Blood brothers || Blind Channel one shots

Niko x Joonas: Onnettomuus

[Niko]

Istun sairaalassa sängyn vierellä. Sängyssä makaa mun rakas poikaystävä Joonas. Joonas on maannut täällä koomassa siitä lähtien kun jouduimme onnettomuuteen.

*Takauma*

Olimme matkalla kotiin Oulusta vanhempien luota. Oli jo pimeää ja tiet olivat melko liukkaat koska nyt on talvi. Tuo pörröpää piti katseensa koko ajan tiessä. Sen siniset silmät kimalsivat katuvalojen valossa. Yhtäkkiä auto alkaa heittelehtimään. Joonas yrittää saada auton tottelemaan mutta lopulta hän menettää sen hallinnan ja auto suistui tieltä. Mä huusin kauhuissani ja puristin Joonaksen käsivartta. Sitten pamahti.

***
Heräsin ja tunsin heti järkyttävää kipua toisessa jalassa ja vähän niskassa. Mitä tapahtui? "J-joonas..?" Mä kysyin mutta en saanut vastausta. Käänsin päätä varovasti. Joonas oli tajuton. Hän oli varmaan lyönyt päänsä rattiin kun auto oli törmännyt puuhun. Hänen otsassaan oli haava, joka vuosi verta. En uskaltanut koskea häneen. Puhelin. Missä mun puhelin on? Mä löysin sen lopulta mutta se oli rikki. Voi paska. Se nyt oli ainakin selvää etten mä pääsisi hakemaan apua. Auto oli melko pahasti rutussa ja mä olin siis jumissa. Mutta räjähdysvaaraa ei onneksi ollut. Mulla oli vain yksi vaihtoehto. Mä aloin huutaa apua. Mä huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti ja toivoin että joku kuulisi. Pian mä kuulin juoksuaskelia. Pian näin miehen ja naisen. Niillä oli mukanaan koira. Mies antoi koiran hihnan naiselle ja tuli lähemmäs. "Ootko sä kunnossa? Sattuuko sua johonki?" se kysyi. "J-jalkaan ja niskaan" mä vastasin. "Okei ota ihan rauhassa ja pysy paikallas. Mä soitan apua" mies sanoi. Se kaivoi kännykän esiin ja soitti hätäkeskukseen. Mä kuulin sen puhuvan puhelimeen. Se käveli Joonaksen puolelle ja kurkisti sisään. Ilmeisesti katsoi missä kunnossa Joonas on. Nainen tuli rauhoittelemaan mua. Mä olin aika shokissa. Mitä jos Joonas kuolee? Enhän mä tiedä miten vakavia sen vammat on. Meni ainakin puoli tuntia ennen kuin paikalle saapui kaksi ambulanssia, palokunta ja poliisiauto. Palomiehet leikkasivat auton auki niin, että ensihoitajat saivat mut ja Joonaksen ulos. Meille laitettiin niskatuet ja Joonas intuboitiin. Se piti saada nopeasti sairaalaan päävamman takia. Mä itkin ambulanssissa. Puoliksi kivusta, puoliksi koska mä olin niin paniikissa. Mä sain kipulääkettä ja kipu helpotti ainakin vähän. Ensihoitaja yritti rauhoitella mua. Se sanoi että Joonaksella ei ole mitään hätää ja että se on hyvissä käsissä. Niinhän ne aina sanoo. Perillä sairaalassa mut vietiin heti leikkaussaliin. Mun jalka oli kuulemma niin pahasti murtunut että se piti leikata. Mut nukutettiin ja seuraavaksi mä heräsin vuodeosastolta. Mä halusin heti tietää missä Joonas on. Se oli vielä leikkauksessa. Sillä oli aivoverenvuoto ja pieni kallonmurtuma. Tilanne oli kuulemma hyvin kriittinen mutta kirurgit tekevät kaikkensa pelastaakseen Joonaksen. Kului ainakin kuusi tuntia ja sitten mulle kerrottiin että Joonas on siirretty teho-osastolle. Mä pääsin katsomaan sitä pyörätuolilla. Näky oli karu. Joonaksen pää oli sidottu ja se oli hengityskoneessa. Sillä oli paljon johtoja ja letkuja kiinni sen kehossa. Silloin mulle kerrottiin myös musertavat uutiset: Joonas on vaipunut koomaan. Hän sai niin kovan iskun päähänsä. Eikä ole varmaa milloin se herää vai herääkö enää koskaan.

*Takaisin nykyhetkeen*

Mä katsoin Joonasta. Se oli maannut liikkumatta jo puoli vuotta. Lääkärit sanovat että Joonas saattaa vielä herätä mutta se on hyvin epätodennäköistä. Mutta mä haluan uskoa että se herää vielä. Sen on pakko. En mä pärjää täällä ilman sitä. Mä painan pään Joonaksen rinnalle ja itkin. Juuri silloin ovi avattiin ja mä tunsin kädet mun ympärillä. Se oli Joel. Mä päästin irti Joonaksesta ja rutistin Joelia itkien hysteerisesti sen rintaa vasten. "M-mä e-en ha-haluu et J-joonas kuo-lee" mä itkin. Joel silitti mun selkää. "Shh Niko mä tiiän" se kuiskasi. Kun mä olin rauhoittunut, mä otin Joonaksen käden omaani ja silitin sitä. "Älä jätä mua rakas" mä kuiskasin. Juuri silloin lääkäri tuli sisään. "Tulin vain tutkimaan Joonaksen" hän sanoo. Mä ja Joel katsotaan häntä ja mä pyyhin kyyneleitä. Joel laittoi käden mun ympärille. Hän tutki Joonaksen silmiä lampulla ja pudisti sitten päätään. "Olen pahoillani mutta suosittelen vakavasti harkitsemaan hengityskoneen sammuttamista. Todennäköisesti Joonas ei enää koskaan herää koomasta" hän sanoo. Purskahdin itkuun ja painauduin Joelia vasten. Se silitti mun selkää. "Jätän teidät miettimään" lääkäri sanoi. Mä vain itkin. "Ei. Joonas. Ei. Ei." mä hoin koska muuta mä en saanut ulos suusta. "Niko mieti Joonasta. Ei tää oo mitään elämää. Se vaan makaa täällä eikä se tuu enää koskaan olemaan sama Joonas kuin ennen. Mun mummi aina sano että suurinta rakkautta on päästää irti ku on sen aika. Ja nyt on Joonaksen aika mennä" Joel sanoo. "EI!! EI OO!!" mä huusin. Mä itkin kauan. Kun mä vihdoin sain tasattua hengityksen, mä katsoin taas Joonasta. Sen kauniita kasvoja. Se oli niin rauhallisen näköinen. Sehän vaan nukkuu. Tosi syvää unta.  Ehkä Joel on oikeassa. Ehkä on aika päästää irti. Ei Joonas haluaisi tämmöistä elämää. Mä tiedän sen. Mä otin Joonaksen kädestä kiinni. "Kohta suhun ei enää satu" mä sanoin värisevällä äänellä. Joel silitti mun selkää. Sekin itki. Mutta ihan hiljaa. Joonas oli sen paras ystävä. Me kutsuttiin lääkäri takaisin ja sanottiin että me oltiin tehty päätös että päästetään Joonas pois. Se on Joonaksen tahto, vaikka se ei sitä itse pysty ilmaisemaan. Lääkäri kutsui hoitajan. Mä pidin koko ajan Joonaksen kädestä kiinni ja silitin sen hiuksia. "Ei mitää hätää rakas mä oon tässä" mä kuiskasin ja kyyneleet valuvat vuolaina mun poskille. Lääkäri katsoi mua merkitsevästi ja mä nyökkäsin. Se sammutti hengityskoneen. Monitori alkoi hälyttää kun Joonaksen hengitys lakkasi ja sydän lopetti toimintansa. Mä olin koko ajan mun rakkaan vieressä kun se veti viimeiset hengenvedot. Lääkäri katsoi Joonaksen pulssin. "Exitus 16.45" se ilmoitti. Mä aloin itkemään hysteerisesti ja Joel itki myös. Joonas on poissa. Musta tuntuu vitun pahalta vaikka mä tiedän että näin on hyvä.

---

Vähä surullisempi shotti tähä väliin. 🥲
En nyt oo kerinny kirjottaa jiko kirjaa joten julkasen näitä. Mut mä lupaan et jiko kirjaa tulee lisää mahdollisimman pian. :D

Sanoja: 943