Bad Team (FINNISH)

Luku 5.

-Niall-

Keskiviikkoiltana kuudelta tepastelimme sisälle jäähalliin Melinan kanssa. Olimme pukeutuneet melkoisiin toppavaatteisiin, vaikka ulkona oli plusasteita. Minulla oli jääkiekosta saamani punainen toppatakki, jonka rinnuksessa komeili seuramme logo, tiikerin tassunjälki. Seuramme oli London's Tigers. Jalassa minulla oli siniset farkut ja mustat suprat. Kaulaani olin kietaissut mustan kauhahuivini ja käteni pidin lämpimänä turkoosi-mustilla lapasillani.

Melina puolestaan oli laittanut ylleen vaaleanpunaisen toppatakkinsa jonka hupussa oli karva. Jalassa hänellä oli mustat, revityt pillifarkut. Revityistä kohdista pilkisti esiin pinkkiä kangasta, eli hänellä oli myös sukkahousut. Melinalla oli päässään punainen pipo, kaulassaan villainen kaulahuivi ja käsissä valkoiset lapaset. Jalassa hänellä oli villasukat ja nilkkapituiset UGGit.

Nousimme portaat ylös katsomoon. Kävelimme melko keskelle ja sitten nojailimme läpinäkyvään kaiteeseen. Muutamia pelaajia oli jo jäällä luistelemassa kehää ja syöttelemässä. Mukaan lukien Lolly ja Perrie. He laukoivat kiekkoja pitkin laitoja minkä kerkesivät. Välillä joku muista tytöistä oli kumossa, kun he luistelivat niin lujaa ohi ettei kukaan ehtinyt väistä.

"Hyvä, Lolly!" Melina huusi nauraen. Lolly katsoi meihin päin ja sitten vilkutti hymyillen. Tyttö oli melkoinen näky. Hän oli lyhyt ja hento, mutta kun hänellä oli jääkiekkovarusteet yllään, hän näytti lyhytkasvuiselta aikuiselta. Perrietä varusteet sen sijaan imartelivat, hän kun oli pitkä.

Tyttöjen, samoin kuin meidän poikienkin, varusteet olivat punavoittoiset. Sinistä saattoi näkyä jossain varusteessa pieni häivähdys, mutta suurimmaksi osaksi olimme se niin sanottu 'Mansikkatiimi'. Vihasin sitä nimitystä. Sen takia olin joskus huitaissut jotakuta mailalla niin, että jouduin kaksikertaiselle jäähylle.

"Hei, Nialina", Zaynin ääni sanoi, kun hän asettui väliimme kaiteelle.

"No hei", vastasin hymyillen. "Perriellä ja Lollylla menee jo lujaa", nauroin.

"Niin näköjään! Odotas vain huomista. Mä en malta odottaa, että pääsen oikein kunnolla laukomaan maaleja!" Zayn sanoi innoissaan ja hinkkasi mustia lapasiaan yhteen. Pojalla oli yllään musta nahkatakki, jonka alta näkyi punainen huppari.

"Samoin. Tätä mä olen odottanut!" sanoin hymy kasvaen huulilleni.

"Mä meen aitioon katsomaan. Nähdään myöhemmin", Zayn sanoi ja lähti. Me nyökkäsimme Melinan kanssa ja sitten siirryimme taas vieretysten. Melina kaivoi puhelimensakin takin taskusta ja laittoi kameran päälle.

"Täytyy ikuistaa vuoden ensimmäiset treenit kuviin", Melina nauroi ja napsi muutaman kuvan.

"Kai sä kuvaat huomennakin, kun mä jyrään tuolla?" kysyin virnistäen. Melina katsoi minuun nauraen ja nyökkäili.

"Totta kai."

"No ei, et kyllä kuvaa!"

"Kuvaanpas!"

"Et ole tosissasi", nauroin.

"Joo, joo! Jos siis pysyn kameran kanssa sun perässä. Viiletät kuitenkin päädystä toiseen kuin maantiekiitäjä", Melina nauroi ja laittoi puhelimensa pois.

"Pyrin siihen", sanoin vinkaten silmää.

Tyttöjen harjoitukset alkoivat sillä, että heidän tuli kiertää kaukalo neljä kertaa ympäri. Sitten luisteltiin viivoja, tasapainoharjoituksia ja kuljettelua.

Näki kilometrien päähän, että koko porukka odotti malttamattomana, että pääsisivät jo pelaamaan.

"Hei, Niall!" kuului tuttu ääni, mutta en kuitenkaan tunnistanut huutajaa. Katsoin Melinan takaa portaille, josta käveli tummahiuksinen poika meitä kohti. Hänellä oli yllään musta takki, taivaansiniset chinot ja jalassa tennarit. Hetken katsottuani, tunnistin hänet.