Blood brothers || Blind Channel one shots

Joonas & Niko: Ruhjeilla

TW: Väkivaltaa

[Joonas]

Mä istun mun ja Rikun kämpän sohvalla. Riku on mun poikaystävä. Tai oli. Musta tuntuu että se jättää mut pian. Se on ollut lähiaikoina ihan erilainen. Me riidellään melkein joka päivä ja Riku on ollut jopa väkivaltainen mua kohtaan. Ennen se oli ihana, mutta jokin on muuttunut. Nyt mä istun tässä ja odotan että se tulee kotiin. Mua jopa vähän pelottaa. Se on välillä ruvennut huutamaan mulle ilman mitään syytä. Silloin ovi kävi. Riku tuli sisään. Se tuli olohuoneeseen ja katsoi mua. Mä nieleskelin kyyneleitä. "Mitä sä siin tuijotat?" se kysyi. "En mitää.." mä mumisen. "Tiiäkkö mitä? Must tuntuu et tää meidän juttu ei enää toimi. Mä en vaa enää jaksa sua ku oot tommone säälittävä paska" Riku sanoo. "Aha.." mä sanon. Tuollainen haukkuminen ei ollut mulle uutta. "No mitä aha?" Riku kysyy. Mä en sano mitään. Riku tuli mun luo ja repi mut ylös sohvalta. Se läpsäisee mua naamaan. "Auu!" mä huudahdin. "Mä luulin et sä rakastat mua" mä sanoin itku kurkussa ja katsoin Rikua. Silloin se lähestyi mua uhkaavasti ja tönäisi mut maahan. Mun takamus tärähti ikävästi lattiaan. Mä taistelin itkua vastaan. "Voi vittu Joonas sä oot säälittävä. Ehkä mä rakastin sua silloin alussa ku olin tyhmä ja rakastunu" Riku sanoo. Kyyneleet alkoivat valumaan mun poskille. "Sä et oo vittu ees siivonnu vaikka mä pyysin" Riku jatkoi. "Mut et sä..." mä aloitin. Riku potkaisi mua. Mä inahdin kivusta. Sitten Riku otti mua tukasta kiinni. "Eikö se ole vittu itsestäänselvyys että täällä siivotaan kun on sotkusta. Mut eihän sun kaltane idiootti mitää tajua" se sanoi. "L-lopeta k-kiltti. Puhutaa tästä mielummi rauhassa" mä pyysin. Mutta Riku ei kuunnellut. Se päästi irti ja mä kaaduin ja löin mun pään. "Aii. Riku lopeta" mä anelin. Silloin se sekosi täysin ja hyökkäsi mun päälle. Se otti mua kaulasta kiinni ja puristi. "Tää on sulle ihan oikein ku oot tommone pikku raukka" se sanoo. Mä itkin hysteerisesti ja yritin repiä Rikun käsiä pois mun kaulan ympäriltä. Muhun sattuu enkä mä meinaa saada henkeä. "Pääs-tä ir-ti" mä yritin sanoa. Lopulta Riku päästi irti mutta se jatkoi mun potkimista ja lyömistä. Mä yskin ja haukoin henkeä. Mä en tiedä mitä mä oon tehnyt ja miksi se tekee mulle näin. Lopulta mä olin aivan mustelmilla ja ruhjeilla. Verta oli vähän kaikkialla. Riku raahasi mut komerolle ja heitti sisään. Mä mätkähdin naamalleni lattialle ja ennen kuin mä ehdin reagoida niin Riku oli jo lukinnut oven. Mä menin ovelle ja hakkasin sitä. "PÄÄSTÄ MUT ULOS!!" mä huusin ja itkin. Mutta Riku ei avannut ovea. Mä huutoitkin ja hakkasin ovea kunnes mun voimat loppui. Mä makasin lattialla ja itkin ja tärisin varmaan tunnin. Kämpässä oli hiljaista joten Riku oli luultavasti lähtenyt. Muhun sattuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä en varmasti pääsisi täältä enää ikinä pois. Mä kuolen viimeistään nälkään ja naapurit varmaan löytää mun ruumiin kun se alkaa haista. Silloin mä muistin että mulla on puhelin taskussa. Mä kaivoin sen esiin ja avasin yhteystiedot värisevin käsin. Mä mietin kelle soittaisin. Lopulta mä valitsin Nikon numeron. Mä rukoilin että se ei ole vielä nukkumassa. Puhelin tuuttasi monta kertaa. Mä odotin monta tuskaista minuuttia. Sitten Niko vastasi. Mä aloin itkemään pelkästä helpotuksesta. "Joonas? Mikä on?" Nikon huolestunut ääni kuului puhelimesta. "N-ni-niko a-auta" mä itkin puhelimeen. "Shh ei oo hätää Joonas. Missä sä oot?" Niko kysyy. "K-kotona" mä sanoin. Niko lupasi tulla niin pian kuin mahdollista. Se puhui mun kanssa koko ajan puhelua ja rauhoitteli mua. Pian mä kuulin oven äänen ja Niko lopetti puhelun. "Joonas! Joonas? Missä sä oot?!" Niko huusi. "T-täällä" mä vastasin ja paukutin ovea jotta Niko varmasti kuulee. Niko kokeili kahvaa. "S-se on lukossa" mä sanoin ja itkin edelleen. "Onks tääl avain jossai?" Niko kysyy. "E-en tiiä.." mä sanoin. "Vitut. Mä tiirikoin tän auki" se sanoi. Mä en tiedä mitä se haki mutta hetken päästä mä kuulin kuinka se yritti saada lukkoa auki. "Ei saatana ei tää aukee" se sanoi. Mä itkin edelleen hysteerisesti. "Joonas ota ihan rauhassa sä pääset kyl pois sieltä" Niko rauhoitteli. Sitten mä kuulin sen availevan laatikoita ja kaappeja. Ilmeisesti se etsi jotain vara avainta. Kului hetki ja oli vain hiljaista. Sitten mä kuulin vihdoin avaimen kääntyvän lukossa ja ovi avautuu. Mä näin Nikon ja purskahdin saman tien itkuun. "Joonas! Joonas shh shh shh kaikki on hyvin. Muru älä itke. Shhhh mä oon tässä. Heii ei oo hätää" Niko sanoi ja riensi mun luo ja kaappasi mut isoon lämpimään halaukseen. Mä itkin hysteerisesti Nikon rintaa vasten ja puristin sen paitaa nyrkissä. "Shhhh mä oon tässä. Ei oo hätää enää" Niko sanoo ja silittää mun päätä.