Luku 8.

1.1K 51 1
                                    

-Melina-

Lauantaiaamuna heräsin ennen Niallia. Naurahtaen pukkasin tätä käsivarteen.

”Herää lihava. Mä tartten ruokaa”, ilmoitin. Niall vain mumisi vastaukseksi ja käänsi kylkeä. Tuhahdin ja nousin ylös. Katsoin itseäni Niallin peilistä. Olin todella kaunis näky. Hiukset sojottivat sinne ja tänne, jalassani olivat vaaleanpunaiset flanellihousut ja niiden kaverina valkoinen toppi, johon olin itse kirjoitellut kaikkean. Edessä esimerkiksi luki 'I'm BEST!' Takana luki 'Niall', jonka hän oli sinne pakottanut kirjoittamaan.

Haroin hiukseni jotenkuten järkevästi ja lähdin alakertaan. En tarvitse Niallia, osaan itsekin ottaa ruokaa.

”Huomenta”, Maura hymyili keittiöstä minulle.

”No huomenta”, hymyilin.

”Niall nukkuu?”

”Jep. Yritin kyllä herättää, mutta mokoma käänsi vain selkänsä minulle!”

”Tuttu tunne. Tule syömään”, Maura nauroi ja viittoi minut pöydän ääreen. Istuuduin puiselle tuolille ja nappasin leivän lasilautaselta muoviselle. Maura laittoi mukiini teeveden jonka sekaan itse laitoin teepussin.

”Missä olitte eilen?” Maura kysyi.

”Hmm... Kaupungilla ja illasta Harryn luona”, sepustin.

”Ette ole kuulleet mitään poliiseista, jotka etsivät niitä huligaaneja, jotka sotkevat joka paikan typerillä kuvilla?” Maura kysyi. Sydämeni hakkasi hulluna. Tiesikö nainen jotain meidän puuhistamme?

”Öh, ei me kuultu”, sanoin ja otin teepussin vedestä ja laitoin lautaselleni.

”He olivat tällä kertaa siellä vanhalla uimahallilla. Melkein kuulemma saatiin kaksi kiinni, mutta poliisit hukkasivat heidät metsään”, Maura sanoi.

”Aijaa...”

”Huomenta”, mumisi Niall takaani. Käännyin katsomaan poikaan joka taapersi kohti keittiön pöytää.

”No huomenta”, nauroin.

”Huomenta”, Maura hymyili. Niall lysähti viereeni haukotellen.

”Miten sä olet noin väsynyt?” kysyin.

”En mä tiedä. Lyhyet yöunet ja ankea herätys”, Niall sanoi ja virnisti lopuksi.

”Se oli kuules melkoisen romanttinen herätys, Horan”, huomautin räpytellen silmiäni.

”Jos se oli sun käsityksesi romanttisesta, niin mä todella säälin Ericiä”, Niall sanoi.

”Okei, minä poistun”, Maura nauroi ja lähti olohuoneeseen, jättäen meidät kahden keittiön pöydän ääreen.

”Älä aloita, Niall! Minä ja Eric ei olla menossa treffeille!”

”Miten vain”, Niall nauroi.

”Te olette ihan mahdottomia!”

Aamiaisen jälkeen pukeuduimme Niallin kanssa. Olin ottanut edellisenä iltana vaatteet myös seuraavaksi päiväksi. Otin siis laukustani viininpunaiset pillifarkkuni, joiden etutaskuissa oli kultaiset vetoketjut. Paitana oli harmaa, löysä toppi ja valkoinen neuletakki. Hiukset minä harjasin ja jätin auki, jonka jälkeen meikkasin.

”Louis pyysi meidätkin kaupunkiin. Mennään nuorisotalolle notkumaan”, Niall sanoi.

”Mennään vain”, sanoin samalla kun laitoin ripsivärin ripsiini, jonka jälkeen olin valmis.

”Ootko valmis?” Niall kysyi. Katsoin häneen ja nyökkäsin hymyillen. Niall oli pukeutunut sattumalta myös viininpunaisiin farkkuihin, mutta paita hänellä oli valkoinen poolopaita ja siinä päällä harmaa neule.

Bad Team (FINNISH)Where stories live. Discover now