Bad Team (FINNISH)

Luku 12.

-Melina-

Niall on muuttunut ihan oudoksi. Hän on jotenkin etäinen. Kun olemme kahden, hän oma itsensä, mutta kun olemme muiden kanssa, hän on outo. Eilen hän yhtäkkiä tyrkkäsi Ericiä, kun oli menossa luokkaan. Eric kertoi myös, että Harry ja Niall kieltäytyivät ottamasta häntä ryhmäänsä biologian tunnilla. Yritin illalla udella Niallilta asiasta, mutta hän sanoi vain, että työ on niin hyvällä mallilla ja, että sen esittäminen stressaa.

Olen tuntenut Niallin tarpeeksi kauan sanoakseni, että kaikki ei ole nyt ihan kunnossa. En vain saa hänestä mitään ulos.

Koko matkan koululle, rupattelimme normaaliin tapaan ja heitimme typeriä kommentteja vastaantulijoista, sekä kirosimme mummot ja papat, jotka eivät osanneet käyttää kaasujalkaa oikein. Kun kuitenkin pääsimme koululle, jossa Eric ja Lolly jo istuivat, meillä kaikilla oli samalla käytävällä, meillä tytöillä ranskaa ja pojilla äidinkieltä, Niall muuttui heti oudoksi. Minä istuuduin Ericin viereen ja vaihdoimme suukon. Niall puolestaan istui penkin toiseen päähän ja Lolly siirtyi tämän viereen. He alkoivat jutella jotain hiljaisella äänellä, joten en saanut sanoista erityisemmin selvää.

”Onko Niall jotenkin outo nykyään?” kysyin Ericiltä, pitkien pohdiskelujeni jälkeen.

”En mä ole mitään huomannut. Miten niin?” Eric kysyi, pitäen tiukasti kättään ympärilläni ja minä nojasin häneen.

”Se on etäinen. Nytkin se istuu Lollyn kanssa tuolla, vaikka ennen se oli mun kanssa välittämättä muusta”, sanoin.

”Ehkä se ei halua, että Lolly on yksin”, Eric ehdotti.

”Eihän Lolly yksin olisi. Se on koko ajan suu auki.”

”No puhu Niallin kanssa.”

”Oon yrittänyt. Se vain kiertää aihetta.”

”No sittenhän kaikki on hyvin. Et sä ole sen ainoa ystävä”, Eric naurahti. Pian kouluun astelikin Louis. Hänen vierellään käveli Samantha. Ja he juttelivat. Ja nauroivat.

”Ni”, sihahdin. Niall vilkaisi minuun kysyvänä. Nyökkäsin tulijoihin ja Niall katsoi heihin, samoin kuin Lolly. Pian molemmat kääntyivät katsomaan minuun ja virnistivät.

”Ai hei, Melina! Meillä on tänään ylimääräiset harjoitukset koulun jälkeen. Moneltako pääset koulusta?” Samantha kysyi.

”Kahdelta.”

”No hyvä. Pääset sinne sitten. Ne alkaa puoli kolmelta suuressa salissa.”

”Joo, hyvä”, hymyilin. Samantha hymyili takaisin ja oli jo lähdössä pois, mutta pysäytin hänet.

”Sam, odota.” Samantha pysähtyi ja katsoi minuun kysyvänä. ”Onko Lara vielä kipeä?”

”On. Sillä on korkea kuume. Se on sairaalassa tiputuksessakin”, Samantha kertoi surullisena.

”Voi ei. Toivottavasti kuume laskee”, sanoin.

”Hmm...”

”Sä oot siis ihan yksin, vai?” Lolly kysyi, kiristäen samalla poninhäntäänsä, jota koristi iso, vaaleanpunainen rusetti.

”No niinkin voi sanoa”, Samantha naurahti.

”Sä voit varmasti tulla meidän kanssa syömään! Ei tarvitsisi yksin olla”, Lolly ehdotti.

”Hei, mä pärjään kyllä yksinkin. Ei-”

”Asia on siis sovittu. Yhdeltätoista ruokalan edessä”, sanoin hymyillen. Samantha naurahti ja nyökkäsi.