Bad Team (FINNISH)

Luku 16.

-Melina-

Siitä on kaksi päivää, ku Niall kertoi olevansa ihastunut minuun. Se oli minulle melkoinen järkytys. Kuin oma veli sanoisi sillä tavalla. Emme olleet sen jälkeen sanoneet toisillemme sanaakaan. Niall oli vältellyt seuraani. Harry ja Lolly olivat hänen kanssaan paljon. He taisivat tietää asiasta ennen minua. Se saattaa selittää Lollyn oudon käytöksenkin.

”Melina, herätys”, Ericin ääni sanoi, herättäen minut ajatuksistani. Puistelin pienesti päätäni ja sitten katsoin poikaystävääni silmiin.

”Niin? Sanoitko jotain?” kysyin naurahtaen. Eric väläytti ihanan hymynsä ilmoille naurahtaen. Valkoiset hampaat näkyivät huulien välistä.

”Tytöt ovat jäällä”, Eric nauroi osoittaen jäälle. Korjasin asentoa puisella jäähallin penkillä ja nojauduin Ericin kylkeen.

”Joo, niin näkyy. Ne varmasti voittaa”, sanoin, vaikka peli ei ollut vielä edes alkanut.

”Siitä ei ole epäilystä. Ne on rautaa!” Eric hymyili ja silitti käsivarttani. ”Hei, pojat tulee”, hän tokaisi, nyökäten portaisiin. Etunenässä katsomoon käveli Niall ja Zayn. Zayn selitti jotain, ja Niall nyökkäsi nauraen. Kaipasin meidän yhteisiä juttuhetkiä. Kaksi päivää oli pitkä aika olla puhumatta. Oli hän kuitenkin parhaista parhain ystäväni, ja lapsuuden kaveri, jonka luulin tuntevani hyvin.

Pojat kävelivät meidän ohitsemme. Kaikki muut sanoivat hei, paitsi Niall. Hän vain kiihdytti tahtia ja meni toiseen päähän katsomoa, ylimmälle rivistölle.

”Mikä Niallilla on?” Eric kysyi. Hän oli hämmästellyt Niallin käytöstä aikaisemminkin, mutta en voinut kertoa hänelle syytä. En halua enää yhtään lisää draamaa heidän välilleen, joten kohautin naurahtaen olkapäitäni.

”Ehkä se ei huomannut”, sanoin hymähtäen. Eric antoi onneksi asian olla.

”Hei!” kuului hihkaisu. Katsoin portaisiin ja näin Daniellen kipittävän Samantha perässään luokseni.

”Menikö pojat kahvioon?” Sam kysyi tiiraillen kahvion ikkunoihin.

”Ei, kun tuonne ylös”, kerroin osoittaen poikiin. He istuivat rivissä ja juttelivat jostain äänekkäästi nauraen.

”Mi-miksi te olette sitten tässä?” tyttö kysyi. Kaikki olivat huomanneet oudon käytöksen, eikä ihmekään. Ennen olimme erottamattomat Niallin kanssa. Nyt hän ei puhunut minulle, enkä minä hänelle.

”Se... Tuota”, en oikein osannut vastata. Miten tämän heille edes selittäisi?

”Melina, olisiko mahdollista, että juteltaisiin? Peli ei ala vielä”, Danielle kysyi. Nyökkäsin. Samantha ilmoitti menevänsä jo edeltä poikien luo.

Kävelimme Daniellen kanssa portaat alas, ja menimme vessojen luo. Siellä olisi rauhallisinta.

”Haluatko puhua?” Danielle kysyi kiertäen kiharaisia hiuksiaan etusormensa ympärille.

”Mä en oikein tiedä mitä sanoa”, huokaisin ja nojasin tiiliseinää vasten.

”Kerro vaikka aluksi, mitä torstaina tapahtui sen jälkeen, kun te lähditte kotiin”, Danielle auttoi.

”No me... Me mentiin normaalisti kotiin”, aloitin. Danielle nyökkäsi jatkamisen merkiksi. ”Mä pyysin Niallin käymään meillä, koska halusin selityksen siihen, miksi hän käyttäytyi niin omituisesti.”

”No saitko sellaisen?” Danielle kysyi. Nyökkäsin pienesti. Danielle kohotti kulmiaan.

”Niall kertoi että... Niall...”