4.

4.2K 292 58
                                    

Oliver

Vihdoin oli perjantai. Kävelin vain hiljaa kouluun kuulokkeet korvilla ja reppu selässä. Perjantaisin minulla on vain kaksi tuntia liikuntaa, tunti matikkaa ja äidinkieltä. Koulunpihalla tupakkapaikalla näytti olevan Janette, se Joel ja joku muu. Menin vain heidän ohitseen hiljaa. Mietin vain, missä Ethan on?

Leo odotti minua jo luokan edessä. Hänen hieman oranssihtavat hiukset oli aseteltu siististi ja hänen vanha musta hupparinsa oli vaihtunut uuteen Calvin Kleinin t-paitaan.

"hei." Huikkaisin hiljaa istuessani Leon viereen penkille. Leo hymyili lempeää hymyään takaisin ja katsoi puhelintaan, ikäänkuin odottaen viestiä joltain. "Mitäs on tapahtunu Leolle, kun hiukset oikein siististi ja se huppariki on lentäny perseesee?"

"Emmalla ja mulla on jotaki juttuu." Leo sanoi hiljaa ja katsoi sitten ympärilleen ettei kukaan vain sattunut kuulemaan.

"No tuohan on hienoo?"

"Mm, onhan se. Mutta Emma on aika tarkka ulkonäöstä." Leo hätäili. "Tai en tiiä. Pelottaa vaa ettei se tykkää siitä, että pidän huppareita aina."

"No jos se susta tykkää nii kai sen sitte pitäs hyväksyy millasii vaatteita pidät." Kohautin olkiani. Leo vain mumisi jotain vastaukseksi. Opettaja tuli ja lähdimme luokkaan tunnille.

Leo oli näyttävästi tehnyt tälläkertaa matikan läksynsä mikä oli yllättävää. Ei hän niitä kovin usein tee. Minä taas aina teen läksyni ja siksi minua varmaan luullaan kunnon hikipingoksi. En kuitenkaan ole sellainen, haluan vaan valmistua hyvin numeroin, en muuta.

"Tunti loppu. Ei läksyä tälläkertaa." Vanha nais opettaja sanoi luokan edestä. Pakkasin tavarani ja poistuin mahdollisimman nopeasti luokasta. Seuraava tuntini oli äidinkieltä ja se oli ilman Leoa. Harmillista, koska enhän minä täältä muita tunne.

Istuin vain puhelimellani luokan vieressä olevalla sohvalla. Minulla oli yksi kuuloke korvassa joten kuulin kaiken mitä ympärillä tapahtui. Joku istui viereeni, mutten tiennyt kuka se oli. En edes katsomyt tulijaa ennenkuin tunsin käden reidelläni.

"mitä vittua!?" Huusin ja läimäisin näyttävästi vuotta vanhemman pojan käden pois.

"Vitun homo!" Hän potkaisi jalkaani ja lähti nauraen paikalta. Hieroin kipeää pohjettani kädelläni ja kirosin mielessäni. Näin kuinka poika naureskeli kaveriensa kanssa ja veteli ylävitosia. Kuitenkin kysymys juolahti mieleeni. Huomaako minusta, että pidän pojista?

Istuin hiljaa paikallani puhelin sylissä. Jotenkin en enää halunnut mennä tunnille, sanon olevani kipeä. Kiiruhdin terveydenhoitajan luo, mutta siellä näinkin Ethanin. Hänen silmänsä oli mustana ja haava huulessa. En olisi halunnut istua hänen viereensä, mutta muita paikkoja ei ollut.

"Oliver oliko?" Ethan rikkoi hiljaisuuden. Sydämmeni hakkasi taas tuhatta ja sataa. "Huhuu?" Ethan naurahti ja heilutti kättään kasvojeni edessä.

"Mitä?" Tiuskaisin.

"Kysyin vaa sun nimee. Chill." Ethan sanoi rennosti. "Sä et muuten näytä kipeeltä. Miks oot täällä?"

"Ei kuulu sulle oonko kipee vai en." Sanoin nokkavasti. Ethan vain naurahti ja tarttui leuastani kiinni. Hän käänsi pääni katsomaan itseään. Poskeni punoittivat hieman, kun Ethanin vahva käsi oli kasvoillani.

"Haluutko sä, että mä jatkan mihin jäätii eilen?" Ethan puristi leukaani. En kerennyt sanoa mitään, kun terveydenhoitaja ilmestyi huoneestaan ja otti Ethanin sisään. Katsoin vain heidän peräänsä hiljaa täristen. Aikooko Ethan hakata minut?

Kun vuoroni tuli sain vain jäädä täksi tunniksi lepäämään, mutta en saanyt lähteä kotiin. Ethan istui sohvalla vieläkin, mutta tälläkertaa kylmäpussi silmäkulmassaan. Mätkähdin vain hänen viereensä vihaisena ja kuulin hänen naurahtavan.

"Voisitko lopettaa? Saan päänsäryn tosta kohta." Tiuskaisin.

"En lopeta." Ethan kiusoitteli. Oloni oli hirveä. Istuin "kiusaajani" ja samaan aikaan ihastukseni kanssa vierekkäin. Vielä tunti tätä, en tiennyt olinko onnellinen vai vitun vihainen asiasta.

"Miks sä aattelit lintsaa?" Ethan kysyi. Vilkaisin vain poikaa kuka katsoi minua odottaen vastausta kysymykseensä.

"Mua sanottii homoksi, eikä kovin hyvä olo tullu." Vastasin hiljaa. Miksi edes puhuin? Typerä Oliver, typerä!

"Jaa. Ja ootko sä?" Ethan jatkoi kyselyään. Hätäisesti pudistim päätäni etten ole pelon vallassa. Ei Ethanista tiedä mitä hän tekisi. "Mulle ei sitte kannata valehella pätkä. Muuten voi oikeesti joutuu sairaalakuntoo." Ethan kuiskasi lopun hiljaa. Kylmätväreet kulkivat kehoni läpi. Ethan poistui vierestäni se typerä, mutta kuuma virne kasvoillaan.

Katsoin puhelimestani kelloa myöhemmin ja mäin sen olevan kohta kymmenen. Päätin nousta ylös ja lähteä kohti urheilu kenttää. Jalassani minulla oli jo mustat shortsit joten housuja ei tarvinnut vaihtaa.

Kentällä ei ollut vielä ketään joten kävin täyttämässä vesipulloni kylmällä vedellä pukukopeista. Istuin puiselle penkille ja katselin hiljaa ympärilleni. En tiedä mikä minuun meni, mutta jotenkin toivoin Ethanin tulevan samalle liikuntatunnille.

Kirjotin teille vielä yhen osan, koska oon kiltti :))

Haluun kiittää kaikkii positiivisesta palautteesta tähän❤️ ja päätin nyt että asiat etenee ihan rauhassa. En vedä övereitä että nyt ne seurustelee vaan mennää asia kerrallaa, jos kaikille sopii?

Mutta joo toivottvasti tykkäsitte, heivei❣️

Pojat ei pussaa poikiaWo Geschichten leben. Entdecke jetzt