Instagram pt. 2 ➳ yoonmin ✔

008 ; pitäiskö mun vaa päästää irti?

- Kahdeksas luku -
Pitäiskö mun vaan päästää irti?

» Jiminin nk «

Aika Yoongin kanssa meni nopeasti. Aivan liian nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan, oli jo sunnuntaiaamu, ja kotiinlähtö oli jälleen askeleen lähempänä. Sitten joutuisin jälleen odottamaan viikon, että näkisin Yoongin uudestaan. Vaikka viikko oli lyhyt aika, se tuntui ikuisuudelta.

Onneksi Yoongilla oli sunnuntaikin vapaa. Vaikka kiertue oli hetki hetkeltä lähempänä, oli jätkillä myös yllättävän paljon vapaa-aikaa. Myös Hoseok ja Namjoon olivat tulleet kotiin. Istuimme nelisin aamiaispöydässä, kaikki yhtä vaitonaisina. Muut kelasivat todennäköisesti lähestyvää kiertuetta, minä mietin seuraavan viikon tuskaisia oppitunteja ilman Yoongia.

Tunsin Hoseokin läpitunkevan katseen itsessäni. Se negatiivinen aura mikä siitä jätkästä tuli oli ihan uskomaton - se taisi ihan oikeasti vihata minua. Tunsin itseni niin turhaksi ja ulkopuoliseksi, että päätin mennä vaihtamaan yöpaidan pois ja laittautumaan. Ei siis mitään hirveän erikoista, ajattelin vain, että olisi kiva näyttää vaihteeksi ihmiseltä sen petolinnun perseen sijaan, miltä näytin suurimman osan ajasta.

Syvälle ajatuksiinsa uppoutunut Yoongi huomasi minun nousevan ylös ja teki itse samoin. Pystyin melkein kuulemaan, miten Hoseokin pään sisällä pyöri nonstoppina vittuperkelejumalautasaatana -litania. Tai sitten vain kuvittelin kaiken.

Kiiruhdin takaisin Yoongin makuuhuoneeseen. Yoongi tuli vanavedessäni ja kysyi heti, oliko jokin hullusti, kun en ollut syönyt juuri mitään. Sanoin olevani kunnossa, mutta tiesin ettei Yoongi uskonut, sillä hänen kasvoillaan oli yhä epäuskoinen ilme. En halunnut alkaa valittaa Hoseokista. Talo oli hänen, ei minun.

"Tuus tänne", Yoongi sanoi. Hän oli istunut sängylleen ja viittoi minua syliinsä. Ei tarvinnut kahdesti käskeä.

"Mä näen kyl, jos sua vaivaa jokin. Pliis, kerro mikä on", Yoongi sanoi ja silitti hiuksiani hellästi.

"Kaikki on hyvin. Trust me", sanoin ja hymyilin pienesti. "Yliajattelen taas."

"Okei?" Yoongi sanoi. Hän ei udellut enempää, muttei kyllä kuulostanut täysin uskovan sitä, mitä sanoin.

"Mut haluisin kyllä kysyy sulta yhtä juttuu", sanoin hetken kuluttua. Yoongi kohotti toista kulmakarvaansa uteliaana.

Mieleeni oli tullut yksi juttu, joka oli vaivannut mieltäni jo pidemmän aikaa.

"Mä oon miettiny... äh, ootko sitä mieltä, että mun pitäis vaan antaa olla", parahdin. Yoongin ilme oli hämmentynyt. "Niin, että pitäiskö mun vaan päästää irti menneisyydestä ja jatkaa eteenpäin?"

Yoongi oli hetken hiljaa, näyttäen mietteliäältä.

"Riippuu ihan siitä, mistä on kyse."

"Taehyungista."

"Anna mennä."

"Mä en uskalla.."

"Sä et tarvitse sitä mihinkään. Kun sä annat olla, saat vielä huomata miten se tulee vinkumaan anteeksipyyntöä."

"Kaipa mä sitten yritän mennä eteenpäin. Ehkä mun pitää antaa menneisyyden kuolla."

•

vitun wattpad

en oikeesti kestä tätä pirulaista enää, poistan kohta koko paskan :----Dddd

voitko jumalauta toimia

ok lopetan valittamisen

...

tää luku itse asias sopii erittäin hyvin mun elämäntilanteeseen just nyt. yhdestä fredistä on enemmän haittaa ku hyötyä, mut irti päästäminen tuntuu silti aika hankalalta... ehkäpä aika näyttää miten tässä käy.

btw mikä on teidän mp, julkasenko liian usein näitä lukuja? 😅 i mean tuntuu hassulta julkaista melkein joka päivä jotain :'Dd jooehkävaanmeenpois enkä kysele ja raiskaan teidän sähköpostit ilmoituksilla jne

aaalso oml täl on jo 3,6K readii?? miten voin kiittää teitä,, ootte ihania, kiitos!! 💘💘

- peilikuvaton