Blood brothers || Blind Channel one shots

Joonas x Niko: Pakkanen

[Joonas]

Kävelen hiljaista katua pitkin. Pakkanen nipistelee mun kasvoja, sormia ja varpaita. Kireä pakkastuuli puhaltaa mun naamaan. Mä olen umpijäässä mutta en jaksa välittää siitä. Kyyneleet valuvat mun poskilla vuolaasti. Me oltiin riidelty mun tyttöystävän, Jannican kanssa ja se oli päättynyt eroon. Kyllähän me oltiin jo pidemmän aikaan huomattu että meidän suhde ei toiminut. Silti mä olin ihan paskana. Mä rakastin Jannicaa. Se oli mulle kaikki kaikessa. Mulla oli vaan takki päällä. Ei pipoa, ei hanskoja eikä mun takkikaan ole mikään lämpimin mahdollinen. Ihme jos mä en saa jotain keuhkokuumetta. Mä pyyhin kyyneleitä. Alan olla väsynyt kävelemään joten lysähdän lumihankeen istumaan. Nielaisen ja pyyhin kyyneleitä. Nenäkin valuu. Mä tärisen kylmästä. Ulkona on ainakin 7 astetta pakkasta. Mun sormet on punaiset ja aivan jäässä. Mun varpaista lähtisi kohta tunto. Mä suljen silmäni. Voisinko vain jäätyä kuoliaaksi ja hautautua lumihankeen? Mä vedän polvet kiinni rintaan ja kiedon kädet polvien ympärille. Kyyneleet tippuivat mun takille. Mä painan pään polviin. Juuri silloin mä kuulen askeleita. "Joonas?" tuttu ääni sanoo. Mä nostan mun katseen ja nään tutun ruskeahiuksisen miehen. Niko   tulee mun luo. Se oli ilmeisesti ollut kävelyllä ja sattumalta päätynyt tänne. Niko kyykistyi mun eteen. "Mitä sä tääl pakkasessa istut? Sähän jäädyt" se sanoo. Mä en sano mitään. Kyyneleet valuvat edelleen. Nikon ilme muuttui huolestuneeksi. "Hei onks kaikki hyvin?" se kysyi. Mä pudistan päätäni ja nyyhkäisen. Vaikka olihan se sanomattakin selvää että mulla ei ole kaikki hyvin. Enhän mä muuten vaan istunut siinä lumihangessa itkemässä. Siinä vaiheessa se purkautui. "Hei Joonas. Joonas mikä on? Heii älä itke. Shh" Niko sanoo ja halaa mua. Se silittää mun selkää kun mä itken sen rintaa vasten. "Sähän oot ihan jääkylmä. Sun pitää päästä johonki lämpimään" Niko sanoo. Mä olin jo vähän rauhoittunut. Niko nostaa mut ylös ja kietoo käden mun ympärille. Vasta nyt mä tajuan miten kylmä mulla on. Mä painaudun Nikoa vasten. "Mennään mun kämpälle" se sanoo. Mä en sano mitään. Niko lähti taluttamaan mua kohti sen kotia. Viimein me päästiin rappukäytävän ovelle. Niko näppäilee ovikoodin ja avaa oven. Kun me mentiin sisälle, mä tunsin kuinka lämpö alkoi palata mun kehoon. Se tuntui hyvältä. Me mentiin hissillä neljänteen kerrokseen, jossa Niko asui. Niko avasi asunnon oven ja päästi mut ensin sisään. Mulla oli edelleen kylmä. Varpaita ja sormia nipistelee. Mä riisuin takin ja kengät. Niko auttoi mut sohvalle istumaan ja kietoi nopeasti viltin mun ympärille. Sitten se meni keittämään kahvia. Mua itketti edelleen. Niko palasi mukanaan kaksi kuppia kahvia. Se antoi toisen mulle. Mä hörppäsin kupista. Se lämmitti mukavasti. Sitten mä muistin taas Jannican ja kyyneleet alkoivat valumaan mun poskille. "Joonas mikä sulla on? Miks sä istuit tuolla pakkasessa?" Niko kysyy. Mä nyyhkäisen taas. "M-mä ja J-jannica e-e-erottiin" mä sain sanottua. Niko ottaa mun kahvikupin ja laskee sen pöydälle. Se kaappaa mut isoon haliin. "Mä oon tosi pahoillani Joonas" se sanoo. Niko ja muutkin bändin jätkät tiesivät miten läheisiä me oltiin Jannican kanssa.  Kun mä ja Jannica alettiin seurustelemaan, mä en mistään muusta puhunutkaan kuin Jannicasta. Mä olin silloin niin rakastunut. Ja Jannica oli myös. Me vietettiin paljon aikaa yhdessä. Jo ennen kun alettiin seurustelemaan me oltiin paljon yhdessä. Se oli ensin sellaista säätöä mutta sitten se muuttui vakavammaksi. Jannica halusi että meidän juttu olisi jotain vakavampaa ja niin mäkin. Aika pian Seiskassa näkyi otsikoita että mulla oli juttua "mysteerikaunottaren" kanssa. Joku oli nähnyt meidät kadulla käsi kädessä ja ottanut kuvan. Ei se mua haitannut. Eikä Jannicaakaan. Jannican henkilöllisyys pysyi sentään salassa. Sitäpaitsi tuo sana "mysteerikaunotar" kuvaa Jannicaa täydellisesti. Hän oli kaunis nainen. Siksi mä siihen varmaan rakastuinkin. Me tavattiin baarissa. Sen piti olla yhden illan juttu mutta tilanne eskaloitui ja me alettiin tapailla yhä useammin ja useammin. Mä luulin vihdoin löytäneeni sen oikean mutta väärässä olin jälleen kerran. Mä rutistin Nikoa ja itkin. Niko rutisti mua takaisin. "Shhhh älä itke Joonas" Niko sanoo. Eihän tässä voi muuta kuin itkeä. Mun sydän oli miljoonana pienenä palasena. Me oltiin siinä ainakin puoli tuntia. Mä olin vihdoin saanut koottua itseni. Mä pyyhin kyyneleitä. Niko silitti mun selkää edelleen. "Onks kaikki nyt hyvin?" se kysyi. Mä nyökkään. "K-kiitti" mä sopersin. "Mistä?" Niko ihmettelee. "N-no siitä e-et autoit m-mua. Ja o-olit siinä ja l-lohdutit" sanoin. Niko hymyilee ja halaa mua. "Tottakai mä autan sua Joonas" se sanoo. Mäkin sain kasvoilleni varovaisen hymyn. En mä tiedä miten pärjäisin ilman Nikoa. Olisin varmaan jäätynyt sinne lumihankeen ja mun paleltunut ruumis oltaisiin löydetty seuraavana päivänä.  Me istuttiin Nikon sohvalla sylikkäin. Mulla ei ollut enää läheskään niin kylmä kun aiemmin. Nikon halaus lämmitti mukavasti. Ulkopuolisen silmin tää olisi näyttänyt oudolta mutta mun ja Nikon välillä on aina ollut sellainen pieni bromance. Ei mitään sen enempää. Välillä me ollaan vaihdettu pieniä suudelmia mutta eivät ne merkkaa kummallekaan mitään. Ja suurin osa niistä on tapahtunut kännissä. Jannican tultua mun elämään meidän bromance kai vähän kuihtui. Mä otin hyvän asennon Nikon sylissä sen silittäessä mun päätä. "Sä voit kyl jäädä yöksi. En mä sua tossa mielentilassa kotiin päästä" Niko sanoo. "Kiitos Niko" sanoin. Niko antoi pienen pusun mun poskelle jolloin mun mahassa muljahti hassusti. En tule ihan heti pääsemään yli Jannicasta mutta onneksi minulla on hyviä ystäviä ympärilläni tukemassa minua.

---

Joo tääki nyt liitty eroamiseen. 🥲 Ja halusin et Joonaksen tyttöystäväl on täs joku nimi ja Jannica oli eka nimi joka tuli mielee. Joo oon ehkä kattonu vähän liikaa Sykettä. Mutku se on nii vitun hyvä sarja. 😭
Ja tää ei suoranaisesti oo jiko one shot mut on noil täs joku bromance et joo.

Sanoja: 893