Bad Team (FINNISH)

Luku 4.

"Niall?" tukeutui ääni uneeni. Minä vain hymähdin ja jatkoin musiikin kuuntelua unessani.

"Niall!" En vieläkään noteerannut. "Ni! Sun puhelin soi!" sanottiin jo kovempaan ääneen. Säpsähdin hereille ja näin Melinan pitävän puhelintani kädessään.

"Mitäh?" olin ihan ymmälläni. Melina nauroi.

"Zayn soittaa."

"Ai", mumahdin ja hinkkasin silmiäni samalla, kun vastasin puheluun.

"Haloo?"

"Herätinkö?" Zayn nauroi.

"Kyllä, itseasiassa", naurahdin.

"Me ajateltiin, että tunnin päästä kahvilalla? Mennään tutkimaan vähän paikkoja", Zayn sanoi.

"Joo, sopii. Me tullaan sinne sitten."

"Niin sinä ja Melina?"

"Niin."

"Selvä. Nähdään", Zayn sanoi ja lopetti puhelun. Minä laitoin vain puhelimen pöydälle ja haukottelin.

"No?" Melina kysyi. Hänkin oli noussut istumaan sänkyni jalkopäähän ja haroi hiuksiaan kuntoon.

"Mennään tunnin päästä kahvilalle", vastasin. "Sieltä mennään etsimään uusi paikka."

"Okei. Pitäisi munkin varmaan käydä kotona ensin. Äiti on soittanut kolme kertaa", Melina nauroi.

"No mun pitää vaihtaa vain vaatteet", sanoin.

"No vaihda sitten. Mennään yhdessä meille ja lähdetään sieltä", Melina kehotti.

"Okei", myönnyin ja otin työtuolillani olevasta vaatevuoresta mustat collegeni ja mustan T-paidan sekä hupparin.

"Ne on kivasti värjääntynyt", Melina nauroi.

"No onhan ne vähän", virnistin. Vaihdoin vaatteet nopeasti ylleni ja sitten lähdimme eteiseen laittamaan kengät. Minä omat mustat skeittikenkäni ja Melina omat mustat conversensa.

"Mä meen Melinalle ja sitten me mennään leffaan!" ilmoitin.

"Pitäkää hauskaa!" äiti vastasi.

"Aina", virnistin.

***

"Uimahallin taakse? Sinnehän näkee!" huudahdin. Louisin ehdotus oli ihan järjetön!

"Sen vanhan uimahallin, torvelo!" Louis selvensi.

"Ai vanhan... No sitten", sanoin.

"Ei me nyt keskustaan jäädä", Harry nauroi.

"No ei teistä koskaan tiedä", mumisin.

"Lähdetään jo!" Perrie intoili.

"Tässä vaiheessa on muuten hyvä kysyä, onko muita, joiden pitäisi tilata uusia pulloja?" Melina kysyi.

"Mulla alkaa musta ja valkoinen olla lopussa", Zayn sanoi.

"Mullakin on vähän vajausta", Danielle myönteli.

"Tehdään sitten kimppatilaus. Säästetään postikuluissa", Melina nauroi.

"Sopii. Tarkastellaan sitä huomenna. Nyt hommiin", Zayn sanoi ja heitti mustan hupparinsa hupun päähänsä, samoin kuin me muutkin.

Otin punaisen spray-pullon käteeni, heilutin sitä hetken ja sitten suihkaisin ilmaan testiksi. Toimi.

Aloin rajata tekstini ulkoreunoja sillä.

"Keskiviikko, tule jo! Keskiviikkoo!" Perrie lauleli minun oikealla puolellani. Tyttö oli ihan intoa täynnä, kun pääsee jäälle. Ei sillä, ettenkö itsekin olisi, mutta Perrie on yleensä viilipytty. Nyt hän hädin tuskin pysyi paikoillaan.

"Louise, yritä keskittyä", nauroin.

"Mä oon niin innoissani!" hän kihersi.

"Siltä näyttää", hymyilin. Perrie oli maalannut seinään joukkueensa logon, tiikerin pään.

"Mitä sä teet?" Perrie kysyi ja katsoi tekelettäni. Siinä luki 'Hockey'. Se oli vielä kesken, joten ei ollut kovin näyttävä.

"Reippaasti kesken", nauroin.

"Samoin tämä. Tuletteko muuten katsomaan meidän treenejä?"

"Totta kai! Pakko tulla katsomaan, kun pääsette Lollyn kanssa irti kahleista", virnistin.

"Hyvä! Huomenna olisi muuten yleisöjää."

"Onko? Mä luulin, että ne alkaa vasta myöhemmin."

"Isä sanoi, että huomenna alkaa. Pitäisikö mennä?"

"Mennään! Pitää päästä kaveriksi luistimien kanssa taas", nauroin.

"Sitä mäkin. Jawaad lupautui myös, ja eiköhän muutkin", Perrie sanoi ja vaihtoi mustan värin oranssiin.

"Jep! Pääsee purkamaan energiaa."

***

"Ed, onko sulla valkoista?" kysyin Harrylta. Olin käynyt jo kaikkien muiden luona. Omani oli loppunut, samoin muiden.

"On, ota siitä", hän sanoi.

"Onko tuo Liverpoolin joukkueen logo?" kysyin.

"On."

"Miksi sä sen maalaat?" nauroin.

"Piirrän päälle ison rastin", Harry nauroi.

"Me voitetaan ne tällä kaudella", sanoin.

"Niin voitetaan."

"Niin, jos te ette istu koko ajan jäähyllä", Lolly nauroi.

"Paraskin puhuja! Väkivaltaisuuden perikuva!"

"Vastustajat valittaa, jos kynsi katkeaa!" Lolly puuskahti.

"Muistatko Sheffieldin porukasta sen tytön, jolla oli vaaleanpunainen kypärä?" kysyin nauraen.

"Joo, ja pinkit hokkarit! Se oli ihan naurettava! Se ei tiennyt yhtään missä kiekko meni", Lolly nauroi.

"Niinpä. Sä annoit sille kunnolla köniin."

"Totta kai. Mua ei mitkään hienohelmat estele", Lolly sanoi. Minä lähdin omalle paikalleni nauraen ja aloin rajata tekstiä valkoisella värillä.

"James H! Tuu katsomaan!" Melina huusi jonkin matkan päästä. Minä laitoin pulloni maahan ja pyyhkäisin käteni housuihini, samalla kun tepastelin Melinan luo.

"Katso", hän kehotti ja osoitti valmista teostaan. Käänsin siihen katseeni ja hymy nousi huulilleni.

"Vau", sain sanotuksi. Melina oli tehnyt hienoilla, koukeroisilla kirjaimilla seinän tekstin 'Nialina'. Sillä nimellä meitä kutsuttiin, ellei blondeiksi sanottu.

"Upea!" sanoin.

"Kiitos. Se on meidän merkki. Parhaat kaverit ikuisesti!"

"Niimpä", nauroin ja otin puhelimen esille.

"Tää täytyy ikuistaa."

"James P! Tuu ottamaan kuva!" Melina pyysi. Liam katsahti meihin, laski pullon, pyyhi kätensä ja otti puhelimeni. Me menimme tekstin eteen kumaraan, että se näkyisi. Sitten väänsimme irvistyksen kasvoillemme ja Liam nappasi muutaman kuvan. Useamman hän joutui ottaa siksi, koska me remahdimme melkein aina nauruun.