä jos Olli lähtee myös? Sitten bändi hajoaa ja se olisi mun syytä. Mä itkin eteisen lattialla. En voinut uskoa että minun ja Ollin suhde on nyt ohi. Todennäköisesti lopullisesti

---

Noni täs on mun eka one shot. Kertokaa oliks tää yhtää hyvä. XD En oikee osaa viel tehä tämmösii et juoni on lyhyt eikä jatku seuraavaa lukuu.

Sanoja: 1095