❝Kerro, kerro kuvastin, ken on Jiminin prinssi uljahin?❞
Jimin ja Yoongi ovat vihdoin saaneet toisensa, mutta miten käy, kun suositun raptrion kiertue on alkamaisillaan, ja nuoren parin suhde on jälleen vaakalaudalla - kiimaiset fanitytöt, juonittel...
Olisin halunnut vain lähteä kotiin ja antaa koko jutun olla, mutta Taehyung oli silminnähden niin innoissaan, etten voinut kuin totella häntä.
Olin hieman ihmeissäni, miten joku saattoikin olla niin innoissaan poikaystävän bustaamisesta, mutta en viitsinyt kysellä. Taehyung oli niitä ihmisiä, jotka toisinaan halusivat pitää kaiken surun ja tuskan sisällään, eivätkä antaneet pienintäkään vihjettä, mitä kaikkea kävivät päänsä sisällä.
"Oletko sä nyt ihan varma?" kysyin mietteliäänä, kun tuijotin peilikuvaani suuresta peilistä ja kelasin, miten monta asiaa suunnitelmassa voisi mennä pieleen. Kaiken lisäksi näytin hirveältä niissä kamppeissa, jotka Taehyung oli minulle kaivanut. Miten edes kehtaisin poistua talosta, jos näytin vähintään huumediileriltä tai joltain yhtä hämärältä hepulta Taehyungin valitsemissa vaatteissa?
"Ehkä vaan unohdetaan koko juttu tai keskustellaan järkevästi kuten aikuiset", sanoin hitaasti, yhä tuijottaen omaa peilikuvaani. Tämä ei päättyisi hyvin, minä tiesin sen jo nyt.
Taehyung nauroi paholaismaista nauruaan. "Me ei olla aikuisia", hän sanoi. "Ja kyllä tää pitää nyt selvittää. Mun syytä kaikki, joten mä hoidan. Luota muhun, Jimppa."
Taehyung katsoi minua tyytyväisenä. Huokaisin syvään ja nyökkäsin epävarmana. Ei helvetti, tässä sitä nyt sitten taas ollaan, ajattelin huvittuneena.
Lopulta olimme valmiita lähtöön. Kiiruhdimme portaat alas ja kohti ulko-ovea, molemmat nauraen niin, että vatsaan sattui. Tämä oli ehdottomasti typerintä ja samaan aikaan hulluinta, mitä olimme ikinä tehneet.
Nauru kuitenkin loppui lyhyeen, kun pääsimme pihalle ulko-ovesta. Pihatiellä, parin metrin päässä meistä seisoi Taehyungin äiti kauppakassit käsissään, kasvoillaan uupunut ilme.
Syntyi pitkä hiljaisuus, kun tuijotimme toisiamme molemmat osapuolet yhtä hämmästyneinä.
"Päivää, äiti", Taehyung sanoi ja feikkasi leveän hammashymyn kasvoilleen. Tilanne oli perkelöitynyt pahemman kerran. "Näytät uupuneelta, oliko rankka päivä?"
"Mitähän helvettiä sinä nuori mies kuvittelet tekeväsi?" nainen henkäisi vaarallisen pehmeästi, tuijottaen meitä kasvoillaan järkyttynyt ilme. "Tietääkseni sinun pitäisi olla koulussa."
Suupieleni nyki.
"En ehdi nyt selittää, meillä on kii-"
"Vai kiire? Hah, älä unta näe, Kim Taehyung!" nainen sanoi. "Ja kuka hitto tuo on? Joku täysi-ikäinen jengipomo, huh?"
Olin revetä nauruun, mutta onnistuin peittämään naurahduksen yskimiseen.
Tiesin kyllä, että Taehyungin äiti oli tavallisesti kohtelias, kypsä nainen, mutta kieltämättä näytin enemmän kuin epäilyttävältä ne kamat päälläni. Suuri villahattu, pitkä tummanharmaa kaapu, kihara tummanruskea peruukki sekä ohuet, mustat aurinkolasit eivät olleet mitä tavallisin asuyhdistelmä.
"Suokaa anteeksi, mutta minun on nyt mentävä", Taehyung puuskahti ja vetäisi minut mukaansa. Lähdimme juoksujalkaa pihalta, ennen kuin nainen ehti lausua ääneen yhtäkään vasta-argumenttia peräämme.
Kun pääsimme kuuloetäisyyden päähän, repesimme molemmat kovaääniseen nauruun. Tilanne oli ollut todella kummallinen ja kiusallinen, mutta ennen kaikkea äärimmäisen huvittava.
"Mitä mä sanon sille illalla? Se nirhaa mut. Varmaan luuli, et oot oikeasti joku pummi jostain kadunkulmalta joka yrittää kaupata mulle huumeita tai jotain vastaavaa", Taehyung hekotti.
"Sanot vaan, et se oli sun serkku, Kim Taeyong", sanoin virnistäen. Olin niin onnellinen, että olin vihdoin saanut vierelläni nauravan pellen takaisin elämääni.
•
Junamatka meni nopeasti, eikä asemaltakaan ollut Taehyungin mielestä pitkä matka Jungkookin ja tämän porukoiden talolle. Minua jännitti todella paljon, sillä en edes kunnolla tiennyt mitä olimme tekemässä. Toivoin todella, että Taehyungilla olisi edes kunnollinen suunnitelma mielessään.
Kun vihdoin saavuimme perille, Taehyung koputti hetkeäkään ajattelematta määrätietoisesti valkoista ulko-ovea niin lujasti, että kyltti - jossa luki Jungkookin ja tämän perheen sukunimi - heilahti uhkaavasti ja oli pudota maahan.
"Ole mahdollisimman ylimielinen, se kuuluu sun uuteen persoonallisuuteen", poika kuiskasi.
"Mut-"
"Et saa vaikuttaa itseltäs."
"Tämä on helvetin typerää."
Hetken kuluttua ovi avautui, ja Jungkookin musta hiuspehko tupsahti eteemme. Ensin hän näytti erittäin iloiselta nähdessään Taehyungin, mutta kun pojan katse lipui lopulta minuun, ilme muuttui tyrmistyneeksi. Tuijotimme toisiamme hetken, kunnes päätin antaa roolihahmolleni vallan: sylkäisin maahan Jungkookin vaaleansinisten sukkien lähelle, ja loihdin kasvoilleni kyllästyneen ilmeen.
"Vittuako kyyläät", tuhahdin niin koleasti, että säikähdin itsekin ääneni kylmyyttä.
"Kuka te olette?" Jungkook kysyi oudon muodollisesti tuijottaen minua yhä tyrmistyneenä.
"Öh- Kim..."
Kumarruin Taehyungin puoleen ja kuiskasin hiirenhiljaa: "Mikä himputti mun nimi oli?"
"Taeyong", poika kuiskutti nopeasti vastaukseksi.
"Kim Taeyong", tokaisin koppavasti, ja mulkaisin Jungkookia kasvoillani ylimielinen ilme.
"Jeon Jungkook", Jungkook sanoi epäileväisen näköisenä, ja ojensi kätensä minua kohti kätelläkseen minua. Tartuin ojennettuun käteen, ja puristin sitä nopeasti.
"No niin, voimmeko tulla sisään?" Taehyung kysyi.
"Toki", Jungkook vastasi. Hän vetäisi Taehyungin peräänsä, ja kuulin miten hän kuiskasi: "Kuka helvetti tuo on ja miksi vitussa se on täällä?" Taehyung ei vastannut.
"Haluatko - tai siis, halatteko te - jotakin? Juomista ehkäpä?" Jungkook kysyi, kun olimme päässeet eteisen ohi keittiöön.
"Emme tarvitse. Tässä ei kestä kovin kauaa", Taehyung sanoi kireästi. Jungkook näytti silminnähden hermostuneelta.
Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Jungkook vilkuili hermostuneesti vuoronperään minua ja Taehyungia.
"No niin, Jungkook, olisiko aika tunnustaa?" Taehyung sanoi hampaitaan kiristellen. "Miksi hitossa sä teit niin?"
•
tiedättekö sen tunteen, ku haluisitte laittaa kaikki ficit yksityisiks ja heittää hanskat tiskii
niin turha ja kelvoton olo
okei shh en valita enempää
iso kiitos 7K lukukerroista, ihanista kommenteista ja voteista 💛 kiitos et ootte olemassa ja luette mun outoi raapustuksii, se merkkaa mulle mielettömän paljon 💘
-peilikuvaton
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
