Trust / Luottamus

012 Petos ja pettymys

12.Luku: Petos ja pettymys

Olivia kiiruhti pitkin käytävää ja ohitti rappuset, jotka laskeutuivat aulaan. Dina katsoi prinsessaa, joka käveli ärtyneen näköisenä seuraavaan käytävään mekon helma kahisten. Tyttö ei edes vilkaissut aulaan heidän suuntaansa.
"Hän näytti aika vihaiselta", Dina totesi ja seurasi katseellaan prinsessan menoa. "Blade ei antanut hänelle kotiinpaluusuukkoa."
"Mitä sitten odotit?" Zen kysyi kohottaen kulmiaan.
"Bladea ajatellen...", Dina vastasi naurahtaen. "En kai yhtään parempaa."

Miten joku saattoikin hermostuttaa häntä tällä tavalla?
Olivia oli yhä turhautunut ja pettynyt astuessaan ruokasaliin kantaen Gardenista ottamaansa kirjaa tiukasti sylissään. Käyty keskustelu pyöri päässä ja toisti itseään samalla, kun tyttö keksi mielessään nerokkaampia vastauksia, joita hänen olisi pitänyt sanoa ääneen. Bladea ei kiinnostanut, miten heidän matkansa oli mennyt, eikä tämä ollut jäänyt aulaan odottamaan. Blade oli sanonut, että hän luuli väärin, jos oletti heidän olevan ystäviä.

Olivia tunsi Dinan, Zenin ja Bladen olevan ystäviään, vaikka toiset inhoaisivat häntä. Hän yritti luottaa uusiin tuttaviinsa, hän halusi uskoa heihin. Ilman kolmikkoa hän tuskin olisi tässä, elossa ja hyvinvoivana, vaikkakin ilman valtakuntaansa ja johtolankoja kadonneesta äidistään. Ei, oli hänellä jo johtolankoja, vaikka hän ei vielä niitä ymmärtänytkään ja kenties Dinalla ja Zenillä oli jotakin uutta kerrottavaa. He olivat ensimmäisiä ystäviä, joita hän sai hovin ulkopuolelta.

Mutta jatkuva nahistelu ja vampyyrin mielialojenvaihtelut saivat Olivian sekoamaan. Hän veti syvään henkeä ja yritti karkottaa rinnan alla möyrivän pettymyksen. Blade oli kuitenkin Seatopiessa. Mutta kuinka kauan? Olivia alkoi yhtäkkiä tuntea pelkoa, sillä hänestä tuntui, ettei Blade pysyisi kaupungissa pitkään. Entä jos mies vain lähtisi?

Olivia istui Rinan viereen pöydän ääreen ja hetken kuluttua Dina ja Zen saapuivat myös. Kumpikin oli hieman siistiytynyt reissun jäljiltä, mutta Zenin kasvoilla oli yhä havaittavissa väsymys tummina laikkuina silmien alla.
"Onko vampyyri liittymässä seuraan?" Rina kysyi. Viileän äänen taakse oli piilotettu epäluuloisuus, joka ei ollut kaikonnut.
Zen kohautti olkiaan ja Olivia oli juuri avaamassa suunsa sanoakseen, ettei Blade ollut tulossa, kun vampyyri astui huoneeseen sulkien oven hieman liian kovaäänisesti perässään.

Blade veti pöydän äärestä tuolin ja asettui tapansa mukaan hieman sivummalle. Olivia oli yllättynyt, sillä hän oli jo ollut varma, ettei mies tulisi. Hän oli vihainen ja puri huultaan, jottei sanoisi jotakin ilkeää. Toista oli vaikea katsoa silmiin, joten hän keskittyi talon emäntään.

"Selvä, kaikki paikalla", Rina sanoi yrittäen pitää arvioinnin poissa äänestään, ja pian heille tarjoiltiin aikainen lounas, sillä jokainen heistä oli matkansa jälkeen nälissään. Olivia huomasi vasta nyt, että Anton ei ollut heidän seurassaan, mutta ei ehtinyt kysyä Rinalta miksi.

"Aloittakaa te. Miten Gardenissa sujui?" Dina kysyi aloittaen keskustelun ja lappasi tyytyväisenä suuhunsa muhennosta kuin ei olisi saanut ruokaa päiviin.
"Ei hyvin", Rina vastasi huokauksen jälkeen. Hän laski haarukan kädestään ja keskittyi pöydän ääressä istujiin. "Felix on lordin puolella, hän ei taida olla kovin innostunut naisesta johtamassa valtakuntaa. Hän on aina ollut sellainen."
"Hän tuli tarkistamaan laivan", Olivia selitti ja kertoi lyhyesti tapahtumista.

"Eikö matkasta hyödytty mitään?" Dina kysyi kulmat hieman kurtistuen. Hän vaikutti pettyneeltä.
"Näin taas yhden niistä unistani. Äiti otti minuun yhteyttä, hän jätti minulle koodin. Sen avulla löysin tämän", Olivia nosti kirjan tuolinsa viereltä. "Se on Gardenin kartanon kirjastosta."
Dina ojensi kätensä ottaakseen kirjan ja Olivia ojensi sen hänelle. Rina oli vilkaissut kirjaa jo laivamatkan aikana, muttei osannut sanoa, miksi kuningatar oli halunnut Olivian saavan sen. Prinsessa selitti muille unestaan niin paljon kuin mahdollista.