Instagram pt. 2 ➳ yoonmin ✔

043 ; SEOUL 2/2

- Neljäskymmeneskolmas luku -
SEOUL 2/2

» Jiminin nk «

Fiilis oli aivan uskomaton, mutta suuri väkijoukko ahdisti minua kieltämättä hiton paljon. Faneja oli joka puolella, koko valtava stadium oli tupaten täynnä eri ikäistä porukkaa.

Taehyung meni totaalisesti sekaisin, kun keikan alkuun oli pari minuuttia. Lämppäri oli tullut ja mennyt ajat sitten, ja nyt melu oli yltynyt kormia huumaavaksi.

Me oltiin saatu hemmetin hyvät paikat, ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Oltiin niin lähellä lavaa kuin mahdollista.

Lopulta se sitten vihdoin tapahtui.

Ensimmäiseksi lavalle saapui Kim Namjoon, porukan itsevarma ja hyväntahtoinen leader. Koko stadium räjähti aploodeihin, mukaanlukien jo kyynelehtivä Taehyung. Jätkä huusi ja taputti vieressäni niin tunteella, että korviin sattui.

Namjoon lausui pari sanaa, jonka jälkeen lavalle astelivat Hoseok ja Yoongi. Myn sydän heitti voltin, kun mä näin tummatukkaisen räppärin pitkästä aikaa. Pojan katse kiersi yleisössä, ja mä kelasin että se etsi katseellaan mua. Lopulta se huomasi mut, ja hymyili leveästi. Mun sydän oli kuin sulaa laavaa.

"JUMALAUTA NÄITTEKÖ, SE HYMYILI MULLE", Taehyung huusi metelin yli. "MIN-KOREAN-SUOSITUIN-MEGA-VITUN-KOMEA-MIESRÄPPÄRI-YOONGI HYMYILI JUST MULLE."

Ensimmäinen biisi starttasi nopeasti. Killerin ensimmäiset sävelet kajahtivat ilman poikki, ja stadium räjähti jälleen. Mun korvia särki ja mua ahdisti hitosti, mutta yritin nauttia parhaani mukaan. Ei tällaista kokemusta tuosta noin vain uudestaan saisi.

Koko stadium lauloi biisin mukana, ja Taehyung hyppi mun vieressä ja itki, kuten moni muukin yleisön joukossa. Lavalla esiintyvät pojat saivat olla ylpeitä, että omistivat näin suuren ja uskollisen fandomin.

"Who the man told you crazy who the fella told you crazy I'm better than ya lazy!" Taehyung lauloi villisti, hyppien ja taputtaen. Sen kasvoilla valui kyyneleet, ja mä melkein liikutuin siitä miten kovasti Taehyung liikuttui koko kokemuksesta.

En mä loppujen lopuksi osannut oikein nauttia, kun takaraivossa kiemurteli jatkuvasti ajatus siitä, että toivoin koko keikan loppuvan mahdollisimman pian.
En mä muuta halunnut kuin kaatua Yoongin tutulta tuoksuvaan syliin, silitellä jätkän tummia hiuksia ja pusutella maailman loppuun saakka. Jotkut olisivat ehkä voineet kuvitella, että mä seurustelin Yoongin kanssa vain sen takia että se oli julkkis, mutta itse asiassa kaikki oli päin vastoin. Seurustelu ei-julkisuudenhenkilön kanssa olisi ollut taatusti helpompaa.

Keikka eteni yllättävän nopeasti. Biisit vaihtuivat tiheään tahtiin, ja mitä pidemmälle mentiin, sitä käheämmäksi mun kurkku muuttui kaiken sen huutamisen ja kirkumisen takia. Yleensä olin hiton tarkka käytökseni suhteen, mutta siinä seistessäni ja kuunellessani hemmetin hyvää musiikkia, mä päätin, että vitut siitä, mitä muut kelasivat. Mä annoin itseni olla vapaa: hypin yhtä villisti kuin Taehyung sejä Jungkook, ja lauloin mukana niin, että kurkkuun sattui.

"No niin, ilta alkaa olla finaalissa", Hoseok sanoi pyyhkien hikeä kasvoiltaan. "Ollut ihan uskomaton ilta, kiitos Seoul!"

Mun sydän oli repeytyä ulos rinnasta, kun muistin, mikä mua odotti keikan loputtua. Jälleennäkeminen lähestyi hetki hetkeltä.

"Yleensä mä päätän keikan puheella, mutta tänään joku muu tekee sen", Namjoon jatkoi. "Minä ja Hoseok halutaan kiittää tässä vaiheessa upeasta energiasta ja mielettömästä keikasta. Te mahdollistatte tän touhun, meidän unelman. Ilman teitä me ei oltais tässä vetelemässä biisejä teille. Kiitos."