Blood brothers || Blind Channel one shots

Tommi x Aleksi: Sydänvika

[Tommi]

Istuimme jätkien kanssa Tavastian bäkkärillä. Meillä oli juuri ollut K18 keikka ja se oli mennyt oikein hyvin. Rakas poikaystäväni istui sylissäni ja sillä oli kaljatölkki kädessä. Tosin minun mielestäni tuo aikuisten juoma ei sovi meidän pikkumiehelle. Se kaatuilee jo valmiiksi lavalla. Olen varma että joku päivä se vielä taittaa nilkan tai jotain. Onhan meillä tuo meidän Porkokin joka lentää tuon tuostakin perseelleen. Pakaralihakset onneksi pehmentävät laskua. Joel ja Niko nukkuivat päällekkäin toisella sohvalla. Ne oli molemmat aivan loppu. Ne on kyllä söpöjä yhdessä. Me ollaan nyt tällainen homobändi. Vain Joonaksella on tyttöystävä ja Olli raukka on edelleen sinkku. Ihme juttu että noin kuuma basisti on edelleen sinkkuna. "Rakas mä meen käymää vessas" Aleksi sanoo ja nousee sylistäni. Hän lähtee kävelemään kohti vessaa. Huomaan että poika oli vähän oudon näköinen mutta ehkä se on vaan väsynyt keikasta. Aleksi oli puolimatkassa vessalle kun se yhtäkkiä pysähtyi ja laittoi käden rinnalleen. "Kulta onks kaikki hyvin?" mä kysyn. Aleksi ei vastannut. Se alkaa hengittää nopeammin. Mä menen sen luo ja laitan kädet sen olkapäille. "Aleksi rakas mikä on? Onks toi taas paniikkikohtaus?" kysyn sillä Aleksi on välillä saanut sellaisia. Aleksi puristi rintaansa ja irvisti. Muutkin jätkät tulivat katsomaan mitä tapahtuu. Joel ja Nikokin olivat heränneet. "Aleksi hei hengitä syvään" Joonas kehottaa mutta Aleksi vaikutti siltä että tämä ei ole vain paniikkikohtaus. Mutta eihän näin nuori mitään sydäriä voi saada. Eihän? Juuri silloin Aleksi lyyhistyi lattialle. "Aleksi!" huusin ja laskeuduin hänen viereensä. "Rakas mikä on?" kysyin hädissäni. "Rintaan...sattuu" Aleksi sai sanottua. "Soittakaa joku ambulanssi!" käskin. Joonas juoksi soittamaan kun minä pidin Aleksia sylissäni ja yritin rauhoitella häntä. Se haukkoi henkeä kivusta ja piti edelleen kättä rinnallaan. "Rakas koita kestää. Apu on tulossa" sanon. Kyyneleet valuvat poskilleni. Aleksi oli pyörtymäisillään. Mä yritin pitää sen hereillä. Mitä jos ambulanssi ei ehdi ajoissa? Mitä jos Aleksi kuolee mun käsivarsille? Mutta ei mennyt onneksi kauaa kun ensihoitajat tulivat paikalle. Aleksi laitettiin makaamaan lattialle ja häntä alettiin tutkimaan. Ensihoitaja avasi hänen paitaa ja laittoi rintaan sellaisia sensoreita, jotka mittaavat Aleksin sydämen toimintaa. Aleksi sai myös happinaamarin kasvoille, jotta sen olisi helpompi hengittää. Mä pidin sen kädestä kiinni. "Ei mitään hätää kulta mä oon tässä" sanoin. Aleksilla oli varmasti kovat kivut. Muutkin jätkät oli selkeästi huolissaan. "Joo kyllä täällä on aika pahoja rytmihäiriöitä. Meidän pitää nyt Aleksi lähteä sairaalaan" toinen ensihoitaja sanoi. Mä lähden mukaan. Muut jätkät ilmoittivat tulevansa perässä. Ambulanssi lähti sireenit ulvoen sairaalalle. Aleksi kiidätettiin sisään ja suoraan tutkimushuoneeseen. Hän oli menettänyt tajuntansa ambulanssissa. Tilanne oli sen verran kiireellinen. Eikös sydämeen liittyvät aina ole? Mut käskettiin odotushuoneeseen. Itketti. Mä olen ihan liian huolissani Aleksista. Pian muut jätkät tulivat. Siinä vaiheessa se purkautuu. Niko tuli halaamaan mua. Mä itkin hysteerisesti. "Tommi, Aleksi on vielä nuori. Se selvii kyllä" Niko lohduttaa. Kului jonkin aikaa ennen kuin lääkäri tuli viimein kertomaan meille Aleksin tilanteesta. "Mikä Aleksilla on?" mä kysyin. "Aleksilta löydettiin synnynnäinen sydänvika. Se aiheuttaa hänelle pahoja rytmihäiriöitä" lääkäri kertoi. "M-mut miten se on mahdollista? Tai siis... Aleksi on aina ollu ihan terve" kysyin. Muutkin olivat ymmällään. "No, joissain tapauksissa sydänvika ilmenee vasta myöhemmällä iällä niin kuin nyt Aleksilla, eli hän alkoi oireilemaan vasta nyt" lääkäri selitti. "Mutta kaikki on nyt ihan hyvin. Näyttäisi siltä että hän pärjää nyt lääkityksen kanssa mutta oireet voivat toki pahentua ja silloin yleensä leikataan" hän lisäsi. Kuulosti pelottavalta. Mutta onneksi Aleksi on nyt kunnossa. Me päästiin katsomaan häntä. Hän nukkui vielä. Menin sen viereen istumaan ja silitin sen tukkaa. Pyyhin kyyneleitä. Mun rakas makasi nyt siinä. Sillä oli happiviikset. Juuri silloin Aleksi avasi silmänsä. "Aleksi! Rakas miten sä voit?" mä kysyin. "Väsyttää" Aleksi kuiskasi. Mä suutelin sitä varovasti ja se vastasi suudelmaan. "Me jätetään teidät kahdestaan" Niko sanoo ja jätkät poistuivat huoneesta. Mä silitin Aleksin poskea. "Onneks sä oot kunnossa" sanoin. "Mm. Mun pitää vaa olla yön yli ku mun sydäntä tarkkaillaan" Aleksi sanoo. "Onko sul ennen ollu tämmösiä oireita?" kysyn. Aleksi pudisti päätään. "Ei, paitsi joskus on vähä ollu rintakipui mut oon aatellu et se on vaa närästystä" se sanoo. Onneksi sydänvika löytyi ja Aleksi saa nyt lääkityksen. Ties mitä sille voisi käydä jos tuo pääsisi pahenemaan. Aleksin silmät alkavat painua kiinni. Pian poika nukahti. Hyvä vain. Sen pitää nyt levätä. Mä silitin sen hiuksia. Mun oma rakas. Olin niin helpottunut että hän on kunnossa.

---

Ku julkasin toho jiko kirjaan vihdoin uuden luvun ni julkasin nyt tän kans koska miks ei. :)
Mul on aika paljon lukui valmiina tähä one shot kirjaa koska oon kirjotellu näitä aina ku on ollu tylsää tai on ollu joku idea mitä ei voi toteuttaa toho jiko kirjaan.

Sanoja: 752