Blood brothers || Blind Channel one shots

Aleksi & Joel: Kaatosade

[Aleksi]

Istuin sohvalla Rilla sylissäni. Mä katsoin mun lempi sarjaa. Mulla oli viltti päällä ja mukavan lämmin. Ulkona riehuu myrsky. Onneksi Rilla on jo käynyt ulkona. Mä en todellakaan lähde tuohon kaatosateeseen. Juuri silloin ovikello soi. Rilla pomppasi mun sylistä ja ryntäsi ovelle. Mä menin perässä. Otin Rillan syliin ettei se riehuisi ja avasin oven. Mä yllätyin kun mä näin meidän bändin blondin solistin. "Joel mitä sä tääl tähä aikaa teet?" mä kysyin. Joel ei sanonut mitään. Se oli läpimärkä ja hytisi kylmästä. Se nosti katseensa muhun ja mä näin sen itkeneet silmät. "Tuu sisää" mä sanoin. En mä voinut jättää sitä yksin tossa kunnossa. Mä laskin Rillan maahan ja se meni nuuskimaan Joelin kenkiä mutta kipitti sitten tiehensä. "Onks kaikki hyvin?" mä kysyin vähän huolestuneena. Joel ei sanonut vieläkään sanaakaan. Yhtäkkiä se lyyhistyi lattialle. "Joel!" mä huudahdin ja menin sen luo. "Joel mikä on?" mä kysyin. Joel piti käsiään itsensä ympärillä ja kyyneleet valuvat sen poskilla. Mä huomasin sen vaikka se oli muutenkin aivan märkä. Se oli varmaan ollut kaatosateessa jo pidemmän aikaa. Mä en keksinyt muutakaan joten mä halasin sitä. Joel nojautui mua vasten ja alkoi itkeä ihan kunnolla. "Joel kerro mulle mikä on? Älä jooko itke" mä pyysin mutta Joelin nyyhkytys vain voimistui. "Shhhh älä itke" mä yritin lohduttaa. Vaikeaahan se oli kun enhän mä tiennyt mikä sillä on. Kului puoli tuntia ennen kuin Joel oli edes vähän rauhoittunut. Se nojasi muhun ja vapisi. Mä päätin että sen olisi hyvä päästä suihkuun ja saada kuivaa päälle. Mä nostin Joelin ylös eteisen lattialta ja talutin sen kylpyhuoneeseen. Mä riisuin sen märät vaatteet ja laitoin ne kuivumaan. Mä autoin Joelia peseytymään ja kiedoin pyyhkeen sen ympärille. Sitten mä lähdin etsimään sille kuivia vaatteita. Mä otin mun kaapista hupparin ja verkkarit jotka olivat mulle vähän isot joten ne olisivat Joelille sopivat. Mä autoin Joelia pukemaan ja talutin sen sohvalle. "Haluuks puhuu?" mä kysyin ja annoin sille kupillisen kahvia. Joel oli vain hiljaa. Sitä jatkui jonkin aikaa kunnes hän avasi suunsa. "M-mä...sä tiiät et mul on ollu lähiaikoina tosi vaikeeta?" Joel sanoi hiljaa. Mä nyökkäsin. "N-no...mun äiti k-kuoli.. j-ja mä halusin mennä sen luo..mut en mä sit pystynykkää ni mä tulin tänne ja.." se sanoi ja purskahti itkuun kesken lauseen. Mä olin järkyttynyt. Mä kaappasin Joelin haliin. Mä itkin myös. "Joel miks sä ees mietit jotai tommosta?" mä huusin itkun seasta. Rutistin Joelia tiukasti ja se rutisti takaisin ja huutoitki mua vasten. Mä rauhotuin pian mutta Joel vain itki. "Mä oon tosi pahoillani. Mut kaikki järjestyy kyllä. Aika parantaa" mä yritin lohduttaa. "M-mä h-haluu-n ä-äidin takas" Joel parkuu. "Shh mä tiiän" mä kuiskasin. Rillakin oli ihmeissään että mikä Joelilla on. Muutamaa tuntia myöhemmin Joel rauhoittui. Se vaan nojasi mun rintaa vasten ja niiskutti vähän. Mä vaan silitin sen päätä. Lopulta se nukahti mun syliin. Se tuhisi hiljaa. Mun kävi sitä sääliksi. Joel on kertonut miten läheinen se oli äitinsä kanssa. Joelin äiti oli yksinhuoltaja ja se kasvatti Joelin ja tämän veljet yksin. Ja nyt se on poissa. Mä silittelin Joelin hiuksia. Mä en voi liikkua koska Joel nukkuu mun päällä ja se heräisi jos mä yrittäisin nousta. Onneksi Joel päätti sittenkin tulla mun luo eikä tehnyt mitään peruuttamatonta. Mä ja muut jätkät oltaisiin kyllä sen tukena.

---

Päätin nyt julkaista tän koska jiko kirjan uudessa luvussa kestää viel ja kyllähän jotain luettavaa pitää olla. :)
Täs vaiheessa hyvä muistuttaa et nää on kaikki keksittyjä suurimmaks osaks eikä noi asiat Joelin perheestä oo totta. :)

Sanoja: 583