Trust / Luottamus

011 Kirja

11. Luku: Kirja

Laiva oli seissyt satamassa jo tuntikausia, kun Rina lopulta saapui hakemaan Olivian. Nainen ilmoitti, että kaupunginjohtajan palvelusväki oli ottanut heidät vastaan. Kaikkein parasta olisi tuoda myös prinsessa pois laivalta, jossa oli melkoinen vilske valmistelujen vuoksi. Uusia tarvikkeita ja ruokaa kannettiin sisään paluumatkaa varten. Kansi kuurattiin ja kaupunginjohtaja Felixin omia sotilaita oli tulossa pistäytymään laivassa.

Niinpä Rina puki Olivialle pitkän, tumman matkaviitan ja sitoi tytön hiukset tiukalle nutturalle. Tyttö kuulemma näytti edes hieman varttuneemmalta niin. Kenties valmistelujen oli tarkoitus hämätä niitä, jotka muistaisivat nuoren prinsessan kasvot. Olivia ei pitänyt tiukasta kampauksesta, joka kiristi ja tukisti, mutta ei väitellyt vastaan. Kannella Anton kehotti prinsessaa nostamaan hupun päänsä peitoksi, minkä tyttö tekikin, ennen kuin he lähtivät matkaan.

Gardenin kaduilla kulki ihmisiä asioillaan, ja Olivia ehti nopeasti katsoa taakseen satamaa, jossa oli useampia laivoja. Mastot kohosivat korkealle kohti taivaalla lipuvia pilviä. Rina kulki käsi Olivian selän takana kuin ohjaamassa häntä eteenpäin. Anton kulki aivan heidän jäljessään ja muutama Rinan joukon sotilas kulki heidän ympärillään.

Garden vaikutti mukavalta kaupungilta. Olivia ehti nähdä vilaukselta monen talon luona kauniita istutuksia ja kasveja ruukuissa, kun he pääsivät pois satama-alueelta. Taloja oli paljon, ja kadut olivat leveitä, eivätkä he kulkeneet yhtäkään sivukujaa, vaikka Olivia ajatteli, että heidän olisi tullut olla mahdollisimman huomaamattomia. Markkina-aukiolla tuoksuivat kasvikset, kala ja lämpimät leivokset, joita pienissä kojuissa myytiin. Aukiota reunustavan kadun vieressä kulki tolppia, joihin oli asetettu roikkumaan kukkaistutuksia. Tolppien välissä kulkivat iloisenväriset viirit, joita tuuli heilutteli.

Harvat ihmiset kuitenkaan katsoivat heidän suuntaansa heidän kävellessään ohitse. Olivia olisi halunnut katsella enemmän ympärilleen, mutta pysähdyksiin ei ollut aikaa. Rina halusi viedä prinsessan mahdollisimman pian pois kaupunkilaisten lähettyviltä.

Felixin asuinrakennus, vanha kartano, sijaitsi kaupungin rehevimmällä seudulla. Komean talon lähettyvillä oli suuri puutarha, jossa Olivia ehti nähdä muutamia ihmisiä töissä. He kulkivat katettua käytävää kohti ovia, joita kehysti tumma puu. Talo oli valtavan kokoinen ja valkea kuin lumi. Ovella seisoi sotilas, joka tarkasteli heitä, mutta päästi heidät läpi tunnistettuaan Rinan.

Niinpä Olivia vietti seuraavat tunnit vierashuoneessa, mikä tuntui melkein yhtä tylsältä kuin odottelu laivassa. Rinan oli määrä tavata Felix iltapäivän aikana, mutta sitä ennen Olivialla ei ollut lupa liikkua käytävillä tai tutkia taloa. Anton seisoi käytävän puolella oven edessä vahdissa, mikä entisestään sai prinsessan tuntemaan olonsa vangiksi.

Tyttö kuluttikin aikaansa tähyilemällä ulos kapeasta, mutta korkeasta ikkunasta, joka avasi näkymän laajaan puutarhaan. Piha olikin vielä suurempi kuin hän oli kuvitellut. Se veti melkein vertoja kuninkaanlinnan kuuluisille istutuksille. Olivia muisteli, mitä tiesi Gardenin kaupungista. Hänen mieleensä tulivat vain satama, vehreys ja yksinäinen kaupunginjohtaja, jolla ei ollut perhettä ympärillään. Asuiko mies yksinään tässä valtavassa talossa?

Talo oli sisustettu vanhoilla, mutta koristeellisilla huonekaluilla. Sävyt tuntuivat vaihtelevan vaaleasta kermasta tummaan puuhun. Ainoana väriläiskänä olivat tummanvihreät verhot ja tuolien kangaspäälliset. Tässä vierashuoneessa oli vain sänky ja lipasto sekä yksi koristejalkainen nojatuoli. Lipaston päällä oli vielä pölyä, joka tarttui tytön sormeen hänen vetäessään kättä tummaa puun pintaa pitkin. Palvelusväki ei ollut tehnyt kovin tarkkaa työtä valmistaessaan kiireesti muutoin käyttämättömänä olleen huoneen.