Bad Team (FINNISH)

Luku 18.

-Niall-

Sirklasin jäähallin jäällä ympyrää muiden perässä. Kuljetin mustaa kiekkoa mailassani ja vuoronperään lauoimme niitä maaliin. Omani ei mennyt maalivahtimme ohi, mutta se ei haitannut. Tämä oli vain lämmittelyä.

"Voi, eikö Horanilla oikein onnistu maalien teko? Olisiko parempi, että menisit suosiolla vaihtopenkille?" Ericin ärsyttävääkin ärsyttävämpi ääni nauroi takaani, kun hän pyyhälsi ohitseni kääntyen sitten kanssani kasvotusten.

"Pidä sinä turpasi kiinni!" karjaisin ja olin jo tönäisemässä poikaa mailallani kumoon, kun Liam repäisi minut kauemmas.

"Älä anna tuon idiootin häiritä. Säästä energia peliin. Liverpool on pakko voittaa!" Vedin muutaman kerran syvään henkeä ja nyökkäsin purren hammassuojiani. Eric ei häiritsisi suoritustani. Liverpool on pakko voittaa. Me olimme sopineet, että tämä peli voitetaan. Kaiken lisäksi katsomossa on yliopistojen valmentajia katsomassa.

Lämmittelimme vielä kymmenisen minuuttia, yleisön kerääntyessä katsomoon. Totta kai meidän tyttöystävämme olivat änkeneet kaukalon laidalle, vaikka sitä ei normaalisti sallita. He vain olivat siinä aina, eikä siihen kukaan enää näiden vuosien jälkeen reagoinut.

Lämäsin juuri kiekon Sethin jalkojen välistä maaliin, kun torven ääni ilmoitti lämmittelyn loppuneeksi ja joukkueiden tuli kokoontua vaihtoaitiolle.

"Hyvää iltaa ja tervetuloa seuraamaan poikien jääkiekkojoukkueiden välistä kulta-hopea ottelua! Finaalissa vastakkain ovat vierasjoukkue HC Liverpool sekä kotijoukkue London's Tigers!" kuuluttajamies ilmoitti saaden aikaan raikuvat aplodit ja vihellyksiä.

"Joukkueiden ensimmäisen kentällisen kokoonpanot! HC Liverpool, maalissa 86, David Wood! Puolustamassa 52, Fred Alden ja 12, Paul Breton! Hyökkäämässä 16, William Craig, 32, Ronald Godard sekä 8, Benjamin Hurst!" kuulutusta seurasi raikuvat aplodit Liverpoolin kannattajilta.

"London's Tigersien kokoonpano! Maalissa 20, Seth Conway! Puolustamassa 26, Andy Colburn ja 9, Thomas Eaton! Hyökkäämässä 5, Harry Styles, 1, Niall Horan sekä 17, Louis Tomlinson!" kuuluttaja, joka oli muuten Drew'n, eli yhden hyökkääjämme isä. Jokaisen kotijoukkuelaisen nimen jälkeen aplodit ja huudot täyttivät jäähallin.

Pelaajat asettuivat omille pelipaikoilleen. Minä olin aloituksessa, Harryn ja Louis minun molemmin puolin. Alkukiekon jälkeen toinen tuomareista tuli keskikentälle minun ja Liverpoolin kapteenin - kapteenin tunnistaa A-kirjaimesta paidan rinnuksessa - luo. Hän kätteli meitä nopeasti, toivotti onnea peliin ja sitten kiekko osui jo jäähän. Minä voitin sen puolellemme ja syötin välittömästi Louisille. Louis lähti kuljettamaan sitä toista päätyä kohden, syöttäen minulle ja minä Harrylle, joka kiisi vastustajien ohitse kepeästi. Andy tyrmäsi yhden pelaajan laitaan, näin saaden hänet pois minun kimpustani, kun Harry syötti minulle.

* * *

"Luistinta toisen eteen, Malik! Syötä! Liam on täällä! Syötä!" huusin vaihtoaitiosta neuvoja muiden tavoin, vaikka tiesin ettei niistä mitään selvää saa. Yleisö huutaa, valmentajat huutavat ja vielä me pelaajatkin. Zayn kuitenkin syötti Liamille, joka kuljetti kiekkoa maalille ja syötti Ericille. Eric iski sen vastustajan maaliin ylänurkan kautta. Raikuva huuto ja taputus täytti hallin kun kentällä olevat pelaajamme onnittelivat Ericiä. Jo toinen maali tuon kusipään lavasta. Typerästi sanottuna, mielummin häviäisin koko ottelun kuin voittaisin hänen ansiostaan.

"Tää ottelu on niin meidän! Eric on mahtava lisä!" Stefan intoili vieressäni. Katsoin Harryyn joka katsoi minuun silmiään muljauttaen.

"Hyvin me pärjättiin ilman sitäkin", murahdin. Stefan katsoi minuun ja vaikeni. Hän tiesi kyllä tarpeeksi hyvin, etten ollut Ericin kanssa enää kaveria, joten olisi voinut pitää suunsa kiinni.