Instagram pt. 2 ➳ yoonmin ✔

002 ; tyyntä ennen myrskyä

- Toinen luku -
Tyyntä ennen myrskyä

» Jiminin nk «

Siitä on nyt hiukan yli vuosi, kun minä ja Yoongi alettiin seurustella. En vieläkään voi uskoa todeksi, että Korean tunnetuimman räppiryhmän suosituin jäsen, Min Yoongi, helvetin kuuma rapgod, iski silmänsä just muhun, vaikka tarjolla olisi ollut paljon parempiakin vaihtoehtoja.

Tähän mennessä kaikki on mennyt erinomaisesti - aivan kuin suhteemme olisi repäisty sadusta tai jostain täydellisestä tv-sarjasta. Riitoja on tietenkin ollut, mutta kaikki oli keskusteltu perusteellisesti läpi ja sovinto on loppujen lopuksi aina saatu tehtyä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Mutta ainahan se menee niin; tyyntä ennen myrskyä.

Mun kaapista tulo sai Chaeyoungin hiljenemään. Tämän vuoden aikana, kun minä ja Yoongi ollaan seurusteltu, se ei ole sanonut saati huudellut mulle mitään. Enkä mä ole mikään poikkeus, se tyttö ei puhu muillekaan juuri ollenkaan. Siitä tytöstä on jäljellä pelkkä varjo. Kaipa sen itsevarmuus sai melkoisen kolauksen, kun kaikki sai lopulta tietää, mitä kaikkea hän oli oikeasti tehnyt.

Sitten vielä mun ja Taehyungin juttu. Me ei koskaan sovittu, vaikka koko riita syttyi niin pienestä ja typerästä syystä. Oikeastaan mä olisin valmis antamaan Taehyungille anteeksi, mutta joko sitä ei kiinnosta tai sen imago ei anna periksi. Kyllä mä kaipaan sitä. Joka päivä. Sen aurinkoista hymyä ja paskoja läppiä.

•

Aurinko paistoi pilviverhon takaa. Oli kaunis keväinen päivä. Kesä oli selvästi ihan nurkan takana, sillä kukat kukkivat jo hyvää vauhtia ja lämpötilamittari osoitti yli kahtakymmentä astetta lämmintä. Hymy ylettyi korviini saakka, ja ihan syystäkin: olin menossa tapaamaan Yoongia.

Olin ravannut jo vuoden ajan lähes joka viikonloppu Daeguun ja takaisin. Lähdin aina heti perjantaina koulun jälkeen ja tulin sunnuntaina pois. Olihan se välillä hemmetin rankkaa, mutta loppujen lopuksi kaiken väsymyksen arvoista. Mikään ei voittanut Yoongin turvalliseen syleilyyn hyppäämistä, kun astui ulos junasta.

Havahduin ajatuksistai, kun juna pysähtyi. Pian korviini kantautui kuulutus, joka kertoi, että olimme saapuneet Daeguun. Sydämeni hyppäsi voltin ja perhoset lentelivät villisti vatsassani. Pian voisin jälleen hypätä rakkaani syliin, ja kertoa kerta toisensa jälkeen miten paljon hänestä välitin. Nousin nopeasti ylös ja kiiruhdin ulos junasta.

Juna-asema oli tupaten täynnä ihmisiä. Pälyilin ympärilleni ja yritin löytää tutun mustan hiuspehkon muiden seasta, mutta tehtävä oli lähes mahdoton, sillä ihmisiä oli niin valtava määrä ja lähes jokainen oli tummahiuksinen. Miksi helvetissä sen piti värjätä hiukset tuon värisiksi, eihän sitä enää erota millään massan seasta, ajattelin turhautuneena.

"Jiminieee~"

Sieltä se tulla rymisteli. Tuskin katsoi mihin astui ja oli törmäillä ihmisiin, mutta vähät se välitti.

Hymyilin leveästi ja pinkaisin juoksuun. Jo muutaman sekunnin kuluttua olin kietonut käteni miehen niskan taakse ja hypännyt hänen syliinsä.

"Mulla on ollut kauhea ikävä", kuiskasin. Hautasin pääni Yoongin tuttuun ja turvalliseen villankangastakkiin, ja tunsin olevani vihdoin kotona.

•

hyvänen aika, saatte jo toisen luvun tälle päivälle.

alSO rakastan kaikkee ällösöpöö, joten nää pari ekaa lukua saattaa olla täynnä siirappist paskaa, sorry not sorry höhöHöhÖ 888)))))))) ok meen pois lol

-peilikuvaton