Kauhutarinoita

24. Pelottavia tositarinoita

Sänkyni alla makasi mies
"Olen nyt 22-vuotias, ja tämä tapaus minkä aion kertoa teille, tapahtui noin puolitoista vuotta sitten. Olin juuri muuttanut ensimmäiseen omaan asuntooni ja muuttoprosessi oli vielä hieman kesken. Minun asuntoni ovi menee automaattisesti lukkoon kun se menee kiinni, ja tämä on teidän hyvä pitää mielessä myöhemmin tämän tarinan aikana. Mutta joo, olin menossa talonyhtiön eteisaulaan hakemaan postia, ja samaan aikaan puhuin puhelimessa kaverini kanssa. Palasin pian asuntooni ja istuin sängylleni, rupesin avaamaan postia, edelleen puhuen puhelimessa. Tässä kohtaa kun koitin avata postia, puhelimeni putosi ja vieri sänkyni alle. Minun piti mennä lattialle makaamaan, ja kurottaa sängyn alle, jotta ylettäisin puhelimeen. Sängyn alle kurottaessa näin siellä jotain, jotain joka kiinnitti huomioni. Sänkyni alla makasi mies, täysin liikkumatta, selkä minuun päin, leuka kiinni rinnassa. Ja en pystynyt näkemään hänen kasvojaan, eikä hän nähnyt minua. Yritin ajatella mahdollisimman järkevästi, kaikesta paniikista huolimatta. Nostin puhelimeni, ja sanoin kaverilleni "Anteeksi, minulla putosi puhelin, käyn suihkussa ja soitan sen jälkeen sinulle takaisin." Kylpyhuone on heti sänkyni vieressä, joten kävelin nopeasti sisään, lukitsin hiljaa oven, ja laitoin suihkun päälle. Jonka jälkeen kiipesin kylpyhuoneen ikkunasta ulos ja soitin poliisille. Menin tien toiselle puolelle, ja katson että jos joku tulee ulos asuntolan etuovesta. Tämä oli vielä kesäaikaa ja oli vielä valoisaa. Olin yhden auton takana, ja tarkkailin etuovea ja kylpyhuoneen edelleen auki olevaa ikkunaa. Soitin myös kaverilleni, joka tuli juuri paikalle ennen poliiseja. Annoin poliisille avaimeni, ja he menivät sisään. Vain hetkeä myöhemmin kaksi poliisia tuli asunnosta pidellen laihaa, ja väsyneen näköistä miestä. Hulluus paistoi hänen silmistään, mutta hän ei kuitenkaan rimpuillut tai pyrkinyt pakoon. Poliisi, joka seisoi vieressäni kysellen tapahtumien kulusta, kertoi, että mies oli seissyt lukitun kylpyhuoneeni oven edessä, ison keittiöveitsen kanssa odottamassa että tulisin ulos sieltä. Mies oli jotenkin päässyt livahtamaan asuntooni, kun olin mennyt hakemaan postia, ja sitten piiloutunut sänkyni alle. Myöhemmin selvisi, että mies oli ollut koditon jo pitkään, ja hänet siirrettiin mielisairaalaan tämän tapahtuman jälkeen."

Koulubussi
"Kun olin lapsi, olin aina viimeinen koulubussin kyytiin otettava alakoululainen, ennen kuin se ajoi suoraan koululle. Yhtenä aamuna, odotin bussia yksin. Koulubussi ilman lapsia, täysin tyhjänä, pysähtyi pysäkille. Bussin ovi avautuu, ja bussikuski hymyilee minulle leveästi ja käskee hypätä kyytiin. Tajusin heti, että jotain epäilyttävää on tekeillä, koska bussi oli täysin tyhjä, bussikuskia lukuunottamatta. Tilanne vaikutti todella oudolta, joten kysyin häneltä että missä muut lapset ovat. Hän vastasi vain että "Hyppää nyt vain kyytiin, me haemme heidät sitten seuraavaksi." Hänestä tuli koko ajan painostavampi kun pyysi minua toistamiseen nousemaan kyytiin. Tilanne alkoi tuntua epämukavalta. Aina kun bussikuski kysyi että nouseeko bussiin, annoin hänelle kieltävän vastauksen. Lopulta bussikuski kohautti olkapäitään, ja jatkoi matkaansa. Oikea koulubussini saapui pysäkille vain pari minuuttia myöhemmin. Menin kouluun, eivätkä vanhempani tietäneet tapahtuneesta mitään, ennen kuin tulin koulusta kotiin ja kerroin heille. Jälkeenpäin ajateltuna, he olivat todella huolissaan tästä. Muistan heidän soittaneen useita puheluita viranomaisille tapahtuman jälkeen. Ja tyhjää koulubussia ajanutta miestä en ole nähnyt enää koskaan."

Tuntematon vieras
"Tämä tapahtui kaverini 21-vuotis syntymäpäivillä. Olimme järjestäneet isot juhlat, eikä alkoholista ollut pulaa. Siellä oli paljon ihmisiä, joita en edes tuntenut. Juhlat olivat täysi kaaos, siellä oli varmaan yli sata ihmistä. Mutta siitä huolimatta, tämän kaaoksen keskeltä erottui yksi epäilyttävä henkilö. Hän oli hieman vanhempi mies, suurinpiirtein keski-ikäinen, istui olohuoneen nurkassa ja katseli muita tanssivia, ja ryyppääviä ihmisiä. En aluksi pitänyt sitä mitenkään erikoisena, olettaen hänen olevan jonkun isä, setä tai joku muu vastaava. Mutta kun ilta eteni, ja vieraista oli jo yli puolet lähteneet, mies oli vieläkin olohuoneen nurkassa istumassa. Siinä kohtaa kysyin yhdeltä kaveriltani, että tunteeko hän miehen, johon hän vastasi, että tällä ei ole mitään hajua, kuka kyseinen mies on. Päätimme odottaa siihen asti, kun suurin osa vieraista oli jo lähtenyt, olettaen, että tämä mies olisi lähtenyt heidän kanssaan. Kun viimeinen vieras astui ovesta ulos, menimme olohuoneeseen katsomaan, vieläkö se mies istui siellä. Ja kas kummaa, hän oli poissa. Oloni tuntui heti helpottuneelta, vaikka kyseessä ei ollut edes minun kotini. Se mies vain näytti niin ulkopuoliselta, se teki hänestä jopa creepyn. Minä ja pari muuta kaveria päätettiin jäädä tämän syntymäpäiväsankarin kotiin yöksi. Jäin nukkumaan olohuoneen sohvalle, muut menivät yläkertaan. Nukahtaminen oli helppoa, johtuen alkoholista, mutta unessa pysyminen oli haastavaa. Heräsin janoon keskellä yötä, ja tarpeeseen käydä vessassa. Kävin ensin vessassa, koska se oli lähempänä, jonka jälkeen menin keittiöön juomaan lasin vettä. Kun menin takaisin olohuoneeseen ja menin makaamaan takaisin sohvalle, huomasin, että vaatekaapin liukuovi oli hieman raollaan. Oli liian pimeää, että pystyisin näkemään mitään, kuten vaatekaapin sisältöä. Kylmät väreet iskivät pitkin selkärankaani, kun muistin nurkassa istuneen creepyn miehen. Ajatus tuosta keski-ikäisestä miehestä piilottelemassa vaatekaapissa iski välittömästi. Tästä huolimatta, jatkoin sohvalla makaamista, sillä oletuksella että mies tarkkailee minua kaapin raollaan olevasta ovesta. Rupesin suunnittelemaan pakoani. Voisin hypätä toisen sohvan yli, ja päätyä suoraan yläkertaan johtavien portaiden juureen. Minun vaan piti kerätä tarpeeksi rohkeutta pompata ylös sohvalta. Sitten näin vaatekaapin liukuoven avautuvan lisää, silloin sain tarpeeksi rohkeutta hypätä sohvan yli ja rynnätä portaita ylös. Juostessani portaita ylös, kuulin vaatekaapin liukuoven avautuvan kokonaan auki ja jonkun juoksevan perääni. Huusin kavereitani hereille, jotka nukkuivat yläkerran sohvilla, kaikki kolme kaveriani heräsivät, ja katsoivat minua niin kuin hullua, kun juoksin yläkertaan huutaen paniikissa. Tiesin meitä olevan neljä yhtä vastaan, joten katsoin alas portaisiin, ja odotin, mutta ketään ei tullut ylös. Kaverini vaativat selitystä, joten kerroin, että se aiempi creepy mies piileksi alakerran vaatekaapissa ja jahtasi minua portaisiin. Juuri silloin kuulimme alakerran takaoven avautuvan, ja me katsoimme toisiamme järkyttyneinä. Soitimme paikalle poliisit, mutta miestä ei ikinä löytynyt. Hän yksinkertaisesti vaan karkasi takaovesta."

[Kirjoittajan kommentti:] Moikka! Otin nää kolme tositarinaa JusteelisJustin videosta johon voin laittaa alas linkin. Käykää ihmeessä kattomassa sen videoita, hän tekee aivan mahtavaa materiaalia! Jos haluatte lisää näitä, tai vaikka urbaanilegendoja niin votettakaa ja kommentoikaa ihmeessä. Ois kivaa kuulla teiltä palautetta näistä. Mutta nähdään taas pian.